On vaikea päättää kummasta Perttu Häkkisestä on enemmän syytä vuotaa mahlaa. Randy Barracuda -aliaksen turvin elektronisen musiikin tutkimattomien laitojen rajoja venyttävästä vai kotimaiselle journalismille kourallisen psykedeelejä syöttäneestä Häkkisestä.
Näinä post-sitä ja neo-tätä -musiikkityylien aikoina on uskomattoman virkistävää, kun joku kaivaa vanhat ainekset kaapin pohjalta ja luo niillä jotain uutta ja jännittävää.
2000-luvulla on ollut ilo havahtua siihen, että suomalainen valtavirta ja etenkin sitä tilaavat tahot ovat havahtuneet modernin ja särmikkään tuottajan tärkeyteen.
Neljäsosia taidokkaasti tamppaava tanssimusiikki on neroutta millä tahansa vuosikymmenellä – myös tällä.
Beyoncén näyttävä ulkomuoto on vain harhautus. Troijan hevonen, joka kätkee sisäänsä huikean multitalentin, joka on kuin vaivatta kiertänyt populaarimusiikkimaailman pikkusormensa ympärille.
Mitä yhteistä on Lady Gagalla ja Ziggy Stardustilla, kannattaako Thorille soittaa hänen biisejään kainaloillaan ja mikä suomalainen bändi on Thorin mieleen? Muskelimies ja rautaakin lujempi hardrock-viihdyttäjä Jon Mikl Thor paljastaa kaiken tämän ja paljon muutakin!
Koe hikinen ja ikimuistoinen iltapäivä, jossa kanadalainen muskelirock kohtasi Kallion arki-illan ilman aitoja.
Vastikään kolmannen soololevynsä julkaissut Samae Koskinen tarjoaa askelmerkit niille muille, joille Rob Halfordin rykmentin nahkainen louhinta on vielä hieman vieras juttu.
Nuorgam
