Kantaaottava La belle epoque on Kentin loppu-uran kiistaton klassikko. Kappale ei maalaa ruotsalaisesta nyky-yhteiskunnasta kaikkein ruusuisinta kuvaa.
Heath Ledgerin inspiroima laulu on hyvä osoitus siitä, kuinka paljon merkitystä muutamalla olennaiseen paikkaan isketyllä nuotilla voi olla.
Nuorgam vetää töpselin seinästä marraskuun viimeisenä päivänä. Siihen asti kuuntelemme päivittäin kahdenkymmenen kappaleen soittolistan, jonka on koonnut yksi sivuston kirjoittajista.
Flightless Bird, American Mouth huokuu kiehtovan ajatonta mystiikkaa. Se on 2000-lukuinen biisi, joka ei toteutuksessaan hengitä 2000-lukua.
Ei se oikeastaan ollut bändi, vaan kaksi jätkää, jotka sekosivat studioon.
Täydellinen pastissi The Supremesin kaltaisesta 1960-luvun tyttöpopista ranskalaisella hammasrakoeksotiikalla kuorrutettuna.
“Kantrirockin Nirvana” yhdisteli college rockin rohkean nuorekkaita ja suoraviivaisia linjoja Neil Youngin viitoittamiin, maukkaan kaurapuuromaisiin folkrock-oppeihin.
Von Hertzen Brothersin uran alkutaipaleen kultakimpale tarjoaa yhdeksän ja puolen minuutin verran nostattavaa maailmojen syleilyä.
