Tiedätte varmasti, mitä tarkoitamme. Sitä, kun kovin tutunkuuloinen nimi esiintyy kovin tutunnäköisen hahmon tai yhtyeen nimenä tämän rakastetun sarjakuvan sivuilla. Sehän on suuri kunnia, etenkin niille harvoille kotimaisille nimille, jotka ovat päässeet Ankka-väännösten joukkoon.

Aku Ankan nimiväännöksistä kun on kyse, aina ei välttämättä heti hoksaa, ketä tarkoitetaan (Pekka Joulu-Puusto). Toisinaan taas nimiväännös on välittömästi selvä kuin pläkki (Plastinen).

Plastinen plastaa. ©Disney

Nuorgam ruinasi (kysyi kiltisti) artisti-muusikko-maailmanmukavinihminen-kategorian edustajalta Anssi Kelalta, voisiko hän käydä läpi saamamme listan ja valita nimiväännösten joukosta omat suosikkinsa. Anssi on sentään itsekin esiintynyt Aku Ankan sivuilla, nimellä Antti Rela.

Hittilevy Mummolan julkaisun aikaan Antti Relan liput revittiin käsistä! ©Disney

Tässä ovat Antti Relan, anteeksi Anssi Kelan, valinnat. Kela halusi korostaa, etteivät ne ole missään parhaus- tai paremmuusjärjestyksessä, maailman mukavin mies kun on. #KIVAOLLAKIVA

Kaikkien kuvien oikeudet omistaa Aku Ankka / ©Disney. Kuvakaappaukset on julkaistu Aku Ankan toimituksen luvalla. Kiitokset heille!

Anssi Kelan suosikkinimiväännökset

Pauli Pudding Homervuo

”Malliesimerkki hyvästä Aku Ankka -nimestä. ’Pudding’ on tietysti se elementti, joka tekee tästä mehukkaan.”

Yövissy

”Tämä on kaiketi jossain määrin pesiytynyt jo yleiskieleenkin: muistan kuulleeni Nightwishistä puhuttavan ’Yövissynä’ jossain ihan muussakin yhteydessä kuin Aku Ankassa. Moderni klassikko siis.”

Ukset

”Aku Ankka on aina esimerkillisellä tavalla ylläpitänyt rikasta suomen kieltä. Oman sanaisen arkunkin moni erikoisempi termi on todennäköisesti alun perin naarattu lehden sivuilta. The Doorsin voisi suomentaa tylsästi Oviksi, mutta Ukset on luonnollisesti paljon kiinnostavampi ja hauskempi väännös.”

Hanhinem

”Tämä on niin tyhmä, että on hyvä.”

Hanhinem takapihakeikalla. ©Disney

Ossi Osteri ja Synkkä Arkipyhä

”Ossi Osteri on sinänsä melko tyypillinen Ankkalinnan nimi, mutta Black Sabbathin suomentaminen Synkäksi Arkipyhäksi on suurta neroutta.”

Nythän oikean maailman ”Ossi” vetää viimeistä maailmankiertuettaan. Taas. ©Disney

Lieju Vetinen

”Listalta löytyi ilahduttavasti myös nimiä, joiden ymmärtäminen vaatii hieman syvempää tietämystä musiikin historiasta. Nuoriso sivistyy, kun alkaa selvittää, miltä pohjalta Lieju Vetinen ponnistaa.”

Samovarius

”Hyvästä Aku Ankka -nimestä syntyy heti jonkinlainen hupaisa mielleyhtymä. Näen tässä lauman pitkätukkia ryypiskelemässä samovaarin suuttimesta itsensä teestä tärviölle.”

Laardi

”Melko itsestäänselvä, mutta silti hauska.”

Teräspeköni

”Todellinen mestarin aamiainen. Toimisi hienosti oikeankin jytäbändin nimenä. Kirjoitettuna goottifontilla ja vielä umlautit o:n päälle: TERÄSPEKÖNI.”

Raikka Setsuuri

”Mahtavaa, että myös Brian Setzer on päätynyt Ankkalinnaan tekemään kulttuurityötä. Raikka Setsuuri on hyvä esimerkki nimestä, jollainen voisi melkein olla olemassa. Setsuuri on muutenkin sana, johon törmää nykyisin liian harvoin.”

Raikka Setsuuri pakoilee faniaan. ©Disney

Kaikki 51 nimiväännöstä 2000-luvulta

Lopuksi koko Nuorgamin saama lista kokonaisuudessaan. Mukana myös tiedot, mistä Aku Ankasta nimen löytää ja kenestä siis oikein on kyse. Lista ei välttämättä ole täydellinen, esimerkiksi Wikipediasta nimiä löytyy lisää , joten huudelkaa kommenttina puuttuvat nimet ja omat suosikkinne!

Kimi Jääpallo (Ankarat fanit, AA 33/2001) = Jimi Pääkallo

Jami Sääpallo (Oodi Iinekselle, AA 39/2001) = Jimi Pääkallo

Kalle Kajo & Hän-yhtye (Virkaheitto virkamies, AA 45/2001) = Ville Valo & HIM

Antti Rela (Nettivelho, AA 47–48/01) = Anssi Kela

Jali Sillanali (Lemmen huumaa, AA 7/2002) = Jari Sillanpää

Jennifer Lupsis (Onnenapila, AA 37/2002) = Jennifer Lopez

Jennifer Lupsis hurmaa Akun. ©Disney

Laardi (Makuasioista ei sovi kiistellä, AA 38/2006) = Lordi

Mörköorkesteri, ”Möröt” (Musiikin monsterit, AA 19/2007, AE 03/2013) = Lordi

Mr. Mörkö (Musiikin monsterit, AA 19/2007, AE 03/2013) = Mr. Lordi

Punktähti A.P. Lannoite (Epäonnistujien kruunaamaton kuningas, AA 46/2000) =  Apulanta

Pauli Pudding Homervuo (Laulujen lunnaat, AA 48/2006) = Rauli Badding Somerjoki

Teräspekoni (Laulujen lunnaat, AA 48/2006) = Teräsbetoni

Lärvinen, Teräspekonin kitaristi (Laulujen lunnaat, AA 48/2006) = Arto Järvinen

Yövissy (Laulujen lunnaat, AA 48/2006) = Nightwish

6,9 korvaa (Fanitusta, AE 3/2007) = The 69 Eyes

6,9 korvaa tykkää nimmaroida. ©Disney

Kapteenikvintetti (Fanitusta, AE 3/2007) = Kipparikvartetti

Koniteollisuus (Keikkakatastrofi, AA 52/2007) = Kotiteollisuus

Hymynen (Keikkakatastrofi, AA 52/2007) = Hynynen

Rassi Juittinen (Mekastavat naapurit, AA 25/2008) = Jussi Raittinen

Raikka Setsuuri (Kohtalokas kolhu, AA 41/2008) = Brian Setzer

Repe Sorsa (Ankkapoppia, AA 21/2010) = Riki Sorsa

Paratiisitien pojat (Ankkapoppia, AA 21/2010) = Backstreet Boys

Morones (Punkkia ja piirakkaa, AA 37/2011) = Ramones (Tässä tarinassa myös lauletaan ”Kippaa kappa kipin kapin hei”)

Jopi (Punkkia ja piirakkaa, AA 37/2011) = Joey Ramone

Morones-yhtyeen Jopin kitaran nimi on Tiina. ©Disney

Roskahätä (teksti jäteautossa, ei bändin nimenä) (Punkkia ja piirakkaa, AA 37/2011) = Kakka-hätä 77

Jerri, jolla soitinkauppa Jerrin kitarakarsina (Punkkia ja piirakkaa, AA 37/2011) = Jerry García

Erkki Klapiton (Punkkia ja piirakkaa, AA 37/2011) = Eric Clapton

Lieju Vetinen (Punkkia ja piirakkaa, AA 37/2011) = Muddy Waters

Justus Piipari (Ihan tavallinen poika, AA 13/2012) = Justin Bieber

DJ Pesto (Pitkäsoitto, AE 12/2013) = Tiësto

Samovarius (Rokkikonsertti, AE 14/2013) = Stratovarius

Joni Lennokas (Yllättäviä aarteita, AA 17/2013) = John Lennon

Metelica (Joulupuro kuohuu, AA 49/2013) = Metallica

Kantri-Helena (Joulupuro kuohuu, AA 49/2013) = Katri Helena

Naatti-Esko (Joulupuro kuohuu, AA 49/2013) = Matti Esko

Pekko Joulu-Puusto (Taiteen palveluksessa, AE 16/2013) = Pekka Kuusisto

Siiri Laine (Iskelmäkuningas, AA 05/2014) = Saara Aalto

Mikke Juustonen (Iskelmäkuningas, AA 05/2014) = Mikko Kuustonen

Tytteli ja tyrskyt (Iskelmäkuningas, AA 05/2014) = Katrina & The Waves

Iisakki Ankka (Tähdelle töitä & Kutrit kuntoon & Fanitusta, AA 45/2014) = Isac Elliot

Pertta Murikka, Ankkalinnan viisuedustaja Ankkavision laulukilpailussa Wienissä (Aina mun pitää auttaa, AA 21/2015) = Pertti Kurikka

Aviisi (Mehevää markkinointia, AA 34/2015) = Avicii

Aku ja Ankkulit (AA 4/2016) = Aku Ankkuli

Anna Q (AA 4/2016) = Anna Puu

Jami Ruskea (AA 4/2016) = James Brown

Samettimetro (AA 4/2016) = The Velvet Underground

Pojat ja tyttäret (AA 4/2016) = The Mamas & the Papas

L. Kili-Mister (AA 4/2016) = Lemmy Kilmister

Plondi (AA 4/2016) = Blondie

Valkeat viirut (AA 4/2016) = The White Stripes

Ukset (AA 4/2016) = The Doors

Kare ja Nillenalle ovat koko perheen suosikkeja! ©Disney

Bonus:

Aku Ankka pyysi muistuttamaan, että suurin osa tässä jutussa mainituista tarinoista on luettavissa Aku Ankan Lataamo -palvelusta. Täältä pääset ihan ilmaiseksi lukemaan tarinan, jossa seikkailee Teräspekoni ja täältä tarinan, jossa Morones. Täältä kaupan päälle  50-luvun Aku-stoori, jossa seikkailee muuan Melvis Pressula!

Bonus! Kilpailu (jossa ei ole palkintoa)

Millä nimiväännöksellä musiikkimedia Nuorgam voisi esiintyä Aku Ankassa? Kerro kommenttina!

”Sian itsensä osittain ohjaama video on yksinkertainen, kaunis ja mieleenpainuva. Koko videon ajan 11-vuotiaan Maddie Zieglerin esittämä hahmo on yksin.”

Roikutaan kattokruunussa kuin viimeistä päivää.

“1 2 3, 1 2 3, drink
1 2 3, 1 2 3, drink
1 2 3, 1 2 3, drink”

Chandelier on australialaisen Sian kuudennen albumin ensimmäinen single ja hänen kansainvälinen läpimurtolaulunsa sooloartistina.

Sia Kate Isobelle Furler sävelsi ja sanoitti Chandelierin alkujaan Rihannan, Katy Perryn tai Beyoncén (nämä nimet kävivät hänen mielessään) laulettavaksi, mutta päättikin levyttää kappaleen itse. Siitä tuli liian hyvä ja omakohtainen jollekin muulle tuhlattavaksi.

Sittemmin sitä on vaikea kuvitellakaan edellä mainittujen maailmantähtien esittämänä. Chandelier on yhtä kuin Sia, Sia on Chandelier. Tavaramerkkilaulu.

Chandelier on kappale bile-eläimen itsepetoksellisesta elämästä. Siinä eletään vailla huolta huomisesta, lasi on puoliksi täynnä, aina ollaan valmiina lähtemään ”vain yksille” mutta lopulta tanssitaan kattokruunuissa roikkuen aamunkoittoon asti.

Ulkopuoliselle iloiselta #YOLO-asenteelta näyttäytyvä elämä on todellisuudessa pelkkää verhottua itsetuhoa, todellisuudesta pakenemista. Kukaan ei voi olla 24h party people kuluttamatta itseään ulkoisesti eikä varsinkaan sisäisesti.

”Sun is up, I’m a mess
Gotta get out now, gotta run from this
Here comes the shame, here comes the shame”

Sia on sanonut, että Chandelierin lyriikat pohjautuvat häneen omiin kokemuksiinsa alkoholi- ja päihdelääkeriippuvaisena. Sia sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, on ujo eikä viihdy ihmisjoukoissa eikä huomion keskipisteenä.

Vaikka emme tiedäkään täyttä totuutta julkisuutta karttelevan australialaisen yksityiselämästä (eikä sillä ole niin väliäkään), eletyn elämän kuulee kappaleessa, etenkin sen kertosäkeessä, joka 2010-luvun upein kertosäe. Se on yhtä aikaa kirkas ja selkeä, mutta suurempi-kuin-elämä-kokoluokassaan aivan helvetin vaikea esitettävä.

On tärkeää, että kertosäkeen mahtipontisuus pysyy aisoissa. Monet ovat laulua sittemmin teknisellä tasolla täydellisesti versioineet, mutta kukaan ei ole päässyt samaan tunnelmaan ja tunteeseen kuin artisti itse. Kova ääni ei ole sama asia kuin iso tunne.

Chandelier on myös musiikin ja videon kokonaistaideteos. Ei tarvitse kuulla kuin biisin ensimmäiset tahdit pystyäkseen näkemään sielunsa silmin 11-vuotiaan Maddie Zieglerin esittämän ”nuoren Sian” nykytanssimassa läpi hylättyjen, parhaat päivänsä nähneiden huoneiden. Sian itsensä osittain ohjaama video on yksinkertainen, kaunis ja mieleenpainuva. Koko videon ajan Zieglerin esittämä hahmo on yksin.

Video ei ole enää saatavilla

The National Ruisrockissa 2008. Kaikki kuvat: Tomi Palsa.

Nuorgamin Hannu Linkola, Visa Högmander, Tuomas Kokko ja Matti Markkola arvioivat jälkimmäistä Kulttuuritalon-keikkaa vaille kaikki The Nationalin tähänastiset keikat Suomessa.

Indiekonkareihin lukeutuva yhdysvaltalainen The National esiintyy Sideways-sunnuntaina jo kahdeksatta kertaa Suomessa. Urallaan seitsemän studioalbumia julkaissut yhtye tunnetaan erityisesti Matt Berningerin syvästä baritoniäänestä sekä melankolisista kappaleistaan.

Neljä nuorgamilaista kävi läpi jälkimmäistä Kulttuuritalon-keikkaa vaille jokaisen The Nationalin tähänastisista Suomen-keikoista. Mitä jäi käteen?

#1 Sunnuntai 6.7.2008 Turku, Ruisrock

The National esiintyi Ruisrockin Telttalavalla sunnuntai-iltana. Muistan aiemmin päivällä jääneeni junasta Kupittaan asemalla ja heittäneeni matkatavarani tuolloin Turussa asuneen ystäväni luokse. Yhtyeen Boxer-albumi oli ilmestynyt noin vuotta aiemmin eli tiesin, mitä illalta saattoi odottaa. Nyt muistikuvani ovat haalistuneet, koska keikasta on jo kymmenen vuotta.

Muistan ainoastaan hartaan Fake Empire -kappaleen ja sen, että seisoin keikan ajan teltan takaosassa. The Nationalin jälkeen viereisellä Niittylavalla esiintyi Interpol. En voi vieläkään uskoa, että Ruisrock onnistui järjestämään nuo yhtyeet peräkkäisiksi esiintyjiksi. (Tuomas Kokko)

#2 Sunnuntai 2.8.2009 Korso, Ankkarock

Ankkarock 2009.

Vuoden 2009 Ankkarockissa – kyllä, luit oikein, Vantaan kekkerithän buukkasi viimeisinä vuosinaan melko runsaasti indietä ohjelmistoonsa – sunnuntaina alkuillasta esiintynyt The National oli urallaan välivaiheessa.

Se ei ollut enää pelkkä indieharrastajien sisäpiirisuosikki, mutta ei toisaalta myöskään se päälavojen möhömagneetti, joka se nykyään on. Laulaja Matt Berninger ei ollut vielä kehittynyt huippuunsa ”viinipullo kädessä köpöttelevä kirjallisuudenlehtori” -karismassaan. Eikä yhtye ollut Suomessa esiintymässä ensimmäistä kertaa. Ei siis mitään erityisen jännää millään tavoin.

Näistä(kin) syistä muistikuvat The Nationalin Ankkarock-vedosta ovat kovin hatarat. Paikalla tuli kyllä oltua, musiikista nautittua ja yhtyeestä pidettyä. Matt Berninger taisi jo tuolloin muistuttaa melko harvalukuista (Sonata Arctica tms. päälavojen suosikki taisi soittaa samaan aikaan?) yleisöä ennen Fake Empirea, että älkää yrittäkö taputtaa mukana.

Huomattavasti paremmin ovat jääneet tunteina ja kokemuksia mieleen tämän jälkeen tulleet Kultsan sisäkeikat – ja vuonna 2009 vielä kovin epätodennäköisiltä tuntuneet – myöhemmät isot päälavakeikat. Jos jollakin on painavaa sanottavaa The Nationalin keikasta Ankkarockissa, niin kertokoot kommenttina! (Matti Markkola)

#3 Torstai 3.3.2011 Helsinki, Kulttuuritalo

Kulttuuritalo 2011.

Isäni kuoli pari viikkoa ennen kuin The National saapui Kulttuuritalolle. Suruni keskellä en osannut odottaa konserttia. Pikemminkin olin vähällä jättää sen kokonaan väliin. Maailmani oli kutistunut pahvilaatikoiksi, jotka hapersivat rakkaimmatkin muistot esinekuonaksi. Tuon maailman keskellä ajatus ihmislaumoista ja voimakkaista äänistä tuntui ylitsepääsemättömän raskaalta.

Lopulta päätin kuitenkin lähteä. Järkeilin, että konsertin sivuuttaminen harmittaisi jälkikäteen liikaa; siitä tulisi varjo kaiken sen ylle, mitä halusin pitää valossa. Toisaalta uskoin myös saavani musiikista lohtua. Mitä enemmän tunteitani tarkastelin, sitä yksiselitteisemmin löysin niistä jokaisen The Nationalin lauluista. Surun turvallisuus, muistojen herättämät ristiriidat, apea hämmästys elämän edessä, kauhistus ajan kulumisesta – jokainen tuntemus sai samettisen, lohdullisenkin musiikillisen muodon sillä levyllä, johon pakenin todellisuutta lähes päivittäin. High Violet (2010) oli kasvanut jo edellisenä vuonna yhdeksi rakkaimmista äänitteistäni. Kuoleman äärellä sen sielullisuus sai suorastaan raamatullisia mittasuhteita.

Onneksi menin. En ole varmaan koskaan seurannut mitään keikkaa niin syvästi itseeni sulkeutuneena mutta silti pakahduttavan intensiivisesti. Oli järisyttävää nähdä, miten kaikki elintärkeiksi muuttuneet kappaleet lihallistuivat edessäni, tarttuivat olkapäistä ja kuljettivat päättäväisesti kohti puhtautta. Ja vähintään yhtä vavahduttavaa oli todistaa, miten vaivattomasti soittajat saivat jokaisen äänen kuulostamaan kaikessa ylimaallisuudessaankin kuin arjen pieneltä nautinnolta.

Leijuin koko konsertin ajan jossakin ilmaisun ääritasojen välillä, tuskan ja euforian rajapinnalla, osin kiinni ruumiissani, osin kaukana sen ulkopuolella. ”Tunnetilojen fyysinen idealisaatio”, näin muistan miettineeni. Se oli ehkä ainoa ajatukseni koko keikan aikana.

Kaikki meni ohi nopeasti, aivan kuin hetket olisivat määrittyneet tunnetiloina sen sijasta että olisivat tunnustautuneet aikayksiköiksi. Kaikki vain tapahtui, yksi vaikutelma synnytti seuraavan. Kokonaisuus määrittyi sanojen tuolla puolen, konkreettisiksi muistoiksi jäi vain muutama ote yhtyeen sävelkirjan kultaisimmilta sivuilta.

Avausraitana soineen Runawayn euforinen pehmeys, rullaus joka sai voimansa lähes näkymättömistä liikkeistä. Bryan Devendorfin liikkeiden valaistunut tasaisuus hänen kasvattaessaan Bloodbuzz Ohiota holtittomaksi liekkimereksi. Valkoviinipulloon silmät kiinni sukeltaneen Matt Bernignerin hahmo Lemonworldin äärellä. Dessnerin kaksosten hohdokas hyväntuulisuus kappaleesta toiseen. Ja Sorrow’n yleistunnelma, joka kehystyi ympärilleni kuin veteen heitetyn kiven synnyttämät renkaat.

Toki konsertissa oli myös jännitteensä. Usein se oli lähtöisin Berningeristä, jonka tyynen pinnan alla vaani purkautumistaan odottava maanisuus. Keikan kuluessa laulajan purkaukset laajenivat muutamista hallitsemattomista tyrskähdyksistä vaarallisesti raivonneisiin kertosäkeisiin. Huipentumansa Berningerin messu saavutti miehen paiskattua konsertin kuluessa tyhjentyneen viinipullon kulisseihin ja lähdettyä hortoilemaan yleisön sekaan Mr. Novemberin aikana. Kierrettyään ylälehterit laulaja katosi Kulttuuritalon käytäville, joista kuului lähinnä itkunsekaista huutelua hänen yrittäessä sovittaa tunnetilansa soiton kiehuntaan. Tuolla hetkellä Berningerin tuska oli omaani.

Ja sitten, lähes odottamatta, laulaja seisoikin taas lavan etureunassa, yhtyeensä kehystämänä, vailla mikrofonia, hiljentämässä yleisöä viimeistä numeroa varten. Vanderlyle Crybaby Geeks soi täysin akustisesti, transsimaisen hellänä, leikaten samalla hiljaisuutta terävämmin kuin yksikään sähköinen kappale. Laulun aikana The National muuttui kannattelijasta kannateltavaksi, suli lopullisesti yhteen laulujensa kanssa, polvistui loputtomien kiitosten eteen. Ja yleisö nosti orkesterin lattialta katon tasolle – ei, korkeammallekin, jonnekin sinne missä musiikki antaa elämälle merkityksen eikä toisin päin.

Saattoi orkesteri poseeratakin. Mutta sitä en enää nähnyt. Silmissäni oli kyynelsumu. Tunteista viimeinenkin pääsi vapaaksi. (Hannu Linkola)

#4 Perjantai 8.7.2011 Turku, Ruisrock

Ruisrock 2011.

Näin The Nationalin livenä ensimmäisen kerran Helsingin Kulttuuritalolla torstai-iltana 3. maaliskuuta 2011. Olin innostunut yhtyeen musiikista kuultuani Boxer-albumin (2007). Vuonna 2010 julkaistu High Violet vahvisti The Nationalin asemaa yhtenä tärkeimmistä ”uusista” nimistä, ja ensimmäinen näkemäni yhtyeen keikka vahvisti kiintymystä sitä kohtaan.

Toinen näkemäni The National -keikka vahvisti tuota kiintymystä vielä vähän lisää. Yhtye oli aloittanut jälkimmäisen Kulttuuritalon keikoistaan Boxerin Start a War -kappaleella, joka on yksi rakkaimpia kappaleita albumilta. Tieto luonnollisesti harmitti, vaikka ensimmäisellä Kultsan keikalla, jossa olin paikalla, avauksena kuultu Runaway oli sekin maaginen.

Harmitus kuitenkin katosi täysin Ruissalossa heinäkuisena perjantai-iltana. Kun The National aloitti keikkansa Ruisrockin Rantalavalla, ilta-aurinko oli hiljalleen laskemassa. Ja yhtye aloitti keikan Start a Warilla. Upea, upea, upea hetki. Kyllä, roska saattoi mennä silmään ja silmäkulma saattoi kostua.

Lavalla nähtiin vieraana suomalaisviulisti Pekka Kuusisto. Kuusiston viulu oli aluksi kovin alas miksattu, mutta keikan edetessä se toi hienoa väriä kappaleisiin, vaikka yleisöön vaikuttikin siltä, etteivät bändi ja Kuusisto olleet sopineet etukäteen mitään; ohjeistuksen saattoi veikata olleen tyyliä ”soita jotain sopivaa”. Pekkahan soitti.

Keikasta ja bändistä välittyi hövelin kesäinen ilo. Lopulta laulaja Matt Berninger huipensi keikan seikkaillen totuttuun tapaan yleisön seassa Terrible Loven aikana ja juosten lopulta vaatteet päällä mereen.

Vuonna 2011 Suomessa kahteen kertaan nähty The National oli keikoillaan keskellä selkeästi totuttua suuremman yleisön vakuuttanutta hurmosta. Yllätysmomentti oli vahva, eikä yhtye ole myöhemmillä Suomen-keikoillaan yltänyt samaan euforiseen lataukseen. (Visa Högmander)

#5 Torstai 31.10.2013 Helsinki, Jäähalli

Helsingin jäähalli 2013.

Jos The National saapui keväällä 2011 Suomeen suurempana ja tunnustetumpana kuin koskaan, saattoi kaksi vuotta myöhemmin huomata tuulen kääntyneen. Keväällä 2013 ilmestynyt Trouble Will Find Me oli jakanut mielipiteitä ja yhtyeeseen liittynyt löytämisen riemu laantunut lähes kokonaan.

Orkesterista puhuttiin edelleen, sen liikkeet kiinnostivat ihmisiä ja sen musiikki tunnustettiin lajissaan ainutlaatuiseksi. Mutta samalla kommenteissa oli mukana velvollisuudentuntoa ja kritiikin soraa. Yhtye ei ollut enää ylittänyt odotuksia, vaan kivunnut korkeintaan niiden tasolle. Jatkuvasti uutta janoavassa populaarikulttuurissa tämä oli askel taaksepäin.

Ja toden totta, olihan Trouble Will Find Me vaikea levy, ristiriitainen. Parhaimmillaan loistokas, koskettava ja kekseliäs. Mutta samalla raskas, manerisoitunut ja liikettä välttelevä. Lauluissa oli arvokasta ”ottakaa tai jättäkää” -asennetta, mutta myös tahmeita hetkiä, joita herkkä mieli tulkitsi orastavaksi merkiksi siitä, ettei yhtye voisi enää koskaan saavuttaa edellisten vuosien täydellisyyttään.

Viisikon vierailu Helsingin jäähallissa tuntui konkretisoivan kaiken tämän. The National soitti pitkän, parhaimmillaan omistautuneen konsertin, jonka aikana se oikeutti jokaisen syyn rakastaa itseään. Miehistö oli samanaikaisesti täydellisesti läsnä mutta myös kiehtovan tavoittamaton. Matt Berningerin hahmo loi muusikoiden ja yleisön välille yhteyden, jossa pienikin murahdus välitti monta olennaista tunnetta, vaikka jätti valtaosan kysymyksistä vaille vastausta. Ja settilista virittyi etenkin konsertin loppupuolella joukoksi hienosyisiä ajallisia kaaria, joissa yhdistyi Cherry Treen (2004) ja Alligatorin (2005) aikainen itsensä löytäminen sekä Trouble Will Find Men rutinoituneen korkea suoritustaso.

Mutta taianomaiseksi tunnelma ei noussut missään vaiheessa. Pikemminkin konsertti oli välillä suorastaan puiseva. Uusi materiaali puuroutui liian usein kuminaksi, josta erottui tuttu syke, mutta joka ei kyennyt perustelemaan itseään nyanssitasolla. Kaksi vuotta aiemmin villinneestä arvaamattomuuden tunteesta ja takariviin asti välittyneestä latauksesta oli jäljellä vain ripe.

Huolellisuuden taustalla kajastanut spontaanius oli vaihtunut perusvarmaan suorittamiseen, jolla saatiin draaman kaari elämään, mutta joka ei jättänyt tulkinnalle tai etsimiselle sijaa. Käsikirjoituksensa rivien väliin yhtye päästi vain toisinaan, esimerkiksi intoutuessaan tapailemaan Hard to Findin teemaa esityspaikan kunniaksi – kappaleen työnimenä oli kuulemma ollut tovin aikaa ”Helsinki”. Tuon syvemmälle lauluihin se ei kuitenkaan näyttänyt tietä.

Ehkä osa vaikutelmasta menee jäähallin piikkiin. Siinä missä monet eturivissä seisseet ystäväni kehuivat niin soundimaailmaa kuin sovitusten tarkkuutta, jouduin itse toteamaan kuinka kitararakennelmien hienovaraiset täyt typistyivät hallin betonirakenteisiin kauan ennen kuin saavuttivat ihmismeren viimeisen poukaman. Kokemukset eivät siis olleet yhteismitallisia.

Mutta vaikka vika olisi ollut olosuhteissa pikemminkin kuin The Nationalissa, tuntui asetelma kuvaavalta. Kaksi vuotta aiemmin hurmos oli ollut kollektiivista ja kietonut sisälleen niin soittajat kuin kuulijatkin. Nyt konsertti hajosi yksittäisiksi vaikutelmiksi, jotka eivät täysin keskustelleet keskenään.

Oli vaikea olla tulkitsematta tuota merkiksi jostakin. (Hannu Linkola)

#6 Lauantai 9.8.2014 Helsinki, Flow Festival

Flow Festival 2014.

Kun The National esiintyi kesällä 2014 Flow’n päälavalla, kaikki oli kohdallaan. Kuu paistoi päälavan takana pilvettömältä taivaalta ja kainalossa oli kaunis kesäheila, jonka kanssa pälyiltiin yleisömassan keskellä ympärillemme, että huomaakohan kukaan meitä.

Keväällä 2014 julkaistu Trouble Will Find Me oli levynä odotuksiin nähden pettymys, mutta kun I Need My Girl soi noissa olosuhteissa loppukesäisen täydellisenä elokuun iltana, pettymys oli ehkä kaukaisin mahdollinen mielessä pyörinyt sana. Kontrasti I Need My Girlin ja sen jälkeen soineen synkeän jylhän This Is the Last Timen välillä tuntui isolta.

Tuon asetelman lisäksi keikasta jäi päällimmäisenä mieleen The Nationalin rutiini. Yhtye suoritti keikan tyylillä, mutta jos illassa ei olisi ollut muita tasoja, keikka olisi saattanut tuntua pettymykseltä.

The National on onnistunut sementoimaan asemansa yhtenä suosikkiyhtyeistä yhdellä täydellisellä (Boxer) ja yhdellä liki täydellisellä albumilla (High Violet). Flow’ssa 2014 lavalla nähtiin valttikorttinsa jo paljastanut yhtye, mutta yhtyeen viime vuonna ilmestynyt seitsemäs albumi Sleep Well Beast saa jälleen odottamaan innolla The Nationalin keikan näkemistä. (Visa Högmander)

The National esiintyy Sidewaysissa sunnuntaina 10. kesäkuuta.

Bongaa Flow’n naisoletetut. Kuva: Arttu Rantakärkkä

Kesän 2018 Suomen suurten festivaalien ohjelmistoissa vain joka 9. esiintyjä on naisoletettu. Nuorgam selvitti, millä kesän 2018 festarilla esiintyy eniten naisoletettuja ja millä kaikkein vähiten. Katso uusi 26.5.2018 päivitetty tilasto.

”Mä synnyin siellä missä tytöt ei soita kitaraa”, Paula Vesala laulaa tunnetulla hitillään. Sukupuolten välinen tasa-arvo on aina ollut osa populaarikulttuurista keskustelua. Kliseenmukaisesti jätkät rokkaavat lavalla ja naiset hurraavat katsomossa.

Vuonna 2018 tapahtumien maksavasta yleisöstä jo puolet voi olla naisoletettuja, mutta mikä on tilanne esiintyjissä? Näkeekö tyttö- tai naisoletettuja soittamassa kitaraa, laulamassa tai esiintymässä jollain muulla tavalla? Nuorgam otti selvää.

Kävimme läpi kaksitoista suuren suomalaisen kesäfestarin vuoden 2018 ohjelmistot ja laskimme kuinka monta naisoletettua esiintyjää niillä on. Vertailuun otettiin tasapuolisuuden vuoksi mukaan vain kesän suosioltaan suurimmat tapahtumat,  joiden ohjelmistossa on merkittävä määrä myös ulkomaalaisia esiintyjiä.

Vertailun aineisto kerättiin festareiden antamista tiedoista 14.5.2018 – paitsi Ruisrockin osalta, jonka jutun julkaisun jälkeen täydentynyt, lopullinen ohjelmisto otettiin mukaan tilastoihin 24.5.2018.

Jokaisesta tapahtumasta listattiin ensin kaikki niissä tänä vuonna esiintyvät artistit ja yhtyeet. Sen jälkeen laskettiin kokoonpanojen esiintyjien kokonaismäärät, joista eroteltiin naisoletettujen määrä.

Jos sooloartistin keikkakokoonpanosta ei ollut tietoa, artisti merkittiin tilastoon vain yhdeksi mies- tai naisoletetuksi. Jos kaikkien artistien keikkakokoonpanot olisi pystytty laskemaan mukaan, miesoletettujen määrää olisi kasvanut entisestään.

Aineisto saattaa sisältää joitain väärin laskettuja esiintyjämääriä tai lyöntivirheitä, mutta niistä voi raportoida kommenteissa. Voit tutustua vertailun aineistoon täällä.

Millä kesän 2018 festarilla esiintyy eniten naisoletettuja? Entä millä vähiten?

Tässä tulokset naisoletusprosentin mukaan suurimmasta pienimpään (26.5.2018 päivitetty tilasto)

#1 Ruisrock: 22,8 %

Yhteensä 77 artistia tai yhtyettä, joissa 162 esiintyjää, joista naisoletettuja 37 esiintyjää. Ruisrockin esiintyjistä naisoletettuja 22,8 prosenttia eli noin joka 4. esiintyjä.

Päivitetty 24.5.2018. Kun otetaan huomioon Ruisrockin koko ohjelmisto, kesän himotuin festivaali, jo kuukausia ennakkoon loppuunmyyty Ruisrock kipuaa naisoletettujen suhteellisessa määrässä kesän festareiden ykkössijalle: 22,8 prosenttia eli noin joka neljäs Ruissin esiintyjistä on naisoletettu. Ruissin päivittynyt tilasto muuttaa hieman myös koko Suomen isojen festareiden lukemia, jotka ovat nähtävissä tämän jutun lopussa.

#2 Flow Festival: 22,7 %

Yhteensä 104 artistia tai yhtyettä, joissa 233 esiintyjää, joista naisoletettuja 53 esiintyjää. Flow Festivalin esiintyjistä naisoletettuja 22,7 prosenttia eli noin joka 4. esiintyjä.

Päivitetty 26.5.2018. Flow Festival 2018:n esiintyjissä on eniten naisolettuja lukumääräisesti laskettuna, 53 esiintyjää, mutta suhteellisesti laskettuna se häviää niukasti Ruisrockille. Suomen”punavihreällä hipsterifestivaalillakin” ollaan vielä kaukana tasa-arvosta; vain joka neljäs esiintyjä on naisoletettu. Flown päivittynyt ohjelmisto muuttaa hieman myös koko Suomen isojen festareiden lukemia, jotka ovat nähtävissä tämän jutun lopussa. Flown ohjelmisto saattaa vielä hivuttautua Suomen ”sukupuoleltaan tasa-arvoisimmaksi esiintyjäkaartiksi”, sillä lisää kiinnityksiä on vielä tulossa.

#3 Sideways: 17,4 %

Yhteensä 77 artistia tai yhtyettä, joissa 195 esiintyjää, joista naisoletettuja 34. Sidewaysin esiintyjistä naisoletettuja 17,4 prosenttia eli noin joka 6. esiintyjä.

Nordikselle siirtyneellä ja vuosi vuodelta kasvaneella indiefestarilla on tämän vuoden ohjelmistossan kesän toiseksi eniten naisoletettuja, 34 esiintyjää, sekä kaksi kappaletta kesän harvinaisuuksia, pelkistä naisoletetuista koostuvia bändejä eli Warpaint ja Sofa.

#4 Pori Jazz: 15,2 %

Yhteensä 29 artistia tai yhtyettä, joissa 92 esiintyjää, joista naisoletettuja 14. Porin Jazzin esiintyjistä naisoletettuja 15,2 prosenttia eli noin joka 7. esiintyjä.

Jazzeilla on vain 14 naisoletettua esiintyjää, joilla tapahtuma pääsee listalla korkealle, koska esiintyjien kokonaismäärä on tämän vertailun suppein, vain 92 esiintyjää. Yksi päivä pelastaa jatsien muuten melko miehisen meiningin: lauantain kaikki 10 pääesiintyjää ovat naisoletettuja!

#5 Provinssi: 13,7 %

Yhteensä 86 artistia tai yhtyettä, joissa 255 esiintyjää, joista naisoletettuja 35. Provinssin esiintyjistä naisoletettuja 13,7 prosenttia eli noin joka 7. esiintyjä.

Provinssin kattaus tarjoaa kesän toiseksi eniten naisoletettuja, peräti 35 esiintyjää, jotka kuitenkin hukkuvat suhteellisessa vertailussa massiivisen 255 esiintyjän kokonaislukemaan, joka on suurin kaikista mukana olevista festivaaleista.

#6 Ilosaarirock: 11,3 %

Yhteensä 61 artistia tai yhtyettä, joissa 186 esiintyjää, joista naisoletettuja 21. Ilosaarirockin esiintyjistä naisoletettuja 11,3 prosenttia eli noin joka 9. esiintyjä.

Joensuussa järjestettävää festivaali on”yksi isoista ja merkittävistä”, mutta ainakaan tänä vuonna se ei ole sitä naisoletettujen määrässä. Ohjelmistossa vain noin joka yhdeksäs esiintyjä on naisoletettu. Sillä pääsee nippanappa yli isojen festivaalien keskiarvon.

#7 Qstock: 9,0 %

Yhteensä 63 artistia tai yhtyettä, joissa 206 esiintyjää, joista naisoletettuja 18. Qstockin esiintyjistä naisoletettuja 9 prosenttia eli noin joka 11. Esiintyjä.

Pohjoisemman Suomen suurfestarilla on laaja kattaus artisteja ja yhtyeitä laidasta laitaan, mutta tänä vuonna vain 18 naisoletettuja esiintyjää. Se on vähemmän kuin suurilla festivaaleilla keskimäärin.

#8 Nummirock: 7,8 %

Yhteensä 42 artistia tai yhtyettä, joissa 192 esiintyjää, joista naisoletettuja 15. Nummirockin esiintyjistä naisoletettuja 7,8 prosenttia eli noin joka 13. esiintyjä.

Jos kuvittelit, että Nummijärven perämetsiin kokoontuu juhannuksena pelkkiä miehisiä mörököllejä, olit väärässä. Metallifestivaalilla on mukana jopa kaksi täysnaisoletettua yhtyettä, Vixen ja Barbe-Q-Barbies.

#9 WKND: 4,8 %

Yhteensä 69 artistia tai yhtyettä, joissa 105 esiintyjää, joista naisoletettuja viisi (5). WKDN:n esiintyjistä naisoletettuja 4,8 prosenttia eli noin joka 21. esiintyjä.

Helsingin Hietarantaan muuttanut EDM-festivaali yrittää kosiskella varttuneempaa yleisöä monipuolisemmalla musiikkilinjalla, mutta ei esiintyjien sukupuolijakaumalla. 105 esiintyjästä vain mitättömän vähäiset viisi on naisoletettuja. Heistäkään luultavasti ketään ei nähdä pää- tai edes kakkoslavan esiintyjänä.

#10 Blockfest: 4,8 %

Yhteensä 39 artistia tai yhtyettä, joissa 62 esiintyjää, joista naisoletettuja kolme (3). Blockfestin esiintyjistä naisoletettuja 4,8 prosenttia eli noin joka 21. esiintyjä.

Tampereella järjestetään elokuussa todellinen all male hip hop party. Esiintyjäkaartin muodostavat 59 hiphop-ukkoa ja kolme sivulavoille sijoitettua naisoletettua: Nelli Matula, Evelina ja Dj Vicky.

#11 Rockfest: 1,5 %

Yhteensä 43 artistia tai yhtyettä, joissa 198 esiintyjää, joista naisoletettuja kolme (3). Rockfestin esiintyjistä naisoletettuja 1,5 prosenttia eli noin joka 66. esiintyjä.

Hyvinkään lentokentän tapahtuma mainostaa itseään”Suomen suurimpana rockfestivaalina”. Se voisi olla yhtä hyvin: ”Suomen miehisimpänä rockfestivaalina”. 198 esiintyjän joukossa on vain kolme naisoletettua: Huora-yhtyeen laulaja Anni Lötjönen, Amaranthen laulaja Elize Ryd ja The Holy -yhtyeen bassoa soittava Laura. Heidän ansiostaan tapahtuman nimeä ei tarvitse muuttaa muotoon Cockfest.

Tuskaa värittävät hyvin vähäiset naisoletetut 2018. Kuva: Arttu Rantakärkkä

#12 Tuska: 1,5 %

Yhteensä 45 artistia tai yhtyettä, joissa 200 esiintyjää, joista naisoletettuja 3. Tuskan esiintyjistä naisoletettuja 1,5 prosenttia eli noin joka 66,67. esiintyjä.

Hevillä ei häviä. Paitsi tämän vertailun. Tämän vuoden Tuskasta on naisolettua esiintyjää saatanallisen tuskaista löytää. Heitä on joka 66,67. esiintyjä.  Toisin sanoen 200 esiintyjän joukossa naisoletettuja on vain kolme eikä heistä kukaan soita kitaraa: The Charm the Furyn Caroline, Arch Enemyn Alissa ja joukon ainoa suomalainen naisoletettu, Crimfallin Helena, ovat kaikki yhtyeidensä laulajia.

Suuret Suomen festarit 2018 yhdessä

Artistien tai yhtyeiden esiintymisiä yhteensä 733

Esiintyjiä yhteensä 2 078

Näistä naisoletettuja yhteensä 242

Naisoletettujen esiintyjien osuus suurten festarien ohjelmistoissa 11,6 %

Eli suurten festarien ohjelmistoissa noin joka 9. esiintyjä on naisoletettu

Juttua päivitetty 20.5.2018: Tarkennettu millä kriteereillä festarit on valittu mukaan.
Juttua päivitetty 24.5.2018: Otettu mukaan Ruisrockin julkaisema festivaalin koko ohjelmisto.
Päivitys 26.5.2018: Otettu mukaan Flow Festivalin uudet kiinnitykset.

”3:12 onward is just freaking amazing. I love it.”

Kymmenen YouTube-kommentoijaa kertoo, miksi Tame Impalan Let It Happen on 60. paras popkappale maailmassa 2010-luvulla. Kommentit Nuorgamin kirjoittajan.

#1

”They should play this video at the beginning to every flight into Australia while the pilot tells you to sit back and relax.”
– Dom’s Sketch Cast, 2 vuotta sitten

Hyvä idea, Domppa! Siinä pääsisi “oikeaan tunnelmaan” (biisin puolesta, ei ehkä videon, jos olet lentopelkoinen… toisaalta kappalekin taitaa kertoa kuolemasta? Hmmm…) Lento täältä Suomesta Australiaan tosin kestää jotain 312 tuntia, joten ehkä kappaletta pitäis soittaa myös ennen laskeutumista?

#2

”This song constantly reminds me of my uncle, who pass away of a sudden heart attack, almost two years ago. It’s a beautiful song, thank you for make something so tragic into something melodius and artistic.”
– Carlos Oñate, 5 kuukautta sitten

Olen pahoillani menetyksestäsi, Carlos. Mutta jos näin hieno kappale tuo mieleesi enosi, hän taisi olla aika mahtava tyyppi!

#3

”3:12 onward is just freaking amazing. I love it.”
– Simon and Martina, 2 vuotta sitten

Samaa mieltä, Simon ja Martina! Siitä alkaa se ”loppuvyörytys”, ”toinen tuleminen” tai miksi Let It Happenin eeppistä loppua voisikaan sanoa. Freaking amazing! Toivottavasti olette kuulleet myös biisin lähes kahdeksan minuuttia pitkän levyversion, jossa vyöryä ”pidätellään” pidempään, mutta toisaalta, kun se alkaa, ”sitä vaan tulee sieltä”!

#4

”fav band after floyd”
– fadli aldjufri, 3 kuukautta sitten

”Floyd” eli Pink Floyd otaksun, fadli? Ymmärrän, että tässä on paljon sellaista, joka vetoaa ”progen ystäviin”, mutta aika rohkea lausunto silti! Itse keksin paljon muitakin todella hyviä bändejä kuin ”Floydit” ja ”Tame”!

#5

”In a recent study (Aware study by Dr Sam Parnia) it has been proved that some patient who had cardiac arrest had vivid hallucinations up to 3 minutes after their heart stopped beating. One patient confirmed seing the nurse and hearing the defibrilator in a dream like state while he was presumed dead. Pretty cool stuff.”
– Thenomaic, 5 kuukautta sitten

Pretty cool indeed, Thenomaic!

#6

”you dont need weed to get high, all you need is Tame Impala”
– Cassie Lojingau, 1 vuosi sitten

Nokkelasti sanailtu, Cassie!

#7

”This song means a lot to me, although I do not have one specific memory to it. The sound, feeling and atmosphere are just magical. AMAZING. (almost) makes me cry”
– Simon Bauke, 7 kuukautta sitten

Samaa mieltä, Simon Bauke! (Siitäkin asiasta.)

#8

”Best Tame Impala song”
– Lil TryH, 1 kuukausi sitten

Samaa mieltä, Lil TryH!

#9

”Someone needs to loop 3:11 to 4:06. Infinity.”
– T mult, 2 vuotta sitten

Samaa mieltä, T mult!

#10

”Only been a couple of years but I’m positive this is one of the best songs of the decade”
– Doctor Geek, 1 vuosi sitten

Itse asiassa, Doctor Geek, jos Nuorgamin väeltä kysytään, Let It Happen on vuosikymmenen 60. paras biisi, mutta itse olisin nostanut tämän vieläkin korkeammalle!

Video ei ole enää saatavilla

Ei Jussi Mäntysaaren ”kylmikset”, vaan arkistokylmikset.

Nuorgam kävi läpi Jussi Mäntysaaren Twitterissä ja blogissaan paljastamat ”kylmikset”. Niitä löytyi 45 kappaletta. Näiden perusteella voi vaikka suomalainen artisti tai yhtye päätellä, millaista musiikkia pitää tehdä, että saa Mäntysaarelta ”kylmikset”.

Tiedätkö Jussi Mäntysaaren? Jos et, niin Nuorgam voi esitellä.

Jussi Mäntysaari on Suomen toiseksi suurimman radiokonklaavin (alkuperäisen tekstin virhe korjattu, kiitos A. Granlund! – edit. huom.) Nelonen Median tuore musiikkipäällikkö. Sitä ennen hän oli Vuoden ohjelma-/musiikkipäällikkönä palkittu Spotifyn Suomen editori, jonka”kynästä” lähtivät lukuisat Suomi-musan soittolistat. Sitä ennen hän oli musiikkitoimittaja ja kriitikko, joka kirjoitti muun muassa Rumbaan. Hän on siis Musamediavaikuttaja isolla M-kirjaimella. Lisäksi hän on ahkera twitteristi ja bloggaaja.

Merkittävästä asemastaan johtuen Mäntysaaren musiikkimaku kiinnostaa monia. Mielipiteensä hän kertoo julkisuudessa valikoidusti, lähinnä Twitterissä ja blogissaan.

Aina välillä hän kertoo saavansa kylmikset.

”Kylmikset” on musabisnes-skenen – levy-yhtiöpomojen, tiedottajien, tv:n musiikkiohjelmien kommentaattorien ja toisinaan artistien itsensäkin – käyttämä termi sille, että jokin saa aikaiseksi kylmät väreet.

Tämä tapahtuu siis hyvässä mielessä, ei inhosta tai pelosta.

Kappale, joka aiheuttaa”kylmikset”, toisin sanoen ”koskettaa” eli vetoaa tunteisiin,”nostaa karvat pystyyn” ja”saa ihon kananlihalle”.

Ei ole yhdentekevää, mistä musiikista Jussi Mäntysaari pitää eli mistä hän saa kylmikset. Sellainen biisi kun päätyy todennäköisimmin jollekin Sanoman valtavan kanavaverkoston soittolistoista ja sitä kautta lukemattomien suomalaisten korviin.

Kylmikset kannattavat.

Nuorgam kävi läpi Mäntysaaren Twitterissä ja blogissaan paljastamat ”kylmikset”. Niitä löytyi 45 kappaletta. Näiden perusteella suomalainen artisti tai yhtye voi päätellä, millaista musiikkia pitää tehdä saadakseen Mäntysaarelta”kylmikset”.

Kylmikset eivät ole erityisessä järjestyksessä.

Kylmikset aiheutti: Radioheadin Exit Music (for a film) Westworld -tv-sarjassa

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2016/12/arvio-hbon-westworld.html

Kylmikset aiheutti: JVG:n keikka Provinssissa 2015

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2015/06/

Kylmikset aiheutti: Chandelier, Straight for the Knife, Free the Animal ja Dressed in Black Sian albumilla 1000 Forms of Fear

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2014/07/levyarvio-sia-1000-forms-of-fear.html

Kylmikset aiheutti: Ed Sheeranin välipalana esittämä versio Nina Simonen Feeling Good -biisistä Saku Suurhallissa 2015

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2015/02/livearvio-ed-sheeran-saku-suurhall.html

Kylmikset aiheutti: Kentin Tigerdrottningen-albumin kappale Den andra sidan

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2014/12/vuoden-levyt-2014-ulkomaiset-top-10.html

Kylmikset aiheutti: Sufjan Stevensin Carrie & Lowell -albumi

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2015/04/levyarvio-sufjan-stevens-carrie-lowell.html

Kylmikset aiheutti: Anssi Kelan tarinointi keikallaan 2015

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2015/11/miksi-anssi-kelan-keikat-ovat-niin.html

Kylmikset aiheutti: Lassi Valtosen Pispala-kappale

http://alsosprachjussi.blogspot.fi/2011/12/

Twitterin lukuisat kylmikset yhtenä kylmikset-rintamana:

Disclaimer: Kirjoittaja on tuntenut Jussi Mäntysaaren yli 10 vuotta. Mäntysaari ei tiennyt jutusta eikä sitä näytetty hänelle ennen julkaisua. Kirjoittaja itsekin käyttää aina välillä sanaa kylmikset, ironisesti totta kai.

Taylor Swiftiä haviteltiin Jyväskylän Laajavuoreen vuonna 2014. Havitteluksi jäi. Kuva: Kimmo K. Koskinen.

Kun Sampo Kaulasen kaveri näki unta, että Metallica soittaa Ylläksellä, niin siitä alkoi puuhamiesten keikkaprojekti. Nuorgam esittelee neljä tavanomaista erikoisempaan ympäristöön suunniteltua 2000-luvun megakeikkaa, joita ei erinäisistä syistä johtuen saatu toteutettua.

Olympiastadion, Kaisaniemen puisto, Hietaniemen uimaranta ja sittemmin Hämeenlinnan Kantolan tapahtumapuisto ovat vakiintuneet suurten artistien ja yhtyeiden keikkojen tapahtumapaikoiksi. Jos keikka järjestetään jollain edellä mainituista paikoista, se myös todennäköisesti toteutuu.

Mutta on sitä muuallekin yritetty. Nuorgam esittelee neljä tavanomaista erikoisempaan ympäristöön suunniteltua 2000-luvun megakeikkaa, joita ei erinäisistä syitä johtuen saatu toteutettua.

Jutun yksityiskohdat perustuvat julkiseen, mediassa esitettyyn tietoon. Jos joku yhtä erikoinen epäonnistunut suurkeikka on jutusta unohtunut, siitä voi muistuttaa kommenteissa.

Tapahtumat on esitelty aikajärjestyksessä.

#1 AC/DC Tuurin Miljoonarockiin 2007

Vesa Keskisen unelma AC/DC:n Tuurin-konsertista ei ole toteutunut – ainakaan vielä. Kuva: Kimmo K. Koskinen.

Kesällä 2007 Suomen kuuluisin kyläkauppias Vesa Keskinen täytti 40 vuotta. Kolme vuotta aiemmin, vuonna 2004, nelikymppisten suunnitelmat olivat jo pitkällä: Miljoonarockissa esiintyisi Australian megasuuruus AC/DC.

Sue-lehden toimittaja Kimmo Jaramo kävi kyläkauppiaan kanssa vuoden 2004 Miljoonarockissa tämän keskustelun.

– Keskinen, terve, hieno ilta! Mites sen AC/DC:n laita, saatko senkin tänne vielä joskus?
– Terve, 2007.
– Häh?
– 2007, se on jo varma!

Tämän jälkeen Miljoonarockin esiintymisjulkistuksia odotettiin ”vesi kielellä”. Voisiko Australian suuruus oikeasti esiintyä pienen pohjalaiskylän kesätapahtumassa? Yhden tarinan mukaan koko Miljoonarock oli perustettu sen takia, että AC/DC saataisiin sinne joskus esiintymään. Jos ei kauppiaan juhlavuonna 2007, niin milloin sitten?

Täysin mahdottomana ajatusta ei pidetty. Keskinen oli saanut kyläkaupan parkkipaikalle esiintymään Scorpionsin, joka toki bändinä oli joka tavalla parikin kaliiberia pienempi.

Huhu AC/DC:n keikasta eli omaa elämäänsä vuosien varrella. Yhtenä vuotena AC/DC:n keikka ehdittiin jopa julistaa varmaksi Stara.fi:n toimesta.

Se oli kova skuuppi. Toki väärässä.

Vuoden 2007 Miljoonarockin ja AC/DC:n liittoa pidettiin varmana. Varsinkin, kun festivaalin ohjelmistoa mainostettiin suurelle yleisölle kiusoittelevasti ”huippuyllätysnimen” julkistuksella.

Helmikuussa 2007 Miljoonarock julkisti Keskisen odotetun synttärijuhlavuoden ohjelmiston. Miljoonarockin 2007 pääesiintyjäksi paljastui ”Suomen musiikkimaailman ykkösvaltti” HIM .

Ihan hyvä veto, mutta ei kuitenkaan mikään AC/DC.

40-vuotissynttärit menivät, mutta haave AC/DC:stä pysyi hengissä. Keskinen ei ollut unohtanut lupaustaan. Hän sanoi haluavansa nuoruutensa suosikkiyhtyeen Tuuriin ”hinnalla millä hyvänsä”.

Hinnalla millä hyvänsä! Eli kahdella miljoonalla eurolla.

Ja olihan tulossa jotain entistä isonumeroisempaa, nimittäin Keskisen 50-vuotissynttärit, kesällä 2017. Sekin vuosi kuitenkin meni, taas ilman AC/DC:tä. Miljoonarockin pääesiintyjänä soitti taas HIM, tällä kertaa uraansa lopetellen.

AC/DC:tä ei ole tähäänkään päivään mennessä nähty Pohjanmaalla, mutta Keskinen on jatkanut yhtyeen fanittamista. Mies vietti polttareitaan yhtyeen keikalla Hämeenlinnassa.

Ehkä haave toteutuisi, jos Tuurissa järjestettäisiin Miljardirock?

#2 Timbaland Lahden mäkimonttuun 2008

Kriittinen piste jäi tavoittamatta, kun Timbalandia houkuteltiin Lahden mäkimonttuun. Kuva: Kimmo K. Koskinen.

Cheek ei ole suinkaan ensimmäinen rap-artisti, jonka on buukattu esiintymään Lahden mäkimonttuun.

Päivälleen kymmenen vuotta ennen tämän jutun julkaisua eli 8. toukokuuta 2008 mediassa levisi yllättävä uutinen: amerikkalainen tuottajaguru Timbaland esiintyisi vain reilun kahden kuukauden kuluttua Suomessa, mutta ei missä tahansa paikassa, vaan Lahden urheilukeskuksessa eli käytännössä mäkimontussa.

Timbalandin keikan lava piti rakentaa ”maauimalan päälle samaan tapaan kuin vuonna 1991, kun New Kids On The Block esiintyi Lahdessa”.

Keikan järjestäisi tuotantoyhtiö RHS Promotions ja tapahtuman puuhamiehenä toimisi mies nimeltä Sheldon Monderoy – keikkapromoottori, jota Cheek kutsuu elämäkerrassaan nimellä ”Säätäjä”.

Alku näytti lupaavalta. Konsertille avattiin omat nettisivut ja lipunmyyntikin ehdittiin aloittaa.

Mutta hyvin pian sieltä täältä alkoi tulla ristiriitaisia tiedonmuruja: Lahden-keikan päivämääränä Timbalandin pitäisi esiintyä myös Australiassa ja Puolassa. Alkoi koko kesän kestänyt epävarmuuden aika ja juupas-eipästely Timbalandin saapumisesta Suomeen.

Epäilijät voittivat. Konsertti peruttiin vain kuukautta ennen tapahtumapäivää.

Yhden tiedon mukaan Timbalandin Lahden-keikalle ehdittiin myydä jopa 7 000 lippua. Se on paljon, mutta ei missään tapauksessa tarpeeksi keikkalavan rakentamiseksi maauimalan päälle, muista suurkeikan kuluista puhumattakaan.

Vertailun vuoksi: Cheekin loppukesän Valot sammuu -keikalle on myyty 30 000 lippua. Saman verran yleisöä vetivät aikoinaan ”Nyykkäritkin”.

Jopa tuhat Timbaland-keikalle lipun ostanutta ei ilmeisesti koskaan saanut rahojaan takaisin. Monderoyn mukaan syy oli Timbalandin edustajien, jotka eivät suostuneet palauttamaan ennakkomaksuja.

Paha Timbaland vei rahat.

Ihan selkeä kuvio ei ollut tuottajamogulinkaan puolelta. Timbaland päätyi haastamaan australialaisen keikkajärjestäjän oikeuteen. Lopulta Timbaland esiintyi Puolassa Krakowan Coke Live Festivalissa 22. toukokuuta 2008, eikä ole vieläkään esiintynyt Suomessa.

Timbalandin korvaajana Lahdessa piti olla Sean Paul.  Sekavaa ja tulehtunutta tilannetta lepyteltiin tarjouksella: RHS Promotionsin järjestämälle Sean Paul -keikalle pääsisi kaksi henkilöä yhdellä Timbaland-keikan lipulla.

Myös Sean Paulin keikka kuitenkin peruttiin, tällä kertaa ”huonon sääennusteen vuoksi”.

Tuleeko mieleen muita puolitoista viikkoa ennen sään takia peruttuja keikkoja?

#3 Metallica Ylläkselle 2012

Ennen kuin Sampo Kaulanen tunnettiin Jounin kaupan villinä kyläkauppiaana ja ”Selviytyjät-Sampona”, hän oli ”Diili-Sampo”, jolla oli hurja unelma: saada Metallica esiintymään Ylläkselle, jossa Kaulanen vaikutti Lapin suurimman kyläkaupan taustajoukoissa.

I will survive!

Hankkeen pohjalla oli Kaulasen ja hänen kahden Diili-kollegansa Arttu Lipsosen ja Jouni Talvisen perustama hyväntekeväisyysjärjestö Sataprossaa.

Video ei ole enää saatavilla

Kolmikko visioi hyväntekeväisyyskonserttia, jonka tuotto menisi Sataprossaa-yhdistyksen kautta hyvään tarkoitukseen. Julkiset lähteet eivät kerro, mihin konsertin tuotot olisi kohdistettu, mutta aiemmin yhdistys oli lahjoittanut kalenterimyynnistä saatuja varoja vanhustenhoitoon Lohjalla.

Rempseää menoa.

Metallica-haave ei alkanut perinteisin menetelmin. Idean keikasta oli saanut Jouni Talvinen – unessaan. Ensimmäisenä yhteyshenkilönä oli jääkiekkoilija Janne Niinimaa, joka oli ”ollut johonkin Metallican jäseneen yhteydessä”. Keikkapalkkioarvio, miljoona euroa, perustui Googlen avutta löydettyihin tietoihin.

Miesten visiossa ”jenkkibändi vetäisi paikalle 50–60 000 rockfania, jotka kuljetettaisiin tunturiin useilla kymmenillä, jopa sadoilla linja-autoilla”. Käytännössä puhuttiin koko puolen Suomen bussikapasiteetin valjastamisesta yhtä keikkaa varten.

Vielä heinäkuussa 2011 ”Diili-Sampon Metallica-projekti puksutti eteenpäin kovaa vauhtia”. Bändiinkin oli tarinoiden mukaan saatu yhteys. Hjallis Harkimo oli ilmeisesti jollain tavalla hankkeessa mukana. Muonion kunta oli antanut hankkeelle ”vihreää valoa”.

Aikataulu oli tarkentunut, mutta keikan ajankohta siirtynyt vuoteen 2013, sillä rahoituksen suhteen oli yhä ongelmia. Tämän Kaulanen tunnusti, mutta siihenkin oli keksitty ”viritelmiä”. Metallican Ylläs-keikka kun nähtiin ”käsivarren Lapin yhteisenä ponnistuksena”.

Viisi kuukautta myöhemmin Metallica-projektin vaiheista tunnollisesti uutisoinut MTV3 kertoi ”Diili-Sampon kunnianhimoisen Metallica-hankkeen olevan jäissä”. Uutisen mukaan hanketta hidasti sekä rahan että ajan puute.

Tämän jälkeen Metallican Ylläs-keikasta ei ole uutisoitu.

Metallica on esiintynyt vuoden 2011 jälkeen Suomessa kolme kertaa, mutta ei koskaan Poria pohjoisempana.

Metallica Ylläs-keikka nähtiin ”Pohjoisen yhteisenä ponnistuksena. Ponnistus jäi vajaaksi. Kuva: Kimmo K. Koskinen.

#4 Taylor Swift Jyväskylän Laajavuoreen 2014

Yksi 2010-luvun suosituimmista tähdistä yllätyskeikalla jyväskyläläisessä laskettelukeskuksessa? Ei voi olla totta?

Eikä tietenkään ollutkaan, mutta silti näin vuonna 2014 spekuloitiin.

”Tekee mahdollisesti” LOL

Tämäkin homma perustui alkujaankin hataralle pohjalle. Helmikuussa 2014 Laajavuorella järjestettiin ”maailman ensimmäinen World Ice Cross Liigan osakilpailu ja maailmanmestaruuskilpailu”.

Älkää kysykö, mitä on World Ice Cross. Nuorgam ei ole urheilu- vaan musiikkimedia. (Ilmeisesti kyse on alamäkiluistelusta.)

Tapahtuman puuhamiehenä hääri kanadalainen Tim Cimmer, ”jolla on kokemusta kansainvälisistä palkintogaaloista ja julkkistapahtumista Yhdysvalloissa.”

Cimmer lupasi, että ”tapahtumasta tulisi urheilukisojen ’Oscar-tapahtuma’ punaisten mattojen, suomalaisten sekä kansainvälisten tähtien ja julkkisten voimin”.  Paikalle luvattiin alamäkiluistelua harrastava näyttelijä Mikko Leppilampi ja seitsenkertainen Grammy-voittaja Taylor Swift.

Leppilampi, ok. Swift, WTF?

Olettamus amerikkalaistähden saapumiselle Suomeen perustui siihen, että Tim Cimmer oli katsonut Swiftin keikkakalenteria ja huomannut, ettei Euroopassa tuolloin kiertävällä artistilla ollut alamäkiluisteluviikonloppuna omaa keikkaa.

Siispä hän tekisi extrakeikan Jyväskylässä?

Rumba perkasi järjettömältä tuntuvan kuvion heti tuoreeltaan.

”Saattaa olla” TOD!

Cimmer ajatteli, että koska Swiftillä ei ole tapahtumaviikonloppuna omaa keikkaa, tähti voisi tulla piipahtamaan Jyväskylässä ja esiintyisi ilman omaa bändiään ilmaistapahtumassa – ja vieläpä ilman palkkiota, koska kyseessä olisi hyväntekeväisyystapahtuma, jolla kerätään rahaa lastensairaalalle.

Cimmer väitti, että hän tuntee ”jonkun” Swiftin kiertueorganisaatiosta ja että hän on itsekin tavannut supertähden monta kertaa erilaisissa gaaloissa.

Ehkä näin. Tai sitten ei.

Cimmerin Rumballe antaman haastattelun perusteella koko kuvio tuntui puhtaalta PR-tempulta, mutta Iltalehdelle hän kertoi lentäneensä Swiftin perässä Lontooseen. Reissulla haaveet kaatuivat lopullisesti: Cimmer ei päässyt tapaamaan Swiftiä eikä puhumaan tämän kanssa ”asiasta henkilökohtaisesti”.

”Ei tule?” OHO

Mikko Leppilampi sentään nähtiin Jyväskylässä alamäkiluistelemassa. Taylor Swiftiä ei ole nähty Suomessa vieläkään.

”Starboyta tehtäessä Abel Makkonen Tesfaye ei ollut enää mikään tavallinen parikymppinen kanadalainen, vaan supermallia tapaileva 26-vuotias maailmankuulu poptähti.”

Kanadan tähtipoika laulaa tähtipoikaelämästä.

”Look what you’ve done
I’m a motherfuckin’ starboy”

Lätkätermit sallitaan, kun puhutaan Abel Makkonen Tesfayesta eli artistista nimeltä The Weeknd. Onhan mies kotoisin jääkiekon pääkaupungista Kanadan Torontosta.

The Weekndin kolmannen studioalbumin nimikkokappale ja avausraita ei ole jatkoajan ratkaiseva taitava yksilösuoritus tai alivoimalla väkisin ronkittu räkämaali vaan treeneissä lihasmuistiin taottu, asiansa osaavien tekijöiden nätti viisi vastaan viisi -tasakenttäkuvio.

Yleisö ei voi kuin huokailla katsomossa, kun Starboy lähtee käyntiin. Se mitä se saa, ei ole taiteellisesti kaunista tai yllätyksellistä, vaan, ah, niin tehokasta. Ammattilaisten työtä. Punalamppu syttyy joka kerta. 1,3 miljardia näyttökertaa YouTubessa ei saa onnenkantamoisella.

Starboyn moottorina toimii vierailevan pakkiparin Daft Punkin oman päädyn pakki–pakki-avaus ja siitä syntyvä biitti. Klap klap klap klap klap-klap-klap. Kertosäkeen hahattava synakuvio on laitaa pitkin viilettävä voimahyökkääjä.

The Weeknd oli Ranskan kypäräpäiden studiolla Pariisissa äänittämässä I Feel It Coming -kappaletta, kun kuuli rytmin kantautuvan toisesta huoneesta. Tämän peruskiven päälle artisti laulaa kuuluisuuden kirouksista ja droppailee kalliita automerkkejä.

Starboyn lyriikat eivät ole universumin kiinnostavimmat, mutta se annettakoon anteeksi. The Weeknd tekee vain sen, mikä riittää: ampuu maalin takakulmalle syötetystä avopaikasta.

Starboyta tehtäessä Abel Makkonen Tesfaye ei ollut enää mikään tavallinen parikymppinen kanadalainen, vaan supermallia tapaileva 26-vuotias maailmankuulu poptähti. Kuten popmaailman ironiaan kuuluu, teki Starboy hänestä vielä kuuluisimman tähden.

Starboy on The Weekndin isoin hitti kaikilla mittareilla. Siitä on jo tulossa artistin oman nimensä veroinen brändi. Tätä kirjoitettaessa artisti lakimiesjoukkoineen hakee suojelua tavaramerkilleen.

Laulu edustaa The Weekndin tuotannon sitä osaa, jonka autonsa Kehä 3:n varren ostoshelveteistä hankkivakin voi kuvitella pystyvänsä laulamaan ratissa tai karaokessa. Jos ei muita kohtia, niin ainakin kertosäkeen.

Sitä laulaessa me kaikki voimme kuvitella olevamme ykkösviisikon maalintekijöitä, niitä vitun tähtipoikia.

Video ei ole enää saatavilla

Paljon on tehty lauluja jätetyksi tulemisesta, paljon vähemmän on tehty lauluja jättämisestä.

En tahdo sinua enää on Nuorgamin Leevi and the Leavings top 40 -listan voittaja.

”En tahdo sinua enää
nyt on aika lähteä kauas pois
junan ikkunasta katsoin sua silmiin”

Kappale on siis paitsi Leevi and the Leavingsin paras kappale, niin myös Suomen kaikkien aikojen paras synapop-kappale ja yksi maailman hienoimmista lauluista.

Toki vuonna 1982 julkaistussa laulussa kuuluu edellisenä vuonna ilmestyneiden pophittien Soft Cellin Tainted Loven sekä etenkin Human Leaguen Don’t You Want Men vahva vaikutus, mutta mitä sitten.

Gösta Sundqvist oli nero. Tämä laulu on nerouden tuotos.

En tahdo sinua enää kuulostaa helposti syntyneeltä ja vaivattomasti tallennetulta taideteokselta, joka elää ikuisesti. Toisin kuin tämä teksti.

Miten kirjoittaa Leevin parhaasta kappaleesta jotain sellaista, mitä ei ole jo lausuttu Nuorgamin 39 aiemmassa erinomaisessa Leevi-analyysissä?

Sen ainakin voi todeta, että En tahdo sinua enää on Leevin yksi huumorintajuttomimmista kappaleista. Se on vakava, suoraviivainen, konstailematon ja kaunis erolaulu, jonka lopussa ei ole bändin uralla lähes tavaramerkiksi muuttunutta lopputwistiä, joka kääntää kaiken päälaelleen.

En tahdo sinua enää on vain laulu parisuhteen päättymisestä. Mutta millainen!

Paljon on tehty lauluja jätetyksi tulemisesta, paljon vähemmän on tehty lauluja jättämisestä. Hyvin harvassa ovat laulut, joissa myös jätetyksi samaistuva voi kokea sympatiaa lähtijää kohtaan. En tahdo sinua enää on sellainen.

Lyriikoiltaan niukassa kappaleessa ei kerrota, mitä oikein on tapahtunut. Kuka jättää kenet ja miksi?

Junamatka kertoo kauas lähtemisestä. Lähtijän valinta vaikuttaa tietoiselta. Hänen on mentävä. Päätös on raskas. Jätetty tietää. Hän on asemalla hyvästelemässä. Päätöksen jälkeen jättäjä ei enää haluaisi enää edes elää. Hän tietää ratkaisun murskaavan myös kaiken aiemman:

”Ja nyt se kaikki mitä sinulle annoin on kylmää jäätä”

Tiedättekö sen tunteen, kun jonkun teon myötä kaikki muuttuu merkityksettömäksi?

Tuossa laulun avainlauseessa kiteytyy se tunne. Taustalla pumpsuttaa 1980-luvun alun trendikäs, kolea synabiitti – kuin juna, jota ei voi enää pysäyttää.

Göstalle tyypillisesti sanoitus ei tarjoa kuulijalle rautalangasta väännettyä valmista selitystä, vaan jokainen voi upottaa annettuihin kehyksiin oman tulkintansa.

Onko kyseessä teinirakkauden päätös toisen osapuolen junailessa muualle opiskelemaan? Pitkän avioliiton lohduton loppu? Vai lyhyen, mutta kiihkeän salaromanssin huipennus?

Tulkinnan tekee haastavaksi laulun tasavahva duetto. Kumman ajatuksista säkeistöt kertovat, Göstan esittämän miehen vai hänen siskonsa Harriet ”Haije” Sundqvistin esittämän naisen?

En tahdo sinua enää on versioitu Leevi-biisiksi poikkeuksellisen monta kertaa, ainakin neljästi ja ainakin kolmella kielellä.

Marion teki tuoreeltaan jo vuonna 1983 version nimeltä Nu vill jag mer inte ha dig. Kemopetrolin versio kuultiin muutaman vuoden takaisella Melkein vierassa -tribuuttilevyllä.  Tuorein cover on turkulaisyhtye Burning Heartsin englanninkielinen versio I Don’t Want You Anymore.

Harvinaisin versio on suomalaisen Finn-Duo-yhtyeen (joissain yhteyksissä kirjoitettu ”Finnduo”) cover-vuodelta 1983. Kappale on julkaistu ainoastaan kasetilla.

Turha kai sanoa, ettei yksikään versioista – vaikka hyviät ovatkin (Finn-Duon tapauksessa kuulematta tämä mielipide) – ole alkuperäisen, Kadonnut laakso -levyllä julkaistun veroinen. Ei tietenkään ole.

Nuorgamin vastaavan toimittajan ominaisuudessa olen iloinen, että juuri En tahdo sinua enää jää historiaan Nuorgamin kaikkien aikojen viimeisen juttusarjan huipentumana eikä esimerkiksi se, jossa ajetaan rekan alle.

Ehkä Enkä tahdo sinua enää -kappaleen pariskunta palaa vielä yhteen?

Tuskin. Mutta on se teoriassa mahdollista.

Video ei ole enää saatavilla

Toiset lääkärit tekevät yksityissairaalakeikkaa, Dr Alban tekee eurodancekeikkaa.

Viime viikonloppuna järjestettiin peräti kolme Kaikkien aikojen ysäribileet -nimistä tapahtumaa: Helsingissä, Tampereella ja Raumalla. Nuorgam oli paikalla perjantaina Helsingin Kaapelitehtaalla, jossa esiintyivät: Dr. Alban, Rednex, Haddaway, Pandora ja Culture Beat.

Tviitit hoiti Matti Markkola (@markkola), kuvat otti Oskari Onninen. (@oskarionninen).

Lue ja viisastu:

Matkalla Kaapelitehtaalle. T-35 Dr. Albanin keikkaan. Huh huh. Ei vielä mitenkään ihan mielettömät fiilikset. Enemmänkin kysyvät.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Kenellä on eniten taustatanssijoita? Miksi siellä on Culture Beat? Montako kertaa Haddaway vetää What is Loven? #suuretkysymykset

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Ja onkohan siellä ketään? Pian se nähdään. Ilmassa on suuren #pikkuyolo n tuntua.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Ehdottomasti kuuluisi paikalle! Taitaa olla katuojassa. #huumeet RT @tkoola: @nrgm_fi Meh. Olis ees Leila K

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Leila K pitäisi saada Ruotsin Vain elämää -sarjaan. E-type on ollut jo. Ruotsissa kaikki on paremmin.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Kaapelitehtaan ulkopuolella on muita ihmisiä! Pieni jono! Yksi alle 35-vuotiaskin nähty. Ehkä

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Sisällä! Tunnelma toistaiseksi kiusallinen kuin koulun diskossa. Seisoskelua. Kukaan ei tanssi vaikka Mc Hammer soi.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Tämä on paikoista viimeinen johon tulisin pokaamaan naisia, sanoo ei varhaispuumaa metsästävä seuralainen.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Missä meidän naiset on? Missä äijät? Tänään on sekahaku, DJ huudattaa. Piiloudun baaritiskille.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Tuoppi 7 euroa. 42 ysärimarkkaa! #eunsyy #markkatakas

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

RT @hannakristiina: @nrgm_fi Tiskiltä EI saa El Tiempoa, Helmeilevää omenaviiniä tai Ofeliaa. Olisko vipissä parempi serviisi? #skandaali

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

”Kuinka moni täällä on sinkku? Käsi ylös. Käykää kiinni!” Dj –> #uuni

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Nyt lähti snapsilinjalle. 30 markkaa kpl. Shotti päähän Kurt Cobain. #cheek #sokkairti #sukkairti

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

”seuraavaksi lavalle nousee eräs lääkäri”, spiikkaa juontaja. tamagotchi soi. twitter.com/nrgm_fi/status…

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Aikataulut kusee. Lääkäri jo nyt myöhässä. Onko tämä eurodance-aikuisten Frostbite?

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

MAYHEM PERUTTU

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Dr. Alban!!!! SOOMI! Eka biisi: Hello Africa.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Taustatanssijoiden määrä: 2. Alban näyttää siltä että olisi tullut juuri töistä.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

”Hello Soomi tell me how are you doing?” twitter.com/nrgm_fi/status…

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Nappiverkkarit nähty. Ei ironiset. Tätä et koe Flowssa.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Ainiin, lavalla on myös eurodance-yhtyeelle pakollinen blondi naislaulaja. Hyvin osaa huulisynkata.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

RT @hannakristiina: @nrgm_fi Tyttöinvessassa jo näemmä järeät yrjöt keskellä lattiaa. Ei omat. Kello on 20.41. #aikamatka in in deed. #ysäri

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

It’s my life!! MM1995!!

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Ei voi sanoa että tohtoria kiinnostaisi tämä keikka enempää kuin viisaudenhampaan poisto.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Yleisö huutaa Albanin takaisin. Löytyykö nauhalta vielä yksi kappale? Menikö tohtori jo toimistolle?

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Löytyi! Toinen versio kappaleesta It’s my life! #neroutta

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Ootteko miettinyt: It’s My Life = Vain elämää = #yolo

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

On täällä muuten ihan sen verran jengiä, että Vantaan Tulisuudelmassa on tänään väljää. Kuin Kauhajoen Casino parhaina vuosina.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

42 ysärimarkkaa käytetty taas. Rednexiä odottaessa, tai ketkä tänään sen bändin muodostavat. 19 eri tyyppiä ollut.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Tämä tapahtuman järjestetään samaan aikaan Tampereella. Onko mikä meininki Tampere? Onko sinkkuja? Käykää kiinni!

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Mervi ”NWOBH” Vuorela on muuten täällä. Näen ekaa kertaa ilman farkkuliiviä. Osaa Aikakoneen Neiti Grooven sanat ulkoa. #heavymetal

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Missä kunnossa on Pandora? Onko paremmin säilynyt kuin @tuomasenbuske n torttu? #päivänkysymys

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Lavalla Rednex. Old Pop in Oak. Näyttävät samoilta tyypeiltä jotka heittää heittävät hyrrää Punavuoren puistossa. #hipit

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Taustatanssijoiden määrä: 0. Neljän esiintyjän rastojen pituus: noin 600 metriä. Vienosti soi playback-viulu.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Mahtuuko settiin Wish you were here, jonka Suomen kansa äänesti kaikkien aikojen 7. parhaaksi kappaleeksi? #mm1995 #miksi

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Rednexhän on myynnissä. 1,5 miljoonaa dollaria. NUORGAM OSTAA.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Uuden kappaleen soittaminen nostalgiabileissä, välitön –> #uuni. Minä –> 42 ysärimarkkaa kuluttamaan.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Cotton eye Joe!!! MM1995!!!

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Ei, kyllä tämä Rednex on vielä huonompi kuin tohtori. Tohtori ei yrittänyt, nämä yrittävät aivan liikaa. NUORGAM EI OSTA

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Illan eka hituri!! Wish you were here!!!! Sytkärit ilmaan. #maailmanseitsemännekskparas #sekahaku

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

@veikkodanger Mervistä et saa, mutta Pandorasta ehkä kohta, kun kädet vapautuu alkoholista.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Okei, pakko arvostaa: pyytämättä ja takahuoneeseen poistumatta encorena Cotton Eye Joe – new remix!

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Nyt Haddawayn on pakko soittaa What is Love vähintään kolme kertaa.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

4-1!!! RT @pasi_pasi: ”@nrgm_fi: Cotton eye Joe!!! MM1995!!!” Nää oli tosiaan kovia juttuja. Onkohan levy tallessa? MM95-paita on.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Mitenhän tämän ja Tampereen tapahtuman logistiikka on hoidettu? Joko Haddaway on junassa? #vr

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Pandora lavalla. Ei pysty tviittaa. Käsissä lonkero ja viini = vitusti ysärimarkkaa maksoi.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Pandora ei näytä kimaltavassa euroviisulookissaan päivääkään vanhemmalta kuin 50 vee. Käyttänyt säilöntäaineita.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Taustatanssijoiden määrä: 0. Lavalla DJ!!! Elävä playback-musiikki kunniaan!

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Pandora ja Neljä ruusua on muuten tehnyt aikanaan keikkoja nimellä EUROSMITH! #uskotaiälä #fakta

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

@nrgm_fi Liian paha pitti?

— VeikkoDangerJalkanen (@VeikkoDanger) joulukuu 14, 2012

@nrgm_fi Wish I was there #rednex #puuma #42markkaa

— VeikkoDangerJalkanen (@VeikkoDanger) joulukuu 14, 2012

Pandora on ensimmäinen ”artisti” joka saa yleisön haltuun. Onko syy: a) muiden paskuuden b) humalan c) artistin hyvyyden? Mitä mieltä?

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Pandora jakaa lavalta cd-levyjä. Aitoa ysärimeininkiä!

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Dont you know!!!! MM1995 nyt eletään kuin olis Rantarock!! #yolo #vainelämää

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Tauko. Sehän tarkoittaa markankulutusta alkoholiin. Näitä tilanteita varten pikavippi luotiin. #pikavippisukupolvi

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Dj soittaa Kaija K. #vainelämää #pikkuyolo #yolo

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Haddaway!! Juna siis perillä. Aloittaa coverilla Mobyn Why does my heart feel so badilla. #miksi

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Taustatanssijoiden määrä: 0. Haddiksella oikeasti hyvä ääni. WHAT IS LOVE – 1. Soitto!!

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

RT @jannestrang: @nrgm_fi Haddaway on sen ekan biisin jälkeen pyrkinyt ”taiteellisempaan” ja ”sielukkaampaan” suuntaan. #fact #42markkaa

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

What is Love on ihan kelvollinen cover Tauskin kappaleesta Mitä jos. #tauski

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Life-kappaleen aikana Haddis haluaa kosketella eturivin naisia. On se härkä.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Kateus! RT @samuelnymann: @nrgm_fi hienoa seurata täältä Twitteristä. Tosin, tänää päästy jo näin lähelle pandoraa.. twitter.com/samuelnymann/s…

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

”Life” ei tarkoita vain (Haddaway tekee panoliikkeitä). Ettäs tiedätte. #härkä

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Yllätys? Haddiksen taustalajatar ei osaa laulaa mutta on käynyt kaikki kansanopiston striptease-kurssit.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Haddis elää! Nyt Frankie Goes to Hollywoodin Relax! Kansa selvästi odottaa seuraavaa What Is Lovea? twitter.com/nrgm_fi/status…

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

What is Love!!! Toinen soitto. #mm1995 #tauski

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Haddis lähti!! What is Love vain kaksi kertaa. Ehkä suurin pettymys.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Viimeinen esiintyjä Culture Beat. Muffinssi ja RT kaikille jotka tietävät toisen biisin kuin Mr Vain niiltä?!

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Dj laittoi soimaan Macarenan. Kaikki osaa tanssia. Sukupolvikokemus.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Macarena on ysärin Gangnam Style.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Nyt soi Ketchup Song joka ei edes ysäriä. Missä Den Glider In? #mm1995

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Nyt Culture Beat ja ”käsittämätön määrä hittejä”. Tuliko jollekin mieleen joku toinenkin?

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Culture Beat, taustatanssijoita: 2. Ehdottomasti ammattitaitoisimmat!

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Mr. Vain! Ensimmäinen soitto. MM1995

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Mr Vain on kyllä ehdottomasti hyvä kappale. Parempi kuin vaikka Animal Collectiven koko tuotanto.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Illan Top 5 on näin: 1. Pandora, 2. Haddaway, 3. Culture Beat, 4. Dr Alban, 5. Rednex.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Culture Beatin encorena SAATTAA tulla Mr Vain jos yleisö laulaa tarpeeksi lujaa. Lauloi ne.

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Tämä onkin kappaleen megamix. ”Jee”

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Tämä oli tässä, kiitos jos jaksoit tänne asti!

— Nuorgam (@nrgm_fi) joulukuu 14, 2012

Hot Chipin roteva partasuu, Matti Markkola rakastaa sinua!

Levyjoulukalenterissa nuorgamilaiset suosittelevat kolmea vuoden 2012 levyä sekä halunsa mukaan yhtä kuluneena ilmestynyttä kokoelmaa, ep:tä tai reissueta. Vuorossa Matti Markkola.

The 2 Bears: Be Strong

Millaista musiikkia oikeastaan The 2 Bears tekee? Pop-hip-housea? Liquid-bmore-house-steppia? Rave-garagea? Emmä tiedä. Luin äskeiset määrittelyt Wikipediasta. Lontoolaiskaksikko Raf Rundellin ja Joe Goddardin, sen Hot Chipin rotevan partasuun, joka kaksikosta ehkä yllättäen on se vähemmän karhumainen mies, albumi on vuoden paras heteromiesten elektrohomostelulevy.

Video ei ole enää saatavilla

Hot Chip: In Our Heads

Minun on turha esittää puolueetonta. Hot Chipillä on suora reitti sydämeeni. In Our Heads on viides osoitus Hot Chipin ylivertaisesta lahjakkuudesta impata kaikkien menneisyyden hyvien bändien hyvät biisit ja tehdä niiden vaikutuksen alaisena omaa uniikkia ja vaivatonta popmusiikkia. Albumimitassa tulee Hot Chipin leikittelystä kyllä aina vähän ähky. Malttaisivatpa seuraavaksi tehdä puolituntisen levyn täynnä kolmeminuuttisia radiohittejä. Osaisivat kyllä.

Video ei ole enää saatavilla

Deftones: Koi No Yokan

Taannoisella Helsingillä-keikalla saattoi huomata, että Deftones on yhä täysin relevantti ja elinvoimainen yhtye, mitä ei voi sanoa monestakaan muusta ysärin puolella läpilyöneestä amerikkalaisesta vaihtoehtometalliyhtyeestä. SUE-lehti ehti jo ilmoittaa Koi No Yokanin olevan vuoden paras ulkomaalainen albumi. Ei nyt sentään, mutta peesataan sen verran, ettei testosteroniemoilu ole maistunut näin hyvältä sitten Around The Furin.

Video ei ole enää saatavilla

Sarja jatkuu huomenna.

Vasemmalla Charles, oikealla Eddie, oikeassa järjestyksessä yhtyeensä nimen mukaisesti.

Tämä popklassikkoteksti on pakko aloittaa Nuorgam-historialla. Siinä missä LCD Soundsystemillä, Pave Maijasella tai Skrillexillä, niin myös Charles & Eddiellä on paikkansa Nuorgamin mytologiassa. Se on tarina, johon liittyvät myös Flow Festival ja Jamie Woon.

Kun Nuorgamia alkuvuodesta 2011 suunniteltiin, esitti ihmisnero Antti Lähde ajatuksen, että mitä jos Nuorgam alkaisi julkaista listasarjaa musiikkivuosien popklassikoista tahtiin kuukausi per musiikkivuosi.

Sehän oli luonnollisesti loistava juttusarja-idea, jonka kanssa minä en halunnut olla missään tekemisissä. En kokenut, että minulla olisi mitään sanottavaa biiseistä, joista jo tehdyillä kaanonteksteillä täyttäisi Kansallisarkiston.

Toisaalta myös tiesin, että Nuorgamin joukoissa olisi paljon sellaisia, joilta sitä tuoretta sanottavaa löytyisi, kuten olette sittemmin popklassikkoteksteistä voineet päätellä.

Lupasin osallistua, mutta yhdellä ehdolla:

Että Charles & Eddien Would I Lie To You voittaa vuoden 1992 popklassikkosarjan ja sen jälkeen lopetamme Nuorgamin.

Taka-ajatukseni oli, rehellisesti sanottuna, että minun ei tarvitse kirjoittaa, koska emme koskaan pääse vuoteen 1992 asti. Juttusarja kuitenkin aloitettiin vuodesta 1976. Minulla olisi 17 kuukautta eli ikuisuus aikaa. (Ajattelin myös, että jos sinne asti pääsemme, niin Nuorgam on siinä vaiheessa jo niin kulunut ja väsynyt musiikkimedia, että voimme lopettaa siihen paikkaan.)

Loppukesä 2011, Flow Festival. Kaksi kolmekymppistä miestä, Matti ja Antti, keskustelevat keikkapaikan ulkopuolella Charles & Eddien Would I Lie To You -kappaleesta, kuten nousuhumalassa olevat kolmekymppiset miehet tapaavat festivaaleilla tehdä.

Teltassa esiintyy Jamie Woon, joka alkaa soittaa coverina… kyllä, Would I Lie To Youta.

Se on sattumaa, mutta otan sen jumalallisena merkkinä. Minun on pidettävä lupaukseni.

Joten tässä sitä nyt ollaan.

Ja tähän väliin vastuuvapauslauseke: Would I Lie To You ei ole mikään Nuorgamin sisäinen, ironinen hihittelyhitti vaan oikeasti loistava popkappale. Yksi maailman parhaista. Vaikka se ei voittanutkaan tätä vuotta. Mutta toisaalta, eipä Nuorgamkaan lopeta toimintaansa tähän kirjoitukseen.

Mutta mikä tekee elokuussa 1992 julkaistusta Would I Lie To Yousta ajattoman pophelmen?

En tiedä. En osaa selittää.

Enkä pysty lainaamaan kenenkään fiksumman ajatuksia laulusta mistään. Höttöisimmistä Beatles-kappaleistakin on kirjoitettu useiden kappaleiden mittaisia lukuja, kun taas tästä soulpophelmestä ei missään mitään.

Oli pakko ottaa yhteyttä suoraan toiseen duon jäsenistä, Eddie Chaconiin. Mieheen, joka on vastuussa laulun hienoimmasta yksityiskohdasta:

Oh yeah!

Eddie, Would I Lie To Youn julkaisusta on nyt 20 vuotta. Duophonic-albumilla se on yksi harvoista kappaleista, joka ei ole sinun kirjoittamasi. Mikä on biisin tarina? Kuinka siitä tuli Charles & Eddien kappale?

”Olimme jo saaneet levyn valmiiksi, kun meistä alkoi tuntua siltä puuttuvan ’se jokin’ kappale. Olin Capitol Recordsin toimistoilla New York Cityssä. Siellä oli laatikoittain kasetteja täynnä lauluntekijöiden levy-yhtiön kautta meille ehdottomia kappaleita. Me (Duophonic-levyn tuottanut Josh Deutsch ja minä) jotenkin vain törmäsimme Would I Lie To You -kappaleseen, joka tuntui heti jotenkin erityiseltä ja juuri siltä kappaleelta, jota olimme levylle etsineet. Menimme studioon ja teimme ensin demon laulusta varmistaaksemme, että se oikeasti sopi meille. Loppu on historiaa, kuten sanotaan.”

Millaisia muistoja sinulla on laulun levyttämisestä?

”Kokeilimme biisiä useilla eri rumpaleilla ennen kuin mies nimeltä Gene Lake sai kohdalleen sen, mitä haimme. Etsimme täydellistä old school -rumpufiilistä ja se oli vaikea saada kuulostamaan oikealta. Sama juttu piano-osuuden kanssa. Sen piti kuulostaa juuri oikealta eikä vain sinnepäin. Olimme varmoja, että jos vain tekisimme kaiken vimpan päälle, niin kappale tekisi vaikutuksen ihmisiin.”

Millaisia muistoja sinulla on kappaleen videon tekemisestä?

”Olimme molemmat Charlesin kanssa tehneet aiemminkin musiikkivideoita, mutta ei mitään suuren budjetin videoita, joten olimme uskomattoman keltanokkia. Muistaakseni lekottelimme tyytyväisinä kaikessa kuvausten huomiossa. Jo videota tehdessä tuntui siltä, että kaikki menee oikeaan suuntaan.”

Would I Lie To You oli massiivinen hitti vuonna 1992, mutta on kestänyt erityisen hyvin aikaa. Mikä on sinun selityksesi sille?

”Mielestäni joissain asioissa on vain vaikeasti käsitettävää taikuutta. Voi kuulostaa hipahtavalta, mutta mielestäni albumi tallensi kauniisti kahden määrätietoisen, nuoren artistin juuri heidän lahjakkuutensa huipulla. Eikä siinä yhtään haitannut, että meillä oli mahtava kappale, jota esittää. Kiitokset vain laulun tehneille Mick Leesonille ja Peter Valelle!”

Milloin viimeksi lauloit kappaleen itse?

”Kun kuulen sen radiosta, laulan mukana sen verran vain nähdäkseni, että osunko vielä nuotteihin. Kappale tuo edelleen suuren hymyn kasvoilleni aina kun kuulen sen. Hyviä muistoja.”

Charles Pettigrew kuoli syöpään huhtikuussa 2001. Miten muistat hänet?

”Charles oli hieno ihminen, uskomattoman lahjakas ja monipuolinen. Tutustuin häneen vuonna 1991 ja työskentelimme yhdessä vuoteen 1996 asti. Hän oli tuolloin parempi laulaja kuin minä, joten hän auttoi minua paljon ollen ihana opettaja. Hän oli koulutettu laulaja kun taas minä olin itseoppinut, joten minusta tuntui, että opin aina kun sain esiintyä hänen kanssaan. Hän oli karismaattinen ja hurmaava. Charles eli elämänsä täysillä, joten oli suuri kunnia olla hänen partnerinsa.”

Mitä teet nykyisin? Pitääkö paikkaansa, että asut Berliinissä?

”Olen palannut Los Angelesiin Berliinissä vietetyn vuoden jälkeen. Olen jotenkin päätynyt tekemään elektronista musiikkia vaimoni Sissy Sainte-Marien kanssa. Yhtyeemme nimi on The Polyamorous Affair. Se on kovin erilainen juttu kuin Charles & Eddie. Toisinaan saan sähköpostia Charles & Eddie -faneilta, jotka sanovat, ettei minun olisi pitänyt koskaan vaihtaa musiikkityyliä tai leikata tukkaani. Aivan kuin he eivät tietäisi, että siitä alkaa olla jo 20 vuotta!”

Eddie vm. 2012 on tukkansa leikannut.

Video ei ole enää saatavilla

Ooh! Ooh! Ooh! Kuva: Tomi Palsa

The Rasmuksen kansainvälinen läpimurto on tämän juttusarjan suurin hitti.

”Ooh, ooh, ooh!”

The Rasmuksen viidennen albumin Dead Lettersin ensimmäinen single In the Shadows on tämän TOP 111 -listan suurin pophitti. Vielä kymmenen vuotta julkaisunsa jälkeen se on soitetuin yksittäinen suomalainen kappale maailmalla, jos Sibeliuksen tuotantoa ei oteta huomioon.

In The Shadowsin ansioluettelo on vaikuttava:

• Ison-Britannian singlelistan kolmonen
• Saksan ja Uuden-Seelannin singlelistan ykkönen
• MTV Europen vuoden soitetuin video
• Dead Letters -albumin myynnin siivittäminen 1,6 miljoonaan kappaleeseen
• Funk/rap-hilseen lopullinen karistaminen yhtyeen hartioilta

Mikä sitten teki In The Shadowsista hitin?

Jo Dead Lettersin ruotsalaistuottajat kuvailivat aikanaan biisiä Musen ja Kentin sekoitukseksi eikä sitä luonnehdintaa ole syytä muuttaa. Kappaleessa on ensin mainitun energiaa, jälkimmäisen surumielisyyttä, mutta myös elementtejä, jotka tekivät The Rasmus -soundin kymmenen vuotta sitten.

Sydän on kevytheavy/AOR-kitarariffi, joka bändin oman tarinan mukaan syntyi soundcheckin jamisessioissa Vaasassa.

Kappaleen eteenpäin pyrkivä rytmi sopii yhtä lailla Rock-Am-Ringin pelloille tasajalkaa pompittavaksi kuin bodypump-tunnin hauiskäännöksiin.

Sen helpot, tarttuvat sanoitukset, jotka voisivat toimia minkä tahansa maan yläkoulun kuullunymmärtämiskokeena:

”I’ve been watching
I’ve been waiting
In the shadows for my time
I’ve been searching
I’ve been living
For tomorrows all my life”

Ja sitten tietenkin ne sanat, joissa yhteislaulamiseen ei tarvita mitään kielitaitoa:

”Ooh, ooh, oooh!”

Mikä kuitenkin on kappaleen tärkein elementti?

Se on biisin alussa ja kertosäkeissä metronomin lailla piippaava hälytysääni: Pikantti yksityiskohta, se jokin, joka jos puuttuisi, niin harmiteltaisiin, että se jokin kappaleesta puuttuu ilman, että osattaisiin määritellä, mikä se jokin oikein on. Tässä se jokin on.

Ooh! Ooh! Ooh! (Kuva: Tomi Palsa)

In The Shadowsin menestyksen osasia on turha ylianalysoida. Se on yksinkertaisesti sanottuna universaalia popkieltä puhuva hitti.

Sellaisen teko on kaikkein vaikeinta, sillä ei The Rasmuskaan – eikä mikään mukaan suomalaisyhtye tai -artisti – ole kovista yrityksistä huolimatta pystynyt menestyskaavaa sittemmin toistamaan.

Kappaleelle tehtiin aikanaan peräti neljä erilaista, joskin melko samanlaista, musiikkivideota. Valitse näistä!

Pahat pojat -soundtrackia varten kuvattu ns. roistoversio:

Video ei ole enää saatavilla

Niin sanottu Crow-versio:

Video ei ole enää saatavilla

Romaniassa kuvattu jenkki- ja brittiversio:

Video ei ole enää saatavilla

Niin sanottu viimeisenä tehty ”uusi versio”:

Video ei ole enää saatavilla

Samaan aikaan maailmalla

6. helmikuuta 2003 − Vuodesta 1999 lähtien käyty pesäpallon sopupeliskandaalin oikeuskäsittely päättyi Helsingin hovioikeudessa. Yhden syytetyn Vantaan käräjäoikeudessa saama sakkotuomio koveni neljän kuukauden ehdolliseksi vankeudeksi.

205 883

yksilöityä kävijää vieraili sivuillamme 1.4.–31.12.2011 välisenä aikana.

75 832

kertaa on ladattu joka arkipäivä ilmestyvää Tomi Palsan Giffaa hei -sarjaa. Kaikkien aikojen katsotuin Giffaa on Anna Abreu.  Sadan Giffaan kohdalla kysyimme teiltä teidän suosikki-giffaatanne. Voiton vei Wayne Coyne pallossa.

Kymmeniä tuhansia

katselukertoja keräsi kesän suursarjamme, Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot, jossa voiton veivät Mika Rättö ja Jussi Lehtisalo. Never Forget: Huijasimme teitä alkuun Lordin voitolla.

13 270

yksilöityä kävijää keräsi kaikkien aikojen luetuin juttumme Viisi alkoholisointuneinta kotimaista hardcorepunk-pioneeria. Vain kiljupönikän verran häviää Maailman poliittisesti epäkorrekteimmat bändit. Rappio kiinnostaa, voisi sanoa.

4 941

uniikkia kävijää on kerännut luetuin, Scandinavian Music Groupin Manner-levystä tehty kritiikkimme. Toiseksi luetuin kritiikki on Mannan Shackles-levystä tehty. Molemmissa myös artistit osallistuivat kritiikin synnyttämään keskusteluun, mitä suuresti arvostamme.

3 944

kommenttia on jätetty sivuillemme. Eniten kommentoitu juttu, kun kilpailuartikkeleita ei lasketa, on Nuorgamin suuri bändilempinimisanakirja, jota on kommentoitu 102 kertaa.

3 534

on Facebook-faniemme määrä tällä hetkellä. 1076 teistä ilmoittaa kotipaikakseen Helsingin, 330 Tampereen. 19 suosituimman paikkakunnan joukkoon ei mahdu Nuorgam. Tervetuloa mukaan!

1 835

kertaa on katsottu suosituin YouTube-videomme, Jarkko Martikaisen Rauno Rokkaa.

1 148

on määrä, jonka julkaisimme artikkeleita vuonna 2011. Se tarkoittaa pyöristettynä neljää artikkelia päivässä. Ylpeänä voimme todeta olevamme musiikkimedia, joka julkaisi uutta materiaalia myös pääsiäisenä, juhannuksena ja jouluna.

Katso kaikki Nuorgamissa julkaistut jutut täältä. 
Muista myös hyödytön, mutta retee tägipilvemme!

659

on Twitter-seuraajiemme määrä tällä hetkellä. Tervetuloa mukaan! 

270

on vuoden vaihteeseen mennessä julkaistujen popklassikoiden määrä. Popklassikoiden esittely aloitettiin vuodesta 1976. Tällä hetkellä mennään vuodessa 1985.

77

on Nuorgamin tähän mennessä julkaisemien soittolistojen määrä. Suurimman osan niistä löydät täältä. Tilatuin soittolistamme on 2000-luvun nerot -soittolistamme, 114 tilaajaa. Hyvänä kakkosena AORGAM-lista.

73

eri ihmistä on tuottanut sisältöä Nuorgamin sivuille, kaikki ilman rahallista palkkiota. Kiitos teille kaikille!

13

kertaa olemme vaihtaneet logomme, esimerkiksi lätkän MM-kisojen, Gay Priden, Primavera Soundin ja Record Store Dayn kunniaksi. Kaikki logomuunnokset on tehnyt Sami Nieminen. Alkuperäisen logon on suunnitellut Kimmo K. Koskinen.

9

kertaa on suurin määrä, mitä yksi yhtye tai artisti on esiintynyt artikkeleissamme. Tilastoa johtaa tällä hetkellä Regina.  Toisena kahdeksalla merkinnällä on useita eri artisteja ja yhtyeitä, kuten Chisu, New Order ja Prince.

6.92

pisteellä pidetään tällä hetkellä kärkipaikkaan Levyraadissamme. Johdossa on Chairliftin Amanaemonesia.

6:02

on keskimääräinen sivuilla käytetty aika Remember Every Moment – jäähyväiset R.E.M.-yhtyeelle -artikkelisivulla. Se on eniten yksittäiselle artikkelille.

1.4.2012

Nuorgam täyttää vuoden! 5.4.2012 vietetään Nuorgamin syntymäpäiväjuhlia helsinkiläisessä baarissa. Hauskaa tiedossa! Liity faniksemme ja/tai seuraajaksemme, niin pysyt kärryillä synttäribileistä ja muista tulevista tapahtumista ja tempauksistamme!

Nuorgam tori iloitsee vilpittömästi saavuttamistaan lukemista. Kiitos teille kaikille, lukijat ja tekijät!

Nyykkärit sellaisina kuin me haluamme heidät muistaa.

Poikabändi – tuo heteronormien mukaan toimivan musiikkibisneksen ja etenkin kriitikoiden kauhistus: komeita miehiä, jotka eivät aina itse edes kirjoita biisejään! Paha paha. Tyttöbändejä voi diggailla sentään ulkonäön vuoksi puolitosissaan, poikabändien nostaminen jalustalle on ollut huomattavasti hankalampaa.

Aito ja oikea poikabändi vain tanssii ja laulaa, ja kenties balladeissa joku jäsen rämpyttää kitaraa tai soittaa pianoa. Pääasia on, että näyttää ja kuulostaa hyvältä. Siten tämän listan selkeiksi esikuviksi nousivat New Kids on the Block ja Backstreet Boys, yhdessä NKOTBSB, sekä lukuisat yhdysvaltalaiset r&b-lauluyhtyeet. Painopiste ajoittui 1990- ja 2000-luvuille, mutta mukana on muutamia ennen NKOTB:n läpimurtoa suosituiksi äitynyttä yhtyettä kuten The Tams, New Edition sekä Menudo, tuo Ricky Martinin tähtikartalle singonnut tuotantolaitos. Musiikillinen kirjo ulottuu latinopopista soul-vokaaliakrobatian kautta drum & bass -mausteisiin unohtamatta ansiokkaita covereita esimerkiksi Billy Joelin ja Barry Manilow’n klassikoista.

Joskus poikabändiys livahtaa komiikan puolelle. Siitä esimerkkeinä käyvät 2gether-parodiaryhmän huippubiisi The Hardest Part of Breaking Up (Is Getting Back Your Stuff) sekä Totally Boyband -ohjelmassa NKOTB:n, Another Levelin, 911:n, Stepsin ja S Clubin jäsenistä koottu Upper Street, joka käytännössä hajosi jo ennen The One -sinkun ilmestymistä.

Poikabändi-ideologiaan kuuluu myös vastakkainasettelu: East 17 vai Take That? Backstreet Boys vai ’N Sync? XL5 vai 7. taivas? Nyt ei tarvitse valita, vaan voit ottaa ne kaikki. Avaa äänesi End of the Roadin tahtiin tai harjoittele Larger Than Lifen koreografia. Nuorgam kuratoi sinulle mahdollisuuden antautua musiikille, jossa pelataan kiiltokuvilla ja fantasioilla, mutta joka tavallaan on samalla alkukantaisinta ja rehellisintä poppia, mitä kuvitella saattaa.

• East 17 – House of Love
• D-Side – Pushin’ Me Out
• Backstreet Boys – Larger Than Life
• New Kids on the Block – You Got It (The Right Stuff)
• N Sync – I Want You Back
• Five – Everybody Get Up
• XL5 – Kaunis peto
• Another Level – Freak Me
• Take That – Pray
• The Tams – What Kind of Fool (Do You Think I Am)
• Boyz II Men – End of the Road
• Bad Boys Blue – Hungry for Love
• Bros – When Will I Be Famous
• A1 – Same Old Brand New You
• No Mercy – Where Do You Go
• 911 – A Little Bit More
• Boyzone – Picture of You
• East 17 – Stay Another Day
• Westlife – Flying without Wings
• New Kids on the Block – Step by Step
• Blackstreet feat. Dr. Dre – No Diggity
• 112 – Peaches and Cream
• Chi-Lites – Have You Seen Her?
• The Tams – Be Young, Be Foolish, Be Happy
• BBMak – Back Here
• O-Town – Love Should Be a Crime
• 98 Degrees – I Do (Cherish You)
• LFO – Summer Girls
• Westlife – Uptown Girl
• A1 – Take on Me
• Point Break – You
• 2gether – The Hardest Part of Breaking Up (Is Getting Back Your Stuff)
• 911 – Love Sensation
• Worlds Apart – I’m Dreaming of You (Quand je rêve de toi)
• PJ & Duncan – Let’s Get Ready to Rumble
• N Sync – Girlfriend
• B2K & P. Diddy – Bump, Bump, Bump
• Upper Street – The One (That Got Away)
• The Wanted – Glad You Came
• JLS – One Shot
• Five – Keep on Movin’
• Blue – All Rise
• Boyzone – No Matter What
• Boyz II Men – I’ll Make Love to You
• Phixx – Hold on Me
• Jedward – Lipstick
• One Direction – What Makes You Beautiful
• Blackstreet feat. Mystikal – Wizzy Wow
• Backstreet Boys feat. Clipse – The Call (Neptunes Remix)
• Dru Hill – In My Bed
• Westlife – Something Right
• All-4-One – I Swear
• New Edition – Cool It Now
• Herreys – Diggi-loo Diggi-ley
• N Sync – Tearin’ Up My Heart
• 7. taivas – Katse (kuule tyttö)
• Brother Beyond – The Harder I Try
• Backstreet Boys – Show Me the Meaning of Being Lonely
• 3T – Anything
• MN8 – I’ve Got a Little Something for You
• Triple Eight – Give Me a Reason
• ATL – Calling All Girls
• Damage – Ghetto Romance
• Az Yet feat. Peter Cetera – Hard to Say I’m Sorry
• Menudo – A Volar
• Backstreet Boys – Climbing the Walls
• Caught in the Act – Love Is Everywhere
• US5 – Maria
• EMD – Jennie Let Me Love You
• Jodeci – Come and Talk to Me
• Shai – If I Ever Fall in Love
• Take That – Could It Be Magic
• O-Zone – Dragostea din tei
• NKOTBSB – Don’t Turn Out the Lights
• Take That – Rule the World

Kuuntele soittolista täältä.

Yli 64 miljonaa myytyä julkaisua. Yli 42 miljoonaa Facebook-fania. Yli miljardi musiikkivideon katselua YouTubessa. Googlen haetuin nainen. Arviolta 90 miljoonan dollarin tienestit ennen kahdettakymmenettäviittä ikävuotta. Faneja päiväkotilapsista homobaarien nallekarhuihin.

Mitä vittua populaarikulttuurin pirstoutumisesta viime vuodet sönköttäneet kulttuurintutkijat? Eihän kenenkään enään 2000-luvulla pitänyt olla mahdollista saavuttaa kaikki rotu- ja kansanluokat läpäisevää suosiota?

WTF, Stefani Joanne Angelina Germanotta? Miten ihmeessä olet saanut luoduksi Lady Gagan kaltaisen superlatiivien artistin, joka hittibiisissään laittaa amerikkalaisteinit tanssimaan saksofonisoololla kuorrutettua euroviisuhumppaa?

Video ei ole enää saatavilla

RIP saksofonin edellisessä kappaleessa soittanut Clarence Clemons.

Miten nopeasti kaikki onkaan tapahtunut. Vielä neljä vuotta sitten Stefani Germanotta oli tähteydestä haaveillut newyorkilaismimmi, joka kiersi Amerikkaa New Kids on The Blocin lämppärinä.

Vielä loppukesästä 2009 tilanne oli odottava. Tuolloin astelin Helsingin Kulttuuritalolle tarkoitukseni chekata yksi hassuista hatuista ja anteliaasta pakaraosastosta tunnettu uusi poptähtönen, jolla oli hyvä hitti.

Video ei ole enää saatavilla

Kaksi tuntia myöhemmin astuin ulos Kulttuuritalosta vakuuttuneena siitä, että tältä samalta on täytynyt tuntua niistä, jotka aikanaan näkivät samalla lavalla Jimi Hendrixin, Led Zeppelinin tai Queenin. Tähti oli syttymässä.

Nyt hän on 2000-luvun suurin poptähti.

Lady Gagalla saattaa olla – nykyään – taustalla maailman parhaista brändinrakentajista koostuva markkinointikoneisto, mutta missään ei ole kiistetty sitä, että Germanotta itse on harvinaisen lahjakas visionääri, määrätietoinen työnarkomaani, jolla on todellista valtaa roolihahmoaan koskevissa päätöksissä. Toisin kuin monet muut isojen tuotantoketjujen lopputuotteet, hän on aktiivisesti mukana musiikkinsa luomisessa.

Kaikki, jotka ovat nähneet Gagan livenä, tietävät, että nuori nainen on taitava, karismaattinen esiintyjä, uuden vuosituhannen stadionpoptähti, joka pystyy muuttamaan kolkon jäähallin sekä mahtipontiseksi friikkisirkukseksi että intiimiksi klubiolosuhteeksi. Se tuskin olisi mahdollista, jos Gaga olisi pelkkä musiikkikoneiston ohjailema sätkynukke.

Lady Gagaa on syytetty muoviseksi tuotteeksi, jossa ei ole mitään uutta tai aitoa. Artistiksi, jota ei olisi edes olemassa ilman Madonnaa, Grace Jonesia, Michael Jacksonia tai kymmeniä muita, joiden vaikutteet ihmiset hänessä näkevät.

Se kaikki on totta. Lady Gaga on artisti, jossa peilautuu koko länsimaisen popmusiikin historia.

Hän on artisti, joka kiivennyt jättiläisten hartioille. Nyt hän seisoo siellä omana ylväänä itsenään ja on tuleva hallitsemaan vielä pitkään.

Video ei ole enää saatavilla

Moi.

”We try but we didn’t have long
We try but we don’t belong
We try but we didn’t have long
We try but we don’t belong”

Etukenossa pakeneva biitti. Laiskan kaunista laulua. On vuosi 2005 tai 2006 ja kuulen kappaleen Boy from School ensimmäisen kerran. Rakastun Hot Chipiin.

Hot Chipistä tulee Last.FM:n tilastojen perusteella eniten kuuntelemani yhtye 2000-luvulla. Boy from Schoolista tulee kolmanneksi eniten kuuntelemani kappale: 34 kertaa. Siihen päälle vielä kaikki remiksaukset.

Olen kuullut Boy from Schoolin kymmeniä kertoja. Se ei välttämättä ole jollekulle muulle paljon, mutta minä olen nopeasti kyllästyvää sorttia.

Video ei ole enää saatavilla

En oikeastaan tiedä Alexis Taylorista mitään. En edes tiedä, minkä ikäinen hän on. Sen tiedän, että hän on Hot Chipin toinen pääarkkitehti ja 2000-luvun tyypillinen renessanssinero: multi-instrumentalisti, lauluntekijä, dj, popnörtti ja ruma jätkä.

En oikeastaan tiennyt, miltä rakastamani musiikin tekijä näyttää ennen kuin näin Hot Chipin livenä Roskildessa 2007. Ei ollut kiinnostanut. Vasta siellä minulle selvisi, että hän näyttää aivan yhdeltä 1980-luvun Nörtit-elokuvien näyttelijöistä. Nerolta.

Video ei ole enää saatavilla

Täydellinen Taylor ei ole. En välitä hänen juuri Flow-festivaaleilla esiintyneestä About Group -yhtyeestä. En mennyt edes keikalle.

Viime vuonna Taylor kävi Helsingissä dj-keikalla. En jaksanut mennä. (Okei, se harmittaa.) Ja Taylorin vuonna 2008 ilmestynyt sooloalbumi Rubbed Out on parhaimmillaankin vain hyvä.

Mutta Alexis Taylorin lauluääni: se on 2000-luvun paras pop-ääni. Ja Hot Chip on 2000-luvun musiikillinen runsaudensarvi, jota tullaan ihmettelemään ja jonka todellinen vaikutus tullaan tunnustamaan vasta pitkän ajan päästä tällä vuosikymmenellä. Kiitos siitäkin, Alexis Taylor.

Video ei ole enää saatavilla

Mä oon kova.

Hei sinä valkoihoinen, keskivartaloltasi pyöristynyt suomalaismies siellä tietokoneruudun äärellä! Kenen musiikkimaailman tähden kanssa haluaisit vaihtaa paikkaa?

No, Justin Timberlaken! Tietysti!

Justin Timberlake saa meidät muut kaukasidisen rodun edustajat näyttämään ylijäämägeeniperimästä kootuilta maanantaikappaleilta. Valkoihoisen miehen ei pitäisi osata tanssia ja laulaa, etenkään yhtä aikaa, niin hyvin kuin Timberlake tekee.

Lisäksi hän on komea, fiksu, hyväkäytöksinen, itseironinen, karismaattinen ja – helvetti soikoon – vielä huumorintajuinenkin. Golfissa hänen tasoituksensa on kuusi.

Video ei ole enää saatavilla

Sitten on tietenkin ne naiset. Timberlake on seurustellut tai heilastellut Alyssa Milanon, Cameron Diazin, Jessica Bielin, Mila Kunisin ja tietenkin Britney Spearsin kanssa, vain joitain kuuluisimmista mainitakseni. Eikä heistä sen enempää, sillä Nuorgam on ainakin toistaiseksi musiikkimedia.

Onneksi seuraavassa videossa pystymme yhdistämään edellä mainitut asiat: Justin Timberlaken laulu- ja tanssitaidot ja kauniin naisen, Scarlett Johanssonin (jonka kanssa Timberlake on sutinoinut, tietenkin).

Video ei ole enää saatavilla

Mikä tekee Justin Timberlakesta yhden 2000-luvun musiikillisista neroista? Tietenkin se, että hän on julkaissut kaksi 2000-luvun parhaimmistoon kuuluvaa, vuosikymmenensä soundia määritellyttä popalbumia, Justifiedin (2003) ja Futuresex / Lovesoundsin (2006).

Eikä pidä unohtaa Timberlaken oppikoulua, N’Sync-poikabändiä ja sen albumeita No Strings Attached ja Celebrity, joiden myötä nuorena poikana Vaasan Rantarockissakin bändinsä kanssa vierailleesta teinien suosikista kasvoi oikea, täysikäinen poptähti.

Tuleeko mieleen muita 2000-luvun vaihteen poikabändeistä menestyksekkäästi soolouralle vaihtaneita?

Täydellisen Timberlaken ongelma on se, että hän on vaikuttaa tyytymättömältä luonteelta. Vaikka hänellä on ollut kainalossaan maailman upeimpia naisia ja kämmenellään koko popmaailma, niin se ei ole riittänyt. Michael Jacksonin kuoltua popin kuninkaan paikka vapautui. Mutta kun nuorta prinssiä ei vain kiinnosta.

Hän haluaa tulla parhaaksi niillä aloilla, joilla hän ei sitä vielä ole. Viime vuodet Timberlake on keskittynyt leffaan,  komiikkaan ja bisnekseen (Timberlake on ostanut MySpacen!) Niissä hän ei ole vielä maailman paras eikä välttämättä koskaan sellaiseksi tulekaan.

Päätetään mahlanvuodatus avoimeen vetoomukseen: ”Rakas Hollywoodin studioita hallitseva juutalaisten illuminaatti. Tehkää päätös, että ette enää anna Justin Timberlakelle elokuvarooleja. Tällöin hänen olisi ehkä pakko palata musiikin pariin ja tehdä se kolmas soololevy.”

Kiitos. תודה.

Video ei ole enää saatavilla

Minun nimeni ei ole oikeasti Calvin Harris.

Muistan, kuinka tutustuin ensimmäisen kerran kunnolla Calvin Harrisiin. Oli heinäkuu 2008 ja istuin hikisenä autossa tulossa pelaamasta jalkapalloa. Radioääni kertoi soittavansa Dizzee Rascalin uuden singlen Dance Wiv Me, mutta se ei merkinnyt minulle yhtään mitään. Tuijotin vain väsyneenä liikennevaloja Koskelantien risteyksessä. Mutta kun biisin biitti noin 27 sekunnin kohdalla alkoi soimaan, ajoin päin punaisia.

No en oikeasti, mutta halusin vain korostaa sitä, millaisen vaikutuksen kappale teki. Ajattelin, että siitä, joka saa biisin rullaamaan näin hyvin saksalaisesta autoradiostakin kuunneltuna, täytyy ottaa selvää.

Video ei ole enää saatavilla

Dance Wiv Men taustapiruksi paljastui skotlantilainen nuorimies nimeltä Calvin Harris, jonka ensimmäisen albumin, itsetuntoisesti nimetyn I Created Discon, olin ohittanut olankohautuksella.

Tunsin vilpitöntä sympatiaa Harrisia, oikealta nimeltään Adam Richard Wiles, kun luin, että hän oli tehnyt albumin täysin yksin omassa Calvinharrisbeats Studiossaan eli omassa kodissaan, käyttäen Amiga-tietokoneen Octamed-softaa, jonka alkujaan koodasi suomalainen Teijo Kinnunen.

Siinä, kun nörtti poika saa kauniit tytöt tanssimaan, on jotain kaunista. Calvin Harris –kaikkien träkkerihissukoiden sankari! Tässä on mies, joka teki albumin yhtä vanhalla tietokoneella kuin on itse ja laittoi levylle vielä ylistyslaulun 1980-luvulla syntyneille!

Video ei ole enää saatavilla

Siinä vaiheessa, kun Harrisin toinen albumi Ready for the Weekend vuotta myöhemmin ilmestyi, Harris oli jo ehtinyt kieltäytyä yhteistyöstä Lady Gagan kanssa (koska ei jaksanut epäsosiaalisena chekata, mikä hän on naisiaan), mutta ei työstä 50 miljoonan dollarin Coca Cola -mainoskamppiksen musiikin tekijänä eikä duuneista sekä Katy Perryn että Kylie Minoguen kanssa. Eikä unohdeta lukuisia remiksauksia!

Video ei ole enää saatavilla

Nyt hän on Nuorgamin Mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot top 100 -listan sijalla 67. Täytyykin tviitata Harrisille hänen saavutuksesaan. Ties vaikka innokas twitteristi ja sosiaalisen median hölösuu retviittaisi.

Jos joku ihmettelee, miten näillä näytöillä pääsee näin korkealla nerolistallamme, niin yksi perustelu on se, että Harris on yhä tulevaisuuden lupaus. Vasta 27-vuotias skotlantilainen tulee tanssittamaan vielä meidän lapsiammekin ihan davidguettana.

Video ei ole enää saatavilla

Nam.

Nuorgam avattiin tasan kolme kuukautta sitten, 1. huhtikuuta 2011. klo 10.00 Facebook-viestillä ”TERVETULOA NUORGAMIIN WWW.NRGM.FI”. Facebook-statusta koristi James Murphyn kuva.

Ensimmäinen kvartaali on siis takana. Pörssiyhtiötkin tekevät osavuosikatsauksia, joissa kertovat saavutuksistaan. Näin tekee myös Nuorgam. Tämä katsaus pyrkii olemaan yhtä informatiivisen kuivakka.

Ensimmäisen kolmen kuukauden aikana Nuorgamissa on vieraillut 54 396 henkilöä. Kiitos teille kaikille!

Vilkkain päivä sattui heti alkuajoille, sillä 6. huhtikuuta Nuorgamissa vieraili peräti 3 689 eri kävijää. Silloin julkaisimme kaksi suosittua artikkelia: Pekka Haavisto Poliitikko ja pop -juttusarjassa ja Flow 2011: kylmää taidetta vai kuumaa viihdettä? – katso nelikenttä!

Nuorgamin ensimmäisen kvartaalin luetuin ja myös FB-tykätyin artikkeli oli kuitenkin 15. kesäkuuta julkaistu Karuimmat festariperuuntumiset ja niiden korvaajat. Se on luettu yli 5700 kertaa, joka on ihan Amppareiden ”Teinitähti oksentaa ja vilauttaa – katso kuvat” -tasoa.

Luetuin ja tykätyin kritiikki käsittelee Scandinavian Music Groupin Manner-levyä. Ilahduimme kovasti kuin itse artistit, SMG:n Joel Melasniemi ja Terhi Kokkonenkin saapuivat lausumaan sanasensa saamastaan kritiikistä.

Luetuin juttu, joka ei ole artikkeli eikä kritiikki, on Poliitikko ja pop -sarjan Silvia Modig. Silvia myös pääsi eduskuntaan. Nalle Östermania lainataksemme: Sattumaako?

Luetuin small talk on ollut A.W. Yrjänän haastattelu.

Nuorgamin tilatuin soittolista on ollut NRGM #12 AORGAM by Teemu Fiilin & Arttu Tolonen. (Lue myös soittolistaan liittyvä artikkeli Musiikin salarakkaat: hip hop ja AOR!)

Kaikki Nuorgamin suosiota mittaavat mittarit ovat olleet koko ajan nousussa, mistä olemme hyvin iloisia. Kesäkuu oli meidän suosituin kuukautemme vierailujen ja yksilöityjen kävijöiden määrässä laskettuna.

Meille on löydetty mm. seuraavilla hakusanoilla:

• nrgm
• Nuorgam
• Nuorgam musiikki
• nrgm.fi
• nuorgram
• nuorgam.fi
• www.nrgm.fi
• nrgm nuorgam
• nuorgam musiikkilehti
• nourgam
• nuogram
• nurogam
• nuorfam
• ”dancing queen” nuorgam
• nuargam
• nuorgman

Mutta myös:

• marjo-riitta paa pienet
• kotoisat sävyt hyvästit yksinäisyydelle
• vera telenius yön laulajatar
• mikko alatalo
• mitä maksoi princen keikkalippu 1988
• maailman paras bändi

Nuorgamin kylän asukasluvun, 130, ylitimme Facebookissa jo parin ensimmäisen tunnin aikana. Nyt meillä on Facebookissa yli 1 700 fania. Facebook-tilastojen perusteella tyypillinen Nuorgamin fani on 25–34-vuotias pääkaupunkiseutulainen. Miehiä on rutkasti enemmän kuin naisia. Naiset, ryhdistäytykää!

Ensimmäisen kvartaalin aikana Nuorgam on ollut hyvin esillä muussa mediassa. Meidät on nähty ja meitä on kuultu muun muassa Helsingin Sanomissa (kaksi kertaa!), Ylioppilaslehdessä, Radio Helsingissä, Metro Livessä, Radio Taajuudella ja Vapa Mediassa. Lisäksi meidän ilmoituksemme on nähty Metron tekstiviestipalstalla.

Tätä kirjoitettaessa Nuorgamissa on julkaistu 444 eri artikkelia. Katso kaikki, jos et usko. Katso myös hyödytön, mutta retee asiasanapilvi. Ihan muuten vaan.

Nuorgamia tehdään vapaaehtoisena kulttuurityönä. Kukaan toiminnassa mukana oleva ei hyödy Nuorgamista taloudellisesti.

Kiitos kaikille niille kymmenille ihmisille, jotka jo tässä vaiheessa ovat osallistuneet Nuorgamin talkootöihin! (Jos haluat mukaan toimintaan, löydät yhteistietomme info-sivulta.)

Jos et ole vielä fanimme Facebookissa, niin liity! Se kannattaa! Olemme myös Twitterissä!

Ja kuten kaikilla kunnon medioilla, myös Nuorgamilla on kesäuusintansa. Heinäkuun ajan julkaisemme joka päivä klo 15 sosiaalisessa mediassa linkin valikoituun artikkeliimme, jonka olemme julkaisseet jo aiemmin huhti- tai toukokuussa.

Tästä jatketaan. Kohti seuraavan kvartaalin seikkailuja. Kiitos! Muffinsseja kaikille!

¡EFIL4MGRN!

Nyt kävi näin.

Mistä on suomalainen rock-festivaali tehty? Hyvästä meiningistä, koleista öistä, humalahakuisesta juomisesta, hassuista hatuista ja – viime hetken peruuntumisista.

Joka kesä joltain isolta festivaalilta peruu joku iso nimi. Jos se tapahtuu aivan viime tipassa, kuten Jónsi viime vuonna Flowssa, ei tilalle ehditä hankkia ketään, jolloin festivaali paikkaa puutosta aikataulumuutoksin.

Esimerkiksi, kun Pearl Jam perui Ruisrockin 1992, siirrettiin sen paikalle päälavalle kaikista maailman bändeistä Poverty Stinks. Se vitutti. Flowssa 2010 perunutta Jónsia paikkasi erinomaisen keikan heittänyt Caribou. Se ei niin vituttanut.

Pääsääntöisesti viime hetken peruuntumiset kuitenkin vituttavat aina. Erityisen paljon ne tekevät sitä, kun festivaalin tilalle järjestämä yhtye/artisti on aivan jotain muuta kuin se, jota on tullut paikalle katsomaan.

Nuorgam esittelee viisi karuinta Suomi-festareiden peruuntumista ja niiden korvaajaa.

5. The Coral –> Maj Karma (Provinssirock 2003)

Kaverikuvassa Maj Karma ja The Coral. Kuvaa manipuloitu. (Kuva: Denisse Islas)

Kesällä 2003 The Coral oli yksi englantilaisen kitararockin kuumimmista nimistä. Tieto siitä, että liverpoolilaisyhtye esiintyisi Törnävänsaaressa vain reilu kuukausi ennen odotetun kakkosalbuminsa Magic & Medicinen julkaisua, sai kaikkien vähänkään brittipoppia seuraavien mahlan juoksemaan, Antti Lähde muistelee ja muistelee lisää:

”Sama porukka odotti kieli pitkällä myös Junior Seniorin Suomen-ensi-iltaa. Tanskalaisen popkummajaisen Move Your Feet -single oli kuumaa kamaa indiediskoissa ja kuulosti etukäteen ajatellen vahvalta ehdokkaalta festivaalikesän Viralliseksi Teemabiisiksi.

Sitten väliin tulivat ”promootioesteet” (The Coral) ja ”logistiset ongelmat” (Junior Senior) – ja molempien bändien tiedotettiin peruuttaneen keikkansa. Ilmeisesti pettymyksen maksimoidakseen Provinssirock päätti hieroa karkeaa merisuolaa poppareiden vielä vuotaviin haavoihin ilmoittamalla yhtyeiden korvaaviksi esiintyjiksi kotimaisen indiepopskenen kaksi kärkinimeä: Maj Karman ja Peer Güntin.”

4. Neil Young –> Kolmas Nainen (Provinssirock 1997)

Neil Youngin Provinssi-peruutus on Suomen kaikkien aikojen kuuluisin viime hetken festariperuuntuminen. Tuhannet paikalle saapuneet Neil Young -fanit tulevat ikuisesti muistamaan syyn, jonka takia Neil Young perui. Niilo leikkasi sormeensa haavan tehdessään voileipää.

Youngin tilalle Provinssirock hankki pikavauhtia tuolloin jo lopettaneiden kirjoihin merkatun Kolmannen naisen. Se oli ihan ok paikkausyritys. Youngissa ja Kolmannessa naisessa on yhtä paljon samaa kuin ruutupaitoihin pukeutuvissa maajusseissa ja indienörteissä – eli jotain, mutta ei todellakaan riittävästi.

Neil Youngin seuraavaa Suomen-keikkaa saatiin odottaa neljä pitkää vuotta.

3. OutKast –> Ultra Bra (Provinssirock 2001)

Weezer, Tool, Manicsit, The Soundtrack of Our Lives… Vuonna 2001 Provinssirockin line-up oli erinomainen. Lähes täydellisen – sen ajan mittapuulla – siitä olisi tehnyt, jos perjantai-illan olisi päättänyt sinne buukattu esiintyjä, edellisenä vuonna loistavan Stankonian julkaissut, Erykah Badusta kertovalla Ms. Jackson -megahitillään listat valloittanut OutKast.

Mutta ei. OutKast perui. Syy: André 3000:n munuaisvaivat. Näinä Timo Jutilan nilkkatulehdusaikoina syy kuulostaa hyvin, hyvin epäluotettavalta.

Perjantain pääesiintyjäksi Provinssi pestasi pikavauhtia hiphop-kansan suosikkiyhtyeen Ultra Bran. Suuri festivaalikansa ei muutosta pistänyt pahakseen, sillä Ultra Bra oli tuolloin yksi Suomen suosituimpia esiintyjiä ja viimeisellä festarikesällään.

Mutta kumman haluaisit nyt sanoa nähneesi livenä, OutKastin vai Ultra Bran?

Kuten tästäkin jutusta voi huomata, niin kuin niin monta kertaa muulloinkin, vuosi oli Provinssille epäonninen. Samana vuonna perui myös Muse, jonka tilalle buukattiin My Vitriol, joka perui ja jota lopulta paikkasi Kemopetrol.

2. Amy Winehouse –> Sturm und Drang (Provinssirock 2007)

Sturm und Dranghouse. Kuvaa ei ole manipuloitu. Eikun, on sitä. (Kuva: Denisse Islas)

Ja taas Provinssirockia kohdannut vastoinkäyminen. Juha Merimaa raportoi:

”Vuoden 2007 piti olla naisten vuosi Provinssissa. Perjantaina esiintynyt Tori Amos jäi kuitenkin etäiseksi ja lauantain Patti Smith uhrasi liikaa keikastaan yhdentekevän Twelve-cover-levynsä materiaaliin.

Varsinainen pettymys odotti kuitenkin sunnuntaina, kun festariportteihin aamulla teipatut ilmoitukset kertoivat Amy Winehousen peruneen keikkansa.

Ihan puskista ilmoitus ei tullut. Winehouse oli tuolloin jatkuvasti otsikoissa sekoiluistaan ja tehnyt useamman no-shown jo aiemmin. Nyt oli kuitenkin vakuuteltu viimeiseen asti, että keikka todella tapahtuisi. Amyn kerrottiin saapuneen seurueineen Suomeen, mutta lopulta lääkäri oli kieltänyt laulamisen kurkkukivun vuoksi.

Uskokoon ken tahtoo. Ainakaan yhtään näköhavaintoa Amysta Suomessa ei koskaan päässyt lehdistöön asti. Myöhemmin asiaa muistellessaan myös Selmun edustaja arvioi, ettei soultähti päässyt Kööpenhaminaa lähemmäs Seinäjokea.

Kireällä aikataululla korvaajaksi haalittiin vaasalaisten heviteinien Sturm und Drang. En käynyt katsomassa. (Minä kävin. Sympatiat poitsuille, mutta kyllä lähinnä itketti. –vast. toim. huom.)

Illalla esiintyneen Scissor Sistersin keikalla veistä vielä kierrettiin haavassa. Laulaja Jake Shears ilmoitti yllätysesiintyjästä: neiti Amy Winehouse nousisi kohta heidän kanssaan lavalle.

Yleisön epäuskoista kohinaa seurasi kuitenkin punchline: ’Valitettavasti neiti Winehouse onkin kipeä. Olemme todella pahoillamme, mutta joudutte nyt tyytymään meihin’, Shears piruili.

Arvaa naurattiko.”

1. Dream Theater –> Suurlähettiläät
(Nummirock 1995)

No nyt on tuimaa äijää tarjolla! (Kuva: Denisse Islas)

Kuvittele, että olet suomussalmelainen progemetallin ystävä, joka on ajanut autossa seitsemän ja puoli tuntia, 530 kilometriä, päästäksesi juhannuksenviettoon keskelle Etelä-Pohjanmaata, keskelle ei-mitään, vain siksi, että siellä esiintyy suosikkiyhtyeesi Dream Theater.

Ja kun pääset paikalle, sinulle ilmoitetaan, että ei, James, John, John ja Mike eivät ole täällä, mutta meillä on JUSSU! Kyllä, näin on käynyt: kun Dream Theater on perunut, sitä paikkaamaan on tullut SUURLÄHETTILÄÄT.

Voi olla, että silloin päässäsi ovat soineet Suurlähettiläiden sen vuoden jättihitin Kuka pysäyttäisi kellot kertosäkeen sanat ”kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää” ja olet toivonut, että olisit pysynyt kotona.

My Chemical Romance. Gerard Way on blondi keskellä.

Syksyllä 2006 tapasin Gerard Wayn kahden kesken tukholmalaisessa hotellissa. Se oli haastattelutilanne (tein juttua My Chemical Romancesta suomalaiseen nuortenlehteen), johon olin valmistautunut luokattoman huolettomasti. Olin aliarvioinut kohteeni.

”Mikä on lempiruokaasi?” ja ”mitä elokuvia katselit, kun olit nuori?” -tyyppisillä typerillä kysymyksillä varustettuna toimittajana luulin kohtaavani yksinkertaisen, vahingossa post-hardcorepunkpopin, jota tuolloin emoksi haukuttiin, messiaaksi nousseen perusrokkarin, jota vuoden päästä eivät muistaisi edes häntä palvovat masentuneet, mustia etuhiuksia silmillään roikottavat, huulilävistetetyt tytöt ja pojat.

Way paljastui rauhalliseksi, ajattelevaiseksi, populaarikulttuurin (erityisesti sarjakuvat) erinomaisesti tuntevaksi, huumeaddiktioista ja masennuksesta selviytyneeksi newjerseyläiseksi, joka ei ärsyyntynyt edes siitä, että luokattoman moni kysymyksistäni koski hänen kotikaupunkinsa aiempia isoja poikia, Jon Bon Jovia ja Bruce Springsteenia.

Ennen kaikkea Waysta pystyi tapaamisella aistimaan, että hän tiesi täysin, mitä hänen yhtyeensä oli tekemässä. Pian haastattelun jälkeen ilmestynyt The Black Parade nousikin 2000-luvun nuorten Mellon Collie and the Infinite Sadnessiksi, joka teki My Chemical Romancesta hetkeksi – edes siksi kuuluisaksi vartiksi – jos ei suurimman, niin ainakin tärkeimmän rock-yhtyeen maailmassa.

Video ei ole enää saatavilla

Simian Mobile Disco. James Ford on se vaaleampi.

James Fordilla on nimi, joka ei jää levynkansista mieleen, ja kasvot, joita ei muistaisi, vaikka olisi edellisenä päivänä jäänyt miehen kanssa hissiin jumiin kolmeksi tunniksi.

Säveltäjä, tuottaja, muusikko James Ford on musiikkimaailman suuren yleisön tuntematon nero, jolta Google ei löydä internetin syövereistä edes ikätietoa. Se ei ole olennaista. Tärkeämpää ovatkin musiikilliset saavutukset, jotka tällä luultavasti reilusti yli kolmekymppisellä englantilaisella ovatkin mittavat.

Ford on tuottajakätilö, joka on auttanut maailmaan merkittäviä nuorempien artistikollegoidensa albumeja. Ford on tuottanut muiden muassa nu-raven tähdenlennoksi jääneen Klaxonsin Myths of the Near Futuren, Arctic Monkeysin levyt debyyttilevyä lukuun ottamatta ja Florence and Machinen esikoislevyn kaikki hyvät kappaleet.

Mutta ennen kaikkea Ford on aivot ja toinen osapuoli Simian Mobile Discossa, ”ajattelevien ihmisten Fatboy Slimiksi” kutsutussa 2000-luvun tärkeimmässä elektroyhtyeessä.

Kyllä, tärkeämmässä kuin esimerkiksi Justice, jonka paras biisi We Are Your Friends on, kuten hyvin tiedetään, remiksaus Fordin edellisen bändin Simianin Never Be Alone -kappaleesta. On siis oikeastaan James Fordin syy, että Kanye West tuli riehumaan lavalle MTV Music Awardseissa, kun Justice voitti kappaleellaan parhaan musiikkivideon palkinnon.

Video ei ole enää saatavilla

Giotto Scrovegni: Kiss of Judas

Kaksi Nuorgamin toimittajaa väittelevät pääsiäisen kunniaksi siitä, kummasta raamatullisesta hahmosta on tehty parempia biisejä.

Tai niin oli alkuperäinen tarkoitus. Lopputuloksesta tuli jotain aivan muuta.

Sinisessä kulmassa Jeesuksen parran pukee päälleen Hannu Linkola. Punaiseen kulmaan Juudaksen kaapuun asettuu Matti Markkola.

Genesis – Jesus He Knows Me vs. Killing Joke – Judas Goat

Video ei ole enää saatavilla

Hannu Linkola: Nykymaailmassa menestys perustuu suhdeverkkoon ja sen hallintaan. Ei riitä, että on jotain. Pitää myös tuntea joku, jonka tarjoama sosiaalinen pääoma on helppo muuttaa taloudelliseksi.

Jeesus tekee ystävistään rikkaita. Hänen arvonsa määrittyy niiden kautta, jotka luovat hänelle merkityksiä luodakseen itselleen merkityksiä. Uskonnon ja pyrkyryyden suhde on tiivis. ”Taivaan isä ja poika Oy rakkautta tänään halvalla myy.”

Genesis kritisoi tv-evankelistoja aiheesta. Ovathan ne iljettäviä. Mutta jos on tekopyhää tehdä raamatusta rahaa, onko sen jalompaa tehdä rahaa kritisoimalla niitä, jotka tekevät raamatusta rahaa? Ketkä ovat lopulta varsinaisia paimenia ja ketkä vain vuohia paimenen kaavussa?

Video ei ole enää saatavilla

Matti Markkola: On kilttejä ja hyvin koulutettuja paimenkoiria. joiden tehtävä on suojella lampaita. On pahoja ja hyvin koulutettuja paimenvuohia, joiden tehtävä on ohjata autuaan tietämättömät lampaat kohti varmaa kuolemaa teurastamoissa.

Jälkimmäisestä laulaa Killing Joke yli kuusiminuuttisessa maailmanlopun-julistuksessaan. Siis siitä kuinka me, autuaan tietämättömät ihmiset, seuraamme omaa petollista vuohipaimentamme, joka ohjaa meidät tuhoon. Ihanaa.

Tuomari: Pääsiäisen viettäminen alkaa kovin kyynisissä merkeissä. Ottelijat kiertelevät toisiaan kehässä, ja iskut viuhuvat ilmassa, mutta erä jää ratkaisemattomaksi. 0-0.

Depeche Mode – Personal Jesus vs. Depeche Mode – Judas

Video ei ole enää saatavilla

HL: Jos Jeesus olisi täällä tänään, hänet olisi helppo kuvitella Maarit Tastulan kaltaiseksi ymmärtäväiseksi ja empaattiseksi kuuntelijaksi. Hän esittäisi kiperiäkin kysymyksiä, mutta aina toista kunnioittaen ja tämän lähtökohtia arvostaen. Itselleen hän ei pyytäisi mitään.

Kukapa ei haluaisi istua vastapäisessä tuolissa? Kukapa ei haluaisi kertoa huolistaan, uskoutua traumoistaan ja esittää toiveitaan? Martin Goren kauniin ajatuksen mukaan tällainen palvelu on puhelinsoiton päässä, kunhan numero vain on oikea. Armahdukseen riittää toinen ihminen.

Jokainen meistä on vähän Jeesus.

Video ei ole enää saatavilla

MM: Jos Juudas olisi täällä tänään, hänen olisi helppo kuvitella esittävän mukavaa miestä saippuaoopperassa, jonka juonen kaikki arvaisivat ennalta. Tuo hirveä mies tulee pettämään vaimonsa ja tuhoamaan perheensä! Mutta miksi? Se katsojia jännittäisi. Niin mukavan oloinen mies. Katsojat tunnistaisivat Juudaksesta itsensä.

Ihminen on aina lopulta yksin. Kuten Martin Gorekin on aina yksin, kun hän esittää livenä Judaksen sanat:

”Cheating Judases / Doubting Thomases /
Don’t just stand there and shout it / Do something about it”

Mutta mitään ei voi tehdä.

Tuomari: Ottelija sinisessä kulmassa ottaa ylivoiman kauniilla puheillaan, mutta vastustajan torjunta pitää. Hieman kulunut klassikkokappale häviää vähemmän tunnetulle Depeche Mode -helmelle. Juudakselle 1-0.

Kanye West – Jesus Walks vs. Lady Gaga – Judas

Video ei ole enää saatavilla

HL: Populaarimusiikissa sallitaan uskonnon kritisointi. Sen sijaan omaa uskoa ei parane tunnustaa. Usko on tabu, joka ei kuitenkaan vavisuta normeja. Suuren yleisön on vaikea suhtautua sellaiseen.

Listamenestystä tavoittelevassa musiikissa aiheiden pitää olla selkeitä ja provosoinnin räikeää. Tämä lainalaisuus tuottaa omituista arvomaailmaa. Aseet, väkivalta, päihteet tai synnillinen elämä eivät hätkäytä, mutta tasa-arvon ja tasa-armon sanoma hätkäyttää.

Onko siis rohkeutta harjoittaa haureutta Juudaksen kanssa vai lähteä paljain mielin Jeesuksen matkaan? Vai tekeekö postmodernin ajan merkitysvirta kummastakin ratkaisusta vain identiteettipeliä, jossa lopullisen merkityksen antaa tarkastelukonteksti?

Video ei ole enää saatavilla

MM: Ei ole sattumaa, että Lady Gaga hyppää Juudaksen kelkkaan tulevalla levyllään. Juudas oli Jeesuksen lapsista se, jonka tehtävä oli rahakukkaron hallinta. Juudas oli se, joka auttoi Jeesusta pesemään Maria Magdaleenan, likaisen naisen, jalat.

Gagan Judas-kappaleessa Gagalla on meneillään kolmiodraama hänen, Juudaksen ja Jeesuksen välillä. Juudas pettää Gagaa, mutta Gaga ei pysty olemaan rakastamatta häntä:

”Jesus is my virtue, Judas is the demon I cling to”

Kappale ei ole Gagan parhaita, mutta se tekee tärkeän kulttuuriteon tuomalla Juudaksen 2010-luvulle populaarimusiikissa.

Tuomari: Edellisen erän hävinnyt partasuu nousee hallitsemaan rakkauden voimalla. Rakkaus voittaa vihan ja Kanyen hurmoksellinen hiphop-eepos Gagan halvan kierrätyshitin. 1-1.

Pelle Miljoona Oy – Jos Jeesus olisi täällä tänään vs. Juice Leskinen – Suutele, Juudas

Video ei ole enää saatavilla

HL: Jeesusta pidetään usein latteana hahmona – jeesustelijana, joka saarnasi pehmeitä arvoja ja puhui isänsä puolesta. Luonteeton mies.

Kapinallinen tuntee kuitenkin kapinallisen. Pelle Miljoona näkee Jeesuksessa aikansa radikaalin toisinajattelijan, anarkistin. Nasaretilainen vapaustaistelija oli valmis korostamaan itsekeskeisyyden sijasta ihmistenvälisyyttä, silläkin uhalla että tie veisi ristille.

Pellessä ja Jeesuksessa on paljon samaa. Kummassakin hahmossa on karikatyyrin piirteitä, kummankin muotokieli kaipaisi päivitystä – mutta sopivasti valikoituna heidän sanomassaan on edelleen paljon kuuntelemisen arvoista. Eikä kenestäkään ole heidän sijaisikseen. Ei edes Juicesta.

Video ei ole enää saatavilla

MM: Uskonnon irvikuva on kuin jatkuva Juudaksen suudelma. Yhä uudestaan Juudas suutelemalla kavaltaa aidon uskonnon:

”Suutele Juudas / sen tänään jo siedän /
kun sinun laillasi totuuden tiedän /
Suutele Juudas / ja hymysi viekkaan /
voit ikuistaa jokaisen areenan hiekkaan”

Tätä sanoitusta korostaa karnevaalitunnelma, posetiivimusiikki, joka tulee kuin karusellikentältä, tivoli on täynnä yleisöä. Onko uskonto vain leipää ja sirkushuveja sekin?

En tiedä. En ole äskeisen kirjoittaja. Googlasin pätkän netistä. Olen heikko ihminen. Saatana meni korvastani sisään. Kuten Juudaalla.

Tuomari: Ottelun kiivainta erää säestävät suomirockin ikonit. Sinisestä kulmasta hyökätään vahvalla Juicen kyseenalaistamisella, ja vastustaja joutuu turvautumaan hakukoneeseen! Rakkaus voittaa taas. Jeesukselle 2-1.

The Velvet Undergroud – Jesus vs. Current 93 – Judas as Black Moth

Video ei ole enää saatavilla

HL: Kun ihminen on eksyksissä itsensä kanssa, hän kaipaa lohdutusta ulkopuolelta. Hän haluaa kääntää katseensa pois itsestään, mutta lohdun tarve vangitsee itsekeskeisyyteen.

Tällaista tilaa ihminen haluaa paeta. On sattumasta kiinni, mikä valikoituu todellisuuspaon väyläksi. Lou Reedille kaikki suunnat ovat tuttuja. Yhden tien päässä hän anoo apua Jeesukselta, toisaalla hän tekee itsestään heroiinilla Jeesuksen pojan.

Uskonto on oopiumia ja oopiumi uskontoa. Kumpikin on avunpyyntöä, rohkeuden keräämistä tai rohkeuden katoamisen peittelemistä.

”Help me find my proper place.”

Video ei ole enää saatavilla

MM: Viisi minuuttia eteeristä pianonsoittoa. Se on kaunista, mutta tuntuu ajanpeluulta, rohkeuden keräämiseltä ennen puhumaan uskaltautumista.

Kun pato murtuu, puhetta tulee. Seitsemän minuutin kohdalla uskalletaan kysyä olennaiset kysymykset:

”Do you believe in God? Do you believe in Christ?”

Ja sen jälkeen tunnustaa:

”What monsters we have become”

Tähän tunnukseen tarvittiin tarvittiin gnostilaisena tunnettu lyyrikko David Tibet.

Tuomari: Ottelu saa yllätyskäänteen! Ottelijat laskevat nyrkkinsä ja syleilevät toisiaan veljellisesti, partasuu saa jopa poskelleen suudelman. Mutta mitä – sen seurauksena hän tuupertuu maahan, ja Juudas on ottamassa tyrmäysvoiton. Sinisen kulman ottelija lupaa kuitenkin nousta vielä, ja ottelu päättyy ratkaisemattomaan. 2-2.

Bonuskierros!
Junior Murvin – Judas and Jesus vs. !!! – Even Judas Gave Jesus a Kiss

Video ei ole enää saatavilla

HL: Jumalan ja saatanan välisestä kilvoittelusta on laulettu kautta kristikunnan historian. Junior Murvinin taistelupari on kuitenkin paljon kiinnostavampi.

Kyse ei ole mustavalkoisesti hyvästä ja pahasta, vaan jatkuvasta inhimillistä moraalia määrittävästä ristiriitaisuudesta. Miksi ihminen on valmis toimimaan tavalla, jolla hän ei tahdo toimia?

Asetelma on tuttu jokaiselle. Jos tällaisista kiusauksista onnistuu luopumaan ja jos samalla osaa antaa anteeksi niille, jotka ovat itseä vastaan rikkoneet, ei ole Jeesusta vähäisempi.

Mutta huono ei ole sekään, joka osaa ottaa anteeksiannon vastaan. Oikeastaan vasta siinä punnitaan todellinen rakkaus.

Video ei ole enää saatavilla

MM: Tähän on hyvä lopettaa. Rakkauteen. Uskon, että Juudas tiesi, mitä oli tekemässä, kun hän luovutti Jeesuksen roomalaisille. Hän tiesi tapattavansa Jeesuksen.

Jonkun se oli tehtävä. Kuka muu sen olisi tehnyt? Sinä?

Kuuntele pääsiäisen huippujännittävään otteluun liittyvä soittolistamme täällä:

Jeesus vs. Juudas

1. Art Garfunkel – Simon & Garfunkel

Kuva on Paul Simonin viiksikaudelta.

Aloitetaan itsestäänselvimmällä tapauksella. Art Garfunkel on populaarikulttuurin tunnustettu turhien duo-osapuolten kuningas. Hän oli se kauniimpi, pidempi ja komeaäänisempi, mutta silti turhempi.

Populaarikulttuuri on käyttänyt tosiasiaa hyväkseen useasti. Esimerkiksi Simpsoneiden kuudennen kauden jaksossa Lisa’s Rival Lisa Simpson kohtaa itseään lahjakkaamman hikarityön. Lisa näkee painajaisen: Mitä jos hänestäkin tulee samanlainen kuin Art Garfunkelista, toiseksi paras – ylivoimaisen ykkösen varjossa?

Garfunkelin kaunis ääni varmasti edesauttoi duoa, mutta ei auttanut miehen soolouraa. Vai osaako kukaan koko nimetä yhtään miehen kymmenestä sooloalbumista?

2. Thomas Anders – Modern Talking

Dieter ja Berner… Eikun Thomas.

”I’ve got the brains, you’ve got the looks, let’s make lots of money”, lauloi Pet Shop Boys. Sanat olisivat sopineet saksalaiseen eurohumppaduo Modern Talkingiin, jolla oli selkeä työnjako: Dieter Bohlen teki kappaleet, tuotti levyt ja johti yhtyettä, kun Thomas Andersin tehtävä oli laulaa ja näyttää hyvältä. Lopputulos: 120 miljoonaa myytyä levyä ja kaikkien aikojen menestyneimmän saksalaisen yhtyeen titteli.

Se ei olisi onnistunut ilman Dieter Bohlenia, mutta olisi onnistunut ilman Thomas Andersia. Vuonna 1998 Bohlen kysyi ehtisikö Anders mukaan Modern Talkingin comebackiin, eikä hänellä yllättäen ollut kiireitä.

3. Andrew Ridgeley – Wham!

Mä makaan tässä edessä.

Helppoa poptriviaa: Minkä niminen oli George Michaelin kumppani popduossa nimeltä Wham? Aivan oikein, nimi, jonka luit äsken otsikosta.

Vaikeampi kysymys: Mitä hän teki Whamin hajottua? Aivan oikein: muutti Monacoon, koska halusi Formula 3 -luokan kuljettajaksi. Sen jälkeen yritti luoda uraa näyttelijänä Hollywoodissa. Jossain välissä hän julkaisi sooloalbumin Son of Albert, jota tuskin olet kuullut, koska luultavasti kuulit sen olemassaolosta vasta ensimmäisen kerran.

Nyt Ridgeley elää puolisonsa, Bananarama-yhtyeen Keren Woodwardin kanssa Englannissa, pelaa golfia, kannattaa Manchester Unitedia ja on mukana surffausbisneksessä sekä puhtaiden vesien hyväksi toimivassa hyväntekeväisyysjärjestössä. Luonnollisesti.

Muutaman vuoden takaisessa haastattelussa Ridgeley sanoi, ettei ole koskaan elämässään ollut onnellisempi. Tämä on helppo uskoa. Oli varmasti turhauttavaa olla maailman kuuluisimman popduon se rumempi ja turhempi osapuoli.

4. Bat – Bat ja Ryyd

Ryyd etualalla. Bat on jo hyytymässä, taas.

Tämä tieto saattaa järkyttää, mutta Bat ja Ryyd eivät ole tasa-arvoinen supersankarikaksikko. Kaksikosta mahtavammat voimat eivät ole Batilla vaan Ryydillä!

1980-luvun lopussa aloittaneen huumoriduon Ryyd on aina ollut sama henkilö – biisintekijä ja jopa levyjen tuottaja ja julkaisija – mutta mies Batin tekoparran takana on vaihtunut monta, monta kertaa.

Joidenkin arvioiden mukaan Battinä on esiintynyt 13 eri ihmistä! Jossain vaiheessa muun muassa yhtyeen roudari.

Vuonna 2010 Mr. Ryyd lähti soolouralle. Hän teki hirvittävän uudelleenversioinnin Tom Jonesin jo valmiiksi kamalasta Sex Bombista nimellä Sixpack. Jos välttämättä haluat, voit kuunnella sen täältä.

5. Armi – Danny ja Armi

Don’t be afraid. We come in peace.

Iskelmäsuomen superkaksari Armi ja Danny mainitaan aina muodossa Armi ja Danny, vaikka kaksikon todellinen nimi oli Danny ja Armi, duon todellisen, patriarkaalisen marssijärjestyksen mukaisesti. Danny vei ja Armi vikisi.

Tahdon olla sulla hyvin hellä -hittilevyllä vuoden 1977 Miss Suomi Armi Aavikko vieraili vain kahdella kappaleella, nimikappaleella ja toimintaa symbolisesti paremmin kuvaavalla kappaleella Päin seinää.

Jos Miss Suomen tittelin olisikin vienyt vaikkapa Maarit Ryhänen tai Marianne Åström, niin lopputulos olisi ollut sama. Danny olisi vienyt, vaalea missi vierellä vikissyt.

Armin ja Dannyn musiikillinen salasuhde kesti lähes yhtään pitkään kuin kylmä sota. Soolourallaan parasta, mitä Armi sai aikaan, oli Armi & Lemmikit -niminen lastenlevy.

Emme keksi tätä päästämme. Kuuntele kappale Vihreämies, joka kertoo miehestä, jolla on ”rakettimoottori voimakas pepussaan.” Tuossa vaiheessa elämäänsä Armi oli jo pahasti alkoholisoitunut.

Video ei ole enää saatavilla

6. Curt Smith – Tears for Fears

Curt oikealla. Mutta miksi?

Jos nimesi sattuu olemaan Curt Smith, on Tears for Fearsin diskografian lukeminen surullista luettavaa. ”All songs by Roland Orzabal” on kirjoitettu yhtyeen lähes kaikkien kappaleiden tekijätietoihin, paitsi Sowing the Seeds of Loven kohdalle, joka sattuu olemaan bändin rasittavin kappale.

Kun yhtye teki 2000-luvun alussa comebackin, Smithin hypätessä kuvioihin oli paluulevy jo 70-prosenttisesti valmis. Ennen Tears for Fearsin paluuta Curt Smithillä oli 1990-luvun loppupuolella yhtye nimeltä Mayfield. Ymmärrättekö? Curt Is Mayfield!

+ J-Tan – Black Magic Six

Taskinen esittelee Japanderin neroudella ansaitsemiaan rikkauksia.

Artistin omasta toiveesta lähtenyt, mutta Nuorgamin raadin yksimielisesti hyväksymä lisäys. Katsokaa nyt tässä videossa tuota oikeanpuoleisen miehisen miehen sulavaa liikehdintää, varmaa suoritusta sekä komeaa habitusta ja verratkaa sitä vasemmalle puolelle eksyneen risuparran unohdettavaan olemukseen. Ei lisättävää!

Menikö oikein? Ihan väärin? Mikä pophistorian duo on sinun mielestäsi ollut pahiten epätasapainossa? Kerro se kommenteissa!

Toveri Korvela uskoo Lemmyn olevan olemassa.

www.kommarikorvela.blogspot.com

Mikä on soittolistasi nimi?

”Ytimekkäästi Top 10, eli 10 suosikkibiisiä vuosien varrelta, jotka ovat kulkeneet mukana vuodesta toiseen.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Sellaisen 15 minuuttia kestäneen pohdinnan jälkeen mutu-tuntumalta.”

Keille ihmisille suosittelet soittolistaasi ja miksi?

”Kenelle tahansa, joka pitää rockista.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Se voisi olla Joy Divisionin Shadowplay, joka on yksinkertaisen kaunis ja pelottava kappale. Ian Curtisin hahmo vetoaa, mahtava taiteilija, traaginen kohtalo.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Mustan Paraatin Romanssi olisi ollut mahtava biisi saada mukaan, mutta ei löydy Spotifysta.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kuuntelen paljon musiikkia, mutta niin, että pyrin keskittymään kuuntelemiseen. Töissä soi kylläkin taustalla radio. En kuuntele liikkuessani musiikkia. Pari tuntia päivässä, vähintään.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Se voisi olla The Clash, jolla on hieno kirjo musiikkia aina räkäpunkista discoon ja dub-reggaeen asti. Innovatiivinen, ei liian helppo, mahtavat soittajat, ja aatetta löytyy myös. En koskaan kyllästy kuuntelemaan. Ostin Sandinista-levyn teini-iässä ja ihastuin kovasti.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

“A Place To Bury Strangers, shoegazing-rockia. Bongasin yhtyeen Open House -nimisestä kauhuelokuvasta, jossa päähenkilöt kuuntelevat yhtyeen hittiä.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Ostan etenkin käytettyjä lp- ja cd-levyjä, ja joskus uusiakin cd-levyjä. Pidän siitä, että on olemassa fyysinen levy, ja haluan tukea artisteja myös ostamalla levyjä.”

Spotify vai iTunes?

”Spotify, en ole koskaan käyttänyt iTunesia.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Itse asiassa lauantaina 26.3. oli omankin yhtyeen keikka Helsingissä Ravintola Wäiskin Synapsi-goottiklubilla, mutta tuli tsekattua myös tamperelaisten tuttujen goottiorkesteri Murnau’s Playhouse, joka oli erittäin hyvä.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Katsoin vastikään Lemmystä kertovan dokumentin, ja Lemmy voittaisi varmasti. Sitäpaitsi Lemmy on oikeasti olemassa, Jumala ei.”

Marko Korvelan soittolista

1. The Doors – Break on Through (to the Other Side)
2. The Velvet Underground – Venus in Furs
3. Pixies – River Euphrates
4. Mana Mana – Maria Magdalena
5. Joy Division – Shadowplay
6. The Clash – Ghetto Defendant
7. The Cure – Disintegration
8. Clan of Xymox – Back Door
9. Depeche Mode – Black Celebration
10. Big Country – Rememberance Day

Kuuntele Marko Korvelan soittolista.

Reamonnin Supergirl tuo Fadelle muistoja mieleen.

Fatbardhe Hetemaj, 25, opiskelija, kokoomus (73 – Helsinki)

www.hetemaj.fi

Mikä on soittolistasi nimi?

”Biletys.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Ne saavat minut hyvälle tuulelle ja tuovat paljon mukavia muistoja.”

Keille ihmisille suosittele soittolistaasi ja miksi?

”Kaikille positiivisille ihmisille, jotka nauttivat elämästä.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Reamonnin Supergirl, koska se tuo merkittävän muiston Kreikasta, kun veljeni Perpa lauloi sitä minulle matkalla lentokentältä.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Ehkä joitain kosovolaisia kappaleita, sillä ne ovat lähellä sydäntäni.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kuuntelen musiikkia aina kun pystyn ja todella paljon, olin sitten ihan missä vaan.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Beyoncé on lempiartistini, sillä hänellä on mielettömän hyvä ääni ja upea lavakarisma. Hän on monipuolinen esiintyjä ja muutenkin monilahjakkuus.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Solu feat. Kimberleen Fade, joka oli hauska löytö ystävältäni, sillä laulun nimihän on oma kutsumanimeni. Kappaleessa lauletaan myös never fade, ja Fadehan ei feidaa!”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Ostan cd-levyjä aina silloin tällöin, kun kyseessä on artisiti tai bändi, jonka lähes kaikki albumin kappaleet ovat mieleisiäni. Yksittäiset kappaleet, jotka haluan itselleni, ostan netin välityksellä.”

Spotify vai iTunes?

”Spotify.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Olin rasismin vastaisessa ilmaiskonsertissa, jossa esiintyivät Mikael Gabriel, Timo Pieni Huijaus, Kymppilinja ja lukuisia muita artisteja. Todella nautin siitä, sillä siellä oli hyvää ja ennakkoluulotonta yhdessä tekemisen meininkiä.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Jumala ei tappele.”

Fatbardhe Hetemajn soittolista.

1. Adele: Rolling in the Deep
2. Beyoncé feat. Jay-Z: Crazy in Love
3. Gwen Stefani: Cool
4. George Michael: As
5. Gyptian: Hold You
6. Reamonn: Supergirl
7. Rihanna: Only Girl
8. Shakira: Waka Waka
9. Whitney Houston: It’s Not Right But It’s Okay

Kuuntele Fatbardhe Hetemajn soittolista.

Janina oli nuorempana Suomen kovin Kelly Family -fani.

(Nuorgamin sisäisen sekaannuksen vuoksi RKP:tä edustaa tässä juttusarjassa kaksi ehdokasta.)

Janina Mackiewicz, 27, konsultti, RKP (157 – Helsinki)

www.janina2011.fi

Mikä on soittolistasi nimi?

”Uskalla olla.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Tässä on muutamia suosikkiartistejani, ja nämä biisit kuvaavat eri tunnetiloja ja muistoja.”

Keille ihmisille suosittele soittolistaasi ja miksi?

”Suosittelen listaa kaikille, jotka haluavat fiilistellä tai vaipua pohdiskelutilaan.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Musen Unintended. Olen suuri Muse-fani, ja tämä kappale koskettaa aina syvästi, koska siinä on tunteet vahvasti mukana. Muistan vielä heidän keikallaan Helsingissä miten kauniilta kappale kuulosti livenä. Voin kuunnella kyseistä kappaletta uudestaan ja uudestaan ja laulaa mukana.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, mitä ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Hih, kyllä. Olin joskus pienenä varmaan Suomen suurin Kelly Family -fani, ja vannoin silloin, että heidän kappaleensa I Can’t Help Myself pysyisi aina suosikkinani.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kuuntelen paljon musiikkia, harvemmin tosin radiosta. Aina kun olen kotona, pistän musiikkia soimaan. Ystäväpiiriini kuuluu paljon musiikin harrastajia ja intoilijoita, joten musiikin kuuntelu on syvästi iskostunut myös minuun. Lenkille en voi mennä ilman musiikkia ja lenkkimusiikkina toimii mahtavasti Gaslight Anthem, jonka yksi biisi myös löytyy listaltani.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Olen aivan hurahtanut Museen. He soittavat loistavasti sanoitettua ja sovitettua musiikkia sekä ovat fantastisia live-esiintyjiä. Varmana kakkosena tulee Radiohead, joka yhdistää minut niihin henkilöihin joiden kanssa olen jakanut ilot ja surut.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Ystävieni muodostama Carmen & The Devil -duo. He soittavat amerikkalaista folkin inspiroimaa musiikkia, ja uskon, että heistä vielä kuullaan paljon.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”En ole nyt pitkään aikaan ostanut, mutta yleensä ostan cd-levyjä. Ostan siksi, että pidän musiikista, ja haluan tukea artistia. Kannatan varsinkin kotimaisten pienempien bändien levyjen ostamista.”

Spotify vai iTunes?

”Nykyään Spotify”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Kävin viimeksi kolmisen viikkoa sitten vuoden naistulokas-Emmalla palkitun Yonan keikalla Korjaamolla Helsingissä. Yleisö oli mukavasti mukana, ja pidin Yonan spontaanista ja herkästä esiintymistavasta.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Kisa jatkuu edelleen.”

Janina Mackiewiczin soittolista

1. Muse – Unintended
2. The Killers – Mr. Brightside
3. The White Stripes – Seven Nation Army
4. Patrick Wolf – The Magic Position
5. Neil Young – Heart of Gold
6. Green Day – Good Riddance (Time of Your Life)
7. Amy Winehouse – Back to Black
8. The Gaslight Anthem – The ’59 Sound
9. Radiohead – Karma Police
10. Chisu – Miehistä viis!

Kuuntele Janina Mackiewiczin soittolista.

Ministeri ei löytänyt Cat Stevensiä Spotifysta.

Stefan Wallin, 43, kulttuuri- ja urheiluministeri, RKP (21 – Varsinais-Suomi)

www.stefanwallin.fi

Mikä on soittolistasi nimi?

”Elämäni biisit.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Ne ovat niitä, jotka ovat minulle eri tavalla henkilökohtaisesti tärkeitä.”

Keille ihmisille suosittele soittolistaasi ja miksi?

”Niille, jotka haluavat tulla musiikista hyvälle tai melankoliselle tuulelle.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Bruttolistalla oli ehkä 30 biisiä, jäljelle jäi 10. Olisi epäreilua yhdeksää biisiä kohtaan nostaa vain yhtä. Nuo kymmenen ovat lempparini, yhdessä ja erikseen.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Oliko Cat Stevensin Remember the days on the old school yard (sic) Spotifyssa?”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kotona, autossa, yksin.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Abba. Näin heidän voittavan vuoden 1974 Euroviisut, ja olen kuunnellut heidän musaansa siitä lähtien. Ajatonta, nerokasta musiikkia, josta tulee hyvä fiilis.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Jenni Vartiaisen. Se kolahti sekä hänen että Brunilan Teemun maukkaiden rytmien ansiosta. Vaimo hankki cd:n ja minä kuuntelin positiivisesti ällistyneenä.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Ostan cd-levyjä, joo. Kaappi on myös täynnä vinyylejä.”

Spotify vai iTunes?

”Itse asiassa ei kumpaakaan.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Olin helmikuun lopussa työmatkalla New Yorkissa, ja kävin silloin kuuntelemassa Bon Jovin konserttia Madison Square Gardenissa.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Ei ne ikinä tappelisi.”

Stefan Wallinin soittolista.

1. Eppu Normaali – Urheiluhullu
2. ABBA – Under Attack
3. Jenni Vartiainen – Nettiin
4. Magnus Uggla – Victoria
5. Juice Leskinen – Kaksoiselämää
6. Dire Straits – Industrial Disease
7. Eppu Normaali – Murheellisten laulujen maa
8. Madonna – Sorry
9. Hector – Lumi teki enkelin eteiseen
10. Peter Gabriel – Sledgehammer

Kuuntele Stefan Wallinin soittolista.

Ehdokas Lievemaalla on hieno kitara.

lievemaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi

Mikä on soittolistasi nimi?

”Katsaus tähänastiseen elämääni.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Mukana on kappaleita ja artisteja, jotka ovat olleet minulle tärkeitä jo pitkään, useimmat lapsuudesta ja nuoruudesta saakka.”

Keille ihmisille suosittele soittolistaasi ja miksi?

”Suosittelen soittolistaani aivan kaikille ihmisille!”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Yesterday. Siinä kiteytyy musiikillinen taustani ehkä parhaiten.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Pelle Miljoonan Joskus tulee aika maksaa takaisin.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kuuntelen melko paljon radiota sekä kotona että autossa. Levyjen kuunteleminen on viime vuosina tapahtunut perheessämme aika lailla lasten ehdoilla, mutta silloin tällöin, kun tilaisuus tulee, kaivan jonkun suosikkilevyni, ja kuuntelen kaikessa rauhassa.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”The Beatles. Koska se on popmusiikin historian tärkein ja paras yhtye.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Aika vähän minulla on suosikkeja uusissa artisteissa. Pidän joistain suomalaisista rap-artisteista, joilla on rankkaa yhteiskunnallista sanottavaa. Pidän myös joistakin kotimaisista kansanmusiikkiyhtyeistä ja -artisteista.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Kyllä, mutta ostotahti on hidastunut selvästi sitten nuoruusvuosien, jolloin levyjä tuli osteltua jatkuvasti. Kuuntelen kotona sekä vinyyli- että cd-levyjä.”

Spotify vai iTunes?

”Spotify, rajoitteistaan huolimatta. Käytän paljon myös Youtubea.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Keikkareissulla Kruunupyyssä. Hotellin ravintolassa esiintyi kitaristi-laulaja, joka esitti cover-biisejä. Ihan mukiinmenevästi ja uskottavasti kaveri hoiti homman.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Lemmy tietenkin.”

Tommi Lievemaan soittolista

1. Paul McCartney – Yesterday
2. Elvis Costello – London’s Brilliant Parade
3. Juice Leskinen – Haetarirock
4. Juice Leskinen – Ekumeeninen jenkka
5. John Lennon – Watching the Wheels
6. Wigwam – Nuclear Nightclub
7. Roy Orbison – The Comedians
8. Elvis Presley – Johnny B. Goode
9. Simon & Garfunkel – Boxer
10. Eppu Normaali – Kaikki häipyy, on vain nyt

Kuuntele Tommi Lievemaan soittolista.

Spotify tuli viimein tutuksi tälle kurikkalaiselle.

Vesa-Matti Saarakkala, 27, perussuomalaisten kenttäsihteeri ja Timo Soinin avustaja, perussuomalaiset (23 – Vaasa)

www.saarakkala.fi

Mikä on soittolistasi nimi?

”Elämää.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Tässä on sopivassa suhteessa henkilökohtaista tunnetta ja yhteiskunnallisuutta, sekä tietysti kappaleet kuulostavat hyviltä.”

Keille ihmisille suosittele soittolistaasi ja miksi?

”Kaikille. On vaikea sanoa etukäteen, millaisesta musiikista kukakin pitää.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Kolmannen Naisen Sekunnit ja tunnit. Onnellisuus on tärkeä asia.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Kyllä. Rammsteinin Ohne dich.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kuuntelen musiikkia pääosin autossa.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Rammstein on bändinä ainutlaatuinen. Elämänmakuista ja vahvaa ilmaisua.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”En muista. Siitä on aikaa.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Ostan yhä cd-levyjä. Olen ollut aika konservatiivinen tässä.”

Spotify vai iTunes?

”Olen käyttänyt vain Spotifyta ja sitäkin tähän kyselyyn vastatakseni. Hyvä palvelu.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Rammsteinin keikalla Provinssirockissa. Se oli spektaakkelimainen ja vaikuttava. Sisätiloissa esitys olisi voinut olla vielä parempi.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Jumala.”

Vesa-Matti Saarakkalan soittolista

1. Rammstein – Stirb nicht vor mir
2. Canto Finlandia – Niin kaunis on maa
3. Puolikuu – Makeaa myrkkyä
4. The Offspring – The Kids Aren’t Alright
5. Sibelius – Finlandia
6. Kolmas Nainen – Sekunnit ja tunnit
7. Kolmas nainen – Kilpi
8. Kolmas nainen – Hyvää ja kaunista
9. Eero Piirto – Kirijeen sulle kirijootaan
10. Kotiteollisuus – Minä

Kuuntele Vesa-Matti Saarakkalan soittolista.

Silvia tunnustaa olevansa Spotify-takinkääntäjä.

Silvia Modig, 34, toimittaja, vasemmisto (61 – Helsinki)

www.silviamodig.fi

Mikä on soittolistasi nimi?

”Kotimaista ajatuksella.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Suomessa tehdään mielettömän hienoa musiikkia, ja valitsin listalle vain suomenkielisiä kappaleita, jotka tarjoavat myös hieman ajateltava.”

Keille ihmisille suosittele soittolistaasi ja miksi?

”Ihan kaikille. Yksi Spotify-soittolistojen parhaista puolista on se, että saa räätälöidyn suosituksen joltain. Itse otan kaikki vinkit uudesta musiikista innolla vastaan.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Palefacen Helsinki–Shangri-La. Se on viime vuoden ehdottomasti tärkein levy, ja sen nimikkokappale onnistuu kiteyttämään jotain hyvin olennaista ajastamme ja yhteiskunnastamme loistavassa muodossa.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Olisin halunnut laittaa biisin tämän hetken kovimmalta punkbändiltä eli Pertti Kurikan nimipäiviltä!”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kuuntelen musiikkia paljon ja kaikissa muodoissa. Aamulla matkalla töihin tykkään kuunnella radiota puhelimen kautta, illalla kotona soivat vinyylit. Käytän musiikkia moniin eri tarkoituksiin, joskus haen energiaa ja intoa, ja joskus haluan haaveilla kaikessa rauhassa.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Tämä on vaikea! Miksi vain yksi? Sanotaan Faith No More ja Mike Patton. Miehen musiikillinen ilmaisu osuu suoraan sieluni ytimiin, varsinkin Faith No Moressa. Sain vihdoin toissa kesänä nähdä yhtyeen livenä, ja itkuhan siinä tuli, kun Patton aloitti. Samaan on pystynyt vain Trent Reznor Provinssirockissa.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Anna Calvin sielukas tulkinta kolahti heti ensi kuulemalta. Löysin sen ystävän, iPhone-sovelluksen ja radion yhteistyöllä. Ystäväni oli kuullut Radio Helsingistä kappaleen josta piti, käyttänyt iPhonen Shazam-biisintunnistamissoftaa ja soitti levyä sitten Spotifysta illanistujaisissa.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Kyllä ostan. Tekniikan kehityksen myötä tunnen yhä enemmän vetoa vinyyleihin. Kuuntelen niitä 70-luvulta olevalla soittimellani, jossa on juuri oikea soundi, josta kuuluvat vuosikymmenet. Rahatilanteen salliessa yritän kompata kotimaisia artisteja ostopäätöksilläni.”

Spotify vai iTunes?

”Tällä hetkellä iTunes, koska musiikintekijöiden kuuluu saada työstään korvaus. Spotifyn ensimmäinen tilitys oli vitsi, joka riisti musiikintekijöitä isolla kädellä. Edellisestä olen saanut positiivisempia arvioita. Mutta tekniikan ja jakelun kehittyessä on todella tärkeää, että korvaus kuunnellusta musiikista saavuttaa myös tekijän. Boikotoin pitkään Spotifyta koska koin sen riistävän tekijöitä, mutta uuden puhelimeni myötä tein takinkääntötempun…”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Vaalityö on vienyt kaiken vapaa-ajan, ja keikoille en ole pitkään aikaan päässyt. Jos omia vaalibileitä, joissa esiintyivät Samuli Putro ja Siiri Nordin, ei lasketa, niin edellinen keikka oli ruotsalainen stoner-bändi Mustasch Tavastialla. Ja vaikka genre ei omiin ykkösiin lukeudu, oli soundi tanakka ja upposi luihin ja ytimiin.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Vihdoinkin helppo kysymys. Lemmy tietysti!”

Silvia Modigin soittolista

1. Maukka & Nahkatakit – Kun sä tuomitset mut
2. Risto – Pupu Tupuna
3. Reino & the Rhinos – Ylellistä elämää
4. Paleface – Helsinki–Shangri-La
5. Jontti & Shaka – Päiväni murmelina
6. Soul Captain Band – Vastarintaan
7. Tommy Lindgren & Paleface – Miltä meno maistuu
8. Maritta Kuula – Mä en tarvii äitii
9. Samuli Putro – Uskon että

Kuuntele Silvia Modigin soittolista

www.tuomasauvinen.fi

Mikä on soittolistasi nimi?

Moi, mä olen Tuomas.

”Biisejä fiilikselle kuin fiilikselle.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Nämä biisit olen löytänyt tai oppinut tykkäämään niistä viime aikoina. Valitsemani biisit ovat joko todistetusti tai omasta mielestäni musiikillisesti merkittäviä, ja niissä on kulttuurista sisältöä, kun kaivaa hiukan pintaa syvemmälle. Biisit ovat joko vaikuttaneet laajemmin populaarimusiikin historiassa, mielestäni tulevat vaikuttamaan tai ovat merkittäviä omassa marginaaligenressään.”

Keille ihmisille suosittelet soittolistaasi ja miksi?

”Suosittelen soittolistaa niille, jotka etsivät musiikista syvyyttä, merkitystä ja sisältöä.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Holly Mirandan Waves on juuri tällä hetkellä itselleni soittolistan tärkein kappale. Se heijastelee kaipuutani Amerikkaan, jossa asuin puoli vuotta vuonna 2010.

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota Spotifyssa ei ollut?

”Alkuperäinen Metallican Welcome Home (Sanitarium) ei löytynyt Spotifysta.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kuuntelen musiikkia autossa ja kotona, aika paljon kuulokkeilla. Työni puolesta kuuntelen musiikkia päivittäin yhtyesoiton opettajana sekä levykriitikkona.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”On aivan mahdotonta vastata tähän kysymykseen. On niin monia loistavia artisteja ja yhtyeitä. Suosikkiyhtye vaihtuu itselläni todella usein. Viime aikoina The Police on kolahtanut kovaa.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Viimeksi löysin Holly Mirandan tuotannon. Löysin biisin Waves newyorkilaisesta Starbucksista, jossa jaettiin tiskillä Pick of the week -kortteja. Kortissa oli koodi, jolla kyseisen biisin sai ladata iTunesista. Tätä kautta tutustuin ja ihastuin artistin muuhunkin tuotantoon.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”En ole pitkään aikaan ostanut fyysisiä äänitteitä. Ostan lähinnä iTunesista sekä kuuntelen Spotifysta. Yksi syy on siinä, että levyarvostelijana saan tajuttoman määrän fyysisiä levyjä työn puolesta ilmaiseksi. Äänitteitä, joista en saa fyysistä kopiota, en näe tarpeelliseksi ostaa juuri Spotifyn ja iTunesin ansiosta.”

Spotify vai iTunes?

”Molemmat.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Omaa yhtyettä lukuun ottamatta kuuntelin viimeksi livemusiikkia maaliskuussa. Kyseessä oli omaa yhtyettäni lämpännyt Birdie Joe Hoax -duo, joka lauloi Paul Simonin rakkauslauluja. Keikka oli mielestäni hauska ja sopi tilanteeseen hyvin.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Jumala voittaisi.”

Tuomas Auvisen soittolista

1. The Police – Walking On The Moon
2. Pat Metheny – Spirit of the Air
3. Thelonious Monk – Teo
4. Holly Miranda – Waves
5. Justin Timberlake – Rock Your Body
6. Audioslave – Revelations
7. Madonna – Candy Shop
8. Mew – Special
9. The Rolling Stones – Rock and a Hard Place
10. Israel & New Breed – Say So

Kuuntele Tuomas Auvisen soittolista.

Ehdokas Mäkinen arvostaa tieteellisyyttä ja Kuhaa.

Joonas Mäkinen, 22, Piraattinuorten varapuheenjohtaja, Piraattipuolue (Helsingin vaalipiiri – 180)

joonasmakinen.com

Mikä on soittolistasi nimi?

”Yhteistyön taito.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Välillä toiset tuovat iloa arkipäivään (The Dog Song), välillä järjestetään yhdessä vallankumous ja pelastetaan maailma (The Revolution Will Not Be Televised).

Välillä suhteet voivat kuitenkin kylmetä ja yhteistyön into katoaa (The Thrill Is Gone). Niin yhteiskunnallinen kuin henkilökohtainenkin keskustelu on välillä kaipaamista, syyttämistä ja valittamista (Come On Home), mutta jos halutaan toimia kaikkien parhaaksi, on osattava myöntää virheensä ja laitettava käsiteltävä asia oman egon ja imagon pönkittämisen edelle (Iske kourasi kouraan).

Kaikenlaisen uhan ja myrskyn jälkeen (Incantatio Maris Aestuosi) on kuitenkin aina rauhallista, tyyntä, ja uusi hieno päivä valkenee (Nocturne Es-duuri op. 9 nro 2). Liekö mitään hienompaa kuin vain rentoutua yhteisen urakan jälkeen, joka saa meidät kaikki arvostamaan toisiamme – joskus niinkin paljon, että jäämme kaipaamaan toisilta jatkuvasti niitä ihailun sanoja (Säg det igen).

Ei anneta periksi, vaan pidetään huoli siitä, että jokaisella menee niin hyvin, että he voivat seurata unelmiaan (Don’t Stop Me Now).”

Keille ihmisille suosittele soittolistaasi ja miksi?

”Tietenkin kaikille. Pidän näitä hienoina ja tärkeinä biiseinä, joista on paljon opittavaa. Jos te kuuntelette nämä, niin kyllä minäkin mielelläni tutustun teidän suosikkeihinne.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Säg det igen kolahtaa tällä hetkellä eniten. Lisa Nilssonin lauluääni yhdistettynä sopivan riisuttuun pianosäestykseen ja itsessäni kaipausta herättävät sanat tekevät tästä biisistä minulle maailman kauneimman rakkauslaulun.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Onhan niitä paljonkin biisejä, joita sitten pengotaan Grooveharkista, vanhojen kiintolevyjen syövereistä ja kysytään kavereilta, mutta tähän soittolistaan en muuta tarvinnut.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Olen niitä ihmisiä, joiden edellinen konsertti on yleensä ollut oma konsertti. Arkinen tai harrastuksenomainen musiikinkuuntelu on jäänyt vähälle. Luulin yhdessä vaiheessa, että Groovesharkin ja Spotifyn mobiilisovellukset saisivat minut käyttämään kännykkää muusikinkuunteluun matkoilla, mutta tätä ei tapahtunut. Tällä hetkellä minulla ei ole autoa käytettävissä (ja ajattelin pärjätä ilman), mutta yleensä ajon aikana soi kaverin polttama kokoelmalevy, Yle Radio Yksi, Vega, X3M, Yle Mondo tai joskus Voice. Musiikillinen pääpainoni on tällä hetkellä niin vahvasti säveltämisessä, että kuuntelen eniten omaa musiikkiani.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Musiikki sekä yhteiskunnallisena ilmiönä että henkilökohtaisena kokemuksenani rakentuu niin käsittämättömän suuresta määrästä pieniä ideoita, että en ole oikein saanut aikaan kuvaa niistä minulle merkittävimmistä vaikuttajista. Osaan mainita historiallisesti merkittäviä säveltäjiä sekä soittajia ja kertoa, mikä juuri tällä hetkellä on mielenkiintoista kuunneltavaa, mutta ikuisia suosikkeja en pidä.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Pikkuisia tapauksia on toki jatkuvasti, mutta viimeisin suuri löytö on parin vuoden takaa. Tutustuin Kuha.-yhtyeeseen sillä tavallisella tavalla: kaveri lähetti biisejä ja pyysi kuuntelemaan. Waretuksesta seurasi fanitus, fanituksesta muille kavereille markkinoiminen ja lopulta livekeikalla käyminen. Sieltä lähti mukaan myös tällä hetkellä viimeiseksi jäänyt ostamani musiikki-cd.

Akateemisen progebändin biiseissä opitaan tunnistamaan sienet, kerrotaan karaten rauhoittavasta vaikutuksesta, harjoitellaan intervalleja ja saksan kielen prepositiot. Keikoilla lämppärinä ei toimi toinen bändi, vaan joku vieraileva tutkija johtaa neljännen asteen polynomiyhtälön ratkaisukaavan tai selostaa kehittelemänsä taloustieteellisen mallin kartellien tunnistamiseksi.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”En osta, mutta kannatan tarjontaa mahdollisimman monessa eri formaatissa. Itselläni ei ole tarvetta hipelöidä fyysistä koteloa tai täyttää levyhyllyä. Albumin käsite voi toimia digitaalisestikin.”

Spotify vai iTunes?

”Grooveshark. Se on vähemmän suuren tekijänoikeuslobbyn hallussa ja suosii enemmän indieartisteja. iTunesia en ole koskaan käyttänyt, mutta en näe sille nyt tarvettakaan – yksittäisten musiikkitiedostojen hyviä myyntipalveluita olisi tarvittu 15 vuotta sitten.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”My Chemical Romancen konsertissa Helsingin Areenalla maaliskuussa. Se oli epätavallinen keikka minulle, mutta tulipa koettua permannolla heiluminen suuressa rock-konsertissa.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Myönnän, että piti varmistaa, kuka tuo Lemmy olikaan. Klassinen musiikkikoulutus ja tieteellinen maailmankuva ovat selvästi jättäneet vähemmän aikaa mystisille partaäijille.”

Joonas Mäkisen soittolista

1. Nellie McKay – The Dog Song
2. Gil Scott-Heron – The Revolution Will Not Be Televised
3. Kuha. – Opi tuntemaan sienet
4. B.B. King – The Thrill Is Gone
5. Lambert, Hendricks & Ross – Come on Home
6. Lasse Mårtenson & Seija Simola – Iske kourasi kouraan
7. Ylioppilaskunnan Laulajat – Tormis: Incantatio Maris Aestuosi
8. Israela Margalit – Chopin: Nocturne Es-duurissa, op. 9, no. 2
9. Lisa Nilsson – Säg det igen
10. Queen – Don’t Stop Me Now

Kuuntele Joonas Mäkisen soittolista.

www.mariaguzenina.net

Mikä on soittolistasi nimi?

”Valaistuminen on vain soittolistan päässä.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Paitsi että ihminen tarvitsee toista ihmistä, ihminen tarvitsee myös mieltä ravitsevia biisejä.”

Keille ihmisille suosittelet soittolistaasi ja miksi?

”Kaikille, koska musiikki on upea seikkailu.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Johanna Kurkelan Kaunis mieli. Sen on kirjoittanut toinen upea nainen, Laura Sippola. Biisi on yksinkertaisuudessaan nerokas sanomaltaan.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kuuntelen musiikkia enimmäkseen autossa, mutta myös juostessa sekä kiireettöminä sunnuntaiaamuina kotona.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Kate Bush – kuulin hänen musiikkiaan ensimmäisen kerran noin 14-vuotiaana. En ollut kuullut koskaan aiemmin mitään vastaavaa, enkä ole kuullut vieläkään. Minuun tekee vaikutuksen hänen musiikkinsa sielukkuus. Tosin tälle soittolistalle valitsin häneltä Marvin Gaye -coverin.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Johanna Kurkelan. Kuulin hänen biisinsä radiosta, ja menin siltä istumalta ostamaan cd:n.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Kyllä, myönnän ostavani silloin tällöin cd-levyjä. Käytän myös niiden kansia jään skrabaamiseen auton ikkunoista. Cd-levyt ovat siis monikäyttöisiä.”

Spotify vai iTunes?

”Spotify.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Viimeksi kävin katsomassa Mikan keikan Circuksessa Helsingissä. Ystäväni oli kiertueella mukana taustalaulajana. Yleisö koostui ihanan innokkaista varhaisteineistä, ja oma innostukseni oli vähintään samalla tasolla, minkä ilmaisin pomppimalla pogo-tyyliin.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Jumala, koska Lemmylläkin on pomonsa.”

Maria Guzeninan soittolista

1. Coldplay – Viva La Vida
2. Kate Bush – Sexual Healing
3. Moloko – The Time Is Now
4. Phoenix – If I Ever Feel Better
5. Stereophonics – Handbags and Gladrags
6. Feeder – Just the Way I’m Feeling
7. Coldplay – Fix You
8. U2 – Moment of Surrender
9. Johanna Kurkela – Kaunis mieli
10. Tom Waits – Tom Traubert’s Blues

Kuuntele Maria Guzeninan soittolista.

Irina on köyhien asialla.

Mikä on soittolistasi nimi?

”Nämä menee suorhan syrämhen -lista.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Nämä vaikuttavat aina juuri kuten nimikin sanoo – syrämesä oikhein notkahtaa.”

Keille ihmisille suosittelet soittolistaasi ja miksi?

”Kaikille jotka pitävät  r’n’b -musasta, mutta ovat joustavia kuuntelemaan vähän muutakin esim. bulgarialaista chalga -musaa (josta en pidä, mutta otin yhden mukaan Desislava ja Azis -nimisiltä taiteilijoilta, jotka ovat maassaan hyvin suosittuja ja karismaattisia artisteja upeilla laulunlahjoilla. Heiltä valitsin lauluksi romanivivahteisen kappaleen.).”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Alicia Keys – Superwoman. En ole feministi, mutta tämä kappale antaa ihmeesti poveria.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, mitä ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Siskoni Petra Honkalan kappaleen nimeltä Love the Ice away. Käykää kuuntelemassa ja ladatkaa vapaasti. Sisareni tekee paljon musiikkia ja hänellä on upea ääni.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Musiikinkuuntelu kuuluu tärkeimpiin harrastuksiini, tosin pienten lasten takia en voi olla päivät pitkät kuulokkeet korvilla musiikin maailmassa.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Vaikea kysymys. Parhaita tuntuu olevan paljon. Michael Jackson on kyllä viimeinen vastaukseni. Kyllä. Ehdottomasti. Hänen lahjakkuudellaan ei ollut rajoja.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Bruno Marsin. Näin videon Just The Way You Are ja jo video oli erikoinen. Laulajakin on söpöliini, joten siinäpä hyvä paketti. Ja siis tuo kappale Just The Way You Are ja Grenade ovat molemmat aiiiivan mahtavia.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”En ole ostanut aikoihin. Kuuntelen niin monenlaista musiikkia ja kyllästyisin kappaleisiin, jos ostaisin ja kuuntelisin yötä päivää.”

Spotify vai iTunes?

”I have no idea.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Eppu Normaalin joulukeikalla Circuksessa Helsingissä Kummeleiden kanssa. Pidin paljon mutta en nähnyt paljoa pituuteni vuoksi…”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”No comment.”

Irina Andonovin soittolista

1. Leona Lewis: Run
2. Alicia Keys: Superwoman
3. Pink: Raise Your Glass
4. Bruno Mars: Grenade
5. Eamon: Fuck It
6. Eminem: Not Afraid
7. Michael Jackson: Beat It
8. Laura Pausini: E ritorno da te
9. Yazoo: Only You
10. Dezislava, Azis: Kazvash

Kuuntele Irina Andonovin soittolista.

Mikä on soittolistasi nimi?

”Kaivannon Matkalla maailmalla. Terveisiä Folkelle, jonka assarina olen saanut olla kuudella reissulla!”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Nämä olivat enimmäkseen jo Spotifyn soittolistoille keräämiäni biisejä ja artisteja, joista valitsin nopeasti ihan fiiliksellä kahdeksan ja sitten etsin pari tuttua suosikkia. Tässä selitykset:

Nicola: Ascunde-ma de ploaie
Uskomaton energia ja omaperäinen ääni. Romanian suurimpia tähtiä, joka pärjäsi alle odotusten euroviisuissa 2003. Treffasin seuraavanakin vuonna, kun edustin Suomea Milanan kanssa Kultainen Hirvi -skabassa.

Katy Garbi: Kenourgia ego
Niin ikään ex-euroviisuilija Kreikasta. Tämän löysin Youtubesta, ilmeisesti tässä on jotain poliittista viestiä.

Zsuzsa Cserháti: Érted mondok imát
Potras: Yo viviré
Toissa kesänä etsittiin kaverin kanssa hauskoja cover-versioita. Say a little prayer on niin hyvä biisi, että se toimii jopa reggaena unkariksi, kun laulaja on A-luokkaa. Potras on aivan hillitön jenkkilatino-tyttötrio jo kuultunakin, mutta suosittelen myös videoita.

Chitose Hajime: Namae no nai tori
Ihan randomina valitsin tämän tunnelmapalan Japanista, mutta tällä tytöllä on persoonallinen laulusaundi.

Vicentico: El baile
Argentiinan suosituimpia laulaja-lauluntekijöitä. Tässä kaikkien aikojen hauskin Carmen-sitaatti.

Caparezza: Il secondo secondo me
Apulian käkkäräpää on hyvinkin mun hengenheimolaiseni lauluntekijänä. Tän kertsi on suomeksi: ”Toinen albumi on aina vaikein artistin uralla”

Carolina Wallin Pérez: Pärlor
Jopa Ruotsissa on hyvää musiikkia, Spotify on hyvä sen etsimisessä.

Julia Savitsheva: Ljubov-Moskva
Vasta kolmas ex-euroviisuilija tällä listalla. Yhtään euroviisubiisiä en kuitenkaan huolinut mukaan. Varsinkin talvisin pitää kuunnella venäläistä mollia. Tämä teiniangstibiisi pitää kuunnella lujaa.

Pep’s: Libertá
Nettiradiosta bongattu monikielinen ranskalaishitti.

Bonuksena tietysti oma Milonga Globalización (esp. san. Alejandro Polemann)”

Keille ihmisille suosittele soittolistaasi ja miksi?

”Ihmisille, jotka ovat jumittuneet kuuntelemaan vain suomen- tai englanninkielistä musiikkia.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Ehkä toi Julia Savichevan Ljubov-Moskva on antanut mulle eniten energiaa, mutta myös Romanian rouva Nicolan uskomaton ääni.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, mitä ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”J-popia en tunne kovin paljoa, mutta Do as infinityä oisin voinut laittaa…”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Kuuntelen aika paljon musiikkia kirjoittaessani tai surffaillessani, tuntikausia päivässä. Kotitöitä ei kerta kaikkiaan voi tehdä ilman musiikkia. Suosin erilaisia nettiradioita. Last.fm oli ilmaisena ihan loistava, mutta en ryhtynyt kuitenkaan tilaajaksi, kun tuli Spotify. Spotifyn mukava ranskalaiskilpailija on Deezer ja nyt on pystytetty puolueen nettiradio, Radio Muutos, Radionomyn ilmaispalveluun.

Kun innostun tekemään itse uutta musaa, niin silloin tietysti kuuntelen vähemmän tai jotain tiettyä lajia saadakseni vaikutteita.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Ei voi nimetä vain yhtä. Nuorempana vastasin aina kolme naisidoliani: Alice, Kate Bush ja Carole King, mutta tähän ikään mennessä olen jo kuullut niin paljon hyvää musiikkia, että ei niitä voi laittaa järjestykseen. Olen hyvin kaikkiruokainen ja pitää kuunnella myös paljon paskaa musiikkia, että osaa arvostaa hyvää!”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Ei musiikin tekijä erityisen syvästi voi ihastua mihinkään, mutta täytyy myöntää, että viime aikojen musiikkielämyksistä Happoradion keikka Tavastialla oli mainio. Siihen mennessä olin kuunnellut bändiä vain vaimon pakkosyöttämänä.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Ostan, ja vaimon mielestä ihan liikaa. Ulkomailta varsinkin on tullut kannettua cd-levyjä, mutta kyllä ale-laarit ovat minulle myös vaarallisia paikkoja.”

Spotify vai iTunes?

”Sekä että, molemmilla on funktionsa.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Happoradio, siinähän tuo harvinainen tapaus tuli jo mainittua. Aika vähän tulee käytyä katsomassa mitään kovin äänekästä musaa. Tänä vuonna olen ehtinyt katsomaan ja kuulemaan vain uuden kotimaisen Robin Hood -oopperan, joka oli hirveätä paskaa.

Viime vuonna itselläni oli ilahduttavan monta keikkaa: Argentiinan kiertue ja livelevyn tekeminen ja julkkarit Musiikkiteatteri Kapsäkissä. Suosin akustista meininkiä.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Ei oo mun juttu! Musta Rihanna on kovempi. Eikös jumalat nykyään ole neekerinaisia?”

Petri Kaivannon soittolista

1. Nicola: Ascunde-ma de ploaie
2. Katy Garbi: Kenourgia ego
3. Zsuzsa Cserháti: Érted mondok imát
4. Potras: Yo viviré
5. Chitose Hajime: Namae no nai tori
6. Vicentico: El baile
7. Caparezza: Il secondo secondo me
8. Carolina Wallin Pérez: Pärlor
9. Julia Savitsheva: Ljubov-Moskva
10. Pep’s: Libertá

Kuuntele Petri Kaivannon soittolistaa.

Pekka Haavisto. Onko se karaokemikki?

Mikä on soittolistasi nimi?

”Kairon lentoasema aamuyöllä. Makaan muovisten penkkien päällä selkä mutkalla. Olen tulossa Darfurista. Koti-ikävä vaivaa.”

Millä perusteella valitsit juuri nämä biisit soittolistaasi?

”Kuuntelen paitsi musiikkia, myös sanoja. Listasta tuli ensin pidempi, nämä karsiutuivat loppuun. Olen aina ollut Hectorin, Juicen, Isokynän ja Baddingin kuuntelija. Ja tietenkin Pekka Strengin. Nyt valitsin listan, jossa melankolia ja iskelmän kepeys vuorottelevat. Pysyn paremmin hereillä. Kuuntelen myös savikiekkoja, ja niissä Juha Eirto on suuri suosikkini – Marokosta Sudaniin.”

Keille suosittelet soittolistaasi ja miksi?

”Ihmisille, joilla musiikkia kuunnellessa on pieni pilke silmäkulmassa. Ihmisille, jotka arvostavat hyviä tarinoita.”

Mikä on soittolistasi sinulle kaikkein tärkein kappale ja miksi?

”Punk-aikana olin Ebba Grönin fanittaja monien hyvien suomalaisten punkbändien ohella. En oikeastaan enää seurannut heitä, kun bändi muuttui Imperietiksi. Vuosia myöhemmin havahduin kuullessani Imperietin Bellman-tulkinnan Märk hur vår skugga. Iski kuin miljoona volttia. Otin mukaan myös Evert Tauben, koska Kinesiska muren on maailman ensimmäinen räppi. Eikä ruotsi niin huono kieli ole.”

Olisitko halunnut listallesi jonkun kappaleen, jota ei kuitenkaan Spotifyssa ollut?

”Olisin ottanut Pekka Strengin Magneettimiehen kuoleman, ja pidän Lee Marvinin Wandering Star -tulkinnasta, jota ei myöskään löytynyt. Vaikka Tapio Rautavaaralla, Kari Tapiolla ja Sielun Veljilläkin on hyvä versio biisistä.”

Millainen musiikinkuuntelija olet?

”Elämään tulee musiikkijaksoja, jolloin pattereita on hyvä ladata musiikkia kuuntelemalla. Kuuntelen sanoja, ja jotkut niistä muodostuvat todella tärkeiksi. Kun ajan vanhalla volkkarikuplalla hiekkatietä Teiskossa, ja radiossa soi Tuula Amberla, elämä ei juuri voisi olla parempaa. Istuin vähän aikaa sitten Fredrikintorilla Torissa syömässä, siellä oli dj:nä Tixa. Hauska yhdistelmä, ruokaa ja levymusiikkia. Tiksan levyistä jäi Kai Hyttinen mieleen.”

Kuka artisti tai mikä bändi on kaikkien aikojen suosikkisi?

”Autiolle saarelle ottaisin mukaan Leonard Cohenin levyt. Viimeisin keikka Hartwall-areenalla oli hieno kokemus. Suuren artistin tunnistaa yksinkertaisuudesta ja vaatimattomuudesta. Onko lavalla nähty nöyrempää kiitosta kuin Cohen kumartamassa yleisölleen? Biiseistä esimerkiksi If It Be Your Will.”

Minkä uuden artistin tai yhtyeen musiikin löysit viimeksi?

”Ajankuvana Palefacen Helsinki – Shangri-La jää kyllä mieleen. Ja Riku Siivosen protestilaulu protestoijista. Uudet protestilaulajat voivat verrata kykyjään Tapio Rautavaaran Vanhan jermun purnaukseen.”

Ostatko vielä fyysisiä äänitteitä?

”Ostan vanhaan veivattavaan levysoittimeen joskus 78 rpm savikiekkoja vanhan tavaran liikkeistä. Autoon matkamusiikiksi CD-levyjä, aika usein huoltoasemilta.”

Spotify vai iTunes?

”Vaihdoin juuri iTunesin Spotifyyn. Ihan vain teidän takianne! Hyvin tuntuu pelittävän.”

Milloin viimeksi kävit kuuntelemassa livemusiikkia?

”Kävin katsomassa Jukka Poikaa Tavastialla joulukuussa. Hyvin rullasi. Sen jälkeen mustalaismusiikkia ravintolassa.”

Bonus: Jos Jumala ja Lemmy tappelisivat, kumpi voittaisi?

”Jumalten sodat ovat aina hankalia juttuja. Rauhanvälittäjänä en ota tässä vaiheessa kantaa.”

Pekka Haaviston soittolista

1. Laila ja Ritva Kinnunen: Pojat
2. Juha Eirto: Marokosta Sudaniin – El Cumbanchero –
3. Evert Taube: Kinesiska muren (Muren och böckerna)
4. Hector: Yhtenä iltana
5. Pirkko Mannola: Kuinka rakkaus alkoi
6. Juice Leskinen: Suloista ja haikeaa
7. Freud, Marx, Engels & Jung: Töölööseen
8. Olavi Virta: Poika varjoiselta kujalta – Guaglione –
9. Tuula Amberla: Onko se Lenin?
10. Imperiet – Märk hur vår skugga

Kuuntele Pekka Haaviston soittolista.

1. Baby I Love Your Way

Hitiksi teki Big Mountain vuonna 1994.
Alkuperäinen esittäjä oli Peter Frampton vuonna 1975.

Kalifornialainen reggaeretkue teki kappaleen myyttisen sukupolvi X:n tunnuselokuvaan Reality Bites. Leffahitin Big Mountain katosi kuvioista nopeammin kuin elokuvaa tähdittänyt Winona Ryder. Tänä vuonna Ryderin on voinut taas nähdä hyvässä rainassa Black Swan. Big Mountainista ei ole näkynyt vuorenhuippuakaan.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

2. Word Up!

Hitiksi teki Gun vuonna 1996.
Alkuperäinen esittäjä oli Cameo vuonna 1986.

Skotlantilaisen Gunin biisi pääsi MTV:n voimasoittoon ja kipusi parhaimmillaan Englannin listan kahdeksanneksi. Suomessakin koettiin lyhyt, mutta hektinen Gun-buumi. Jonkinlainen länsimaisen populaarikulttuurin kulminaatiopiste koettiin, kun Vanilla Ice käytti kappaletta musiikkinaan Dancing on Ice -esityksessään. Never forget -osastoa edustaa Kornin versio kappaleesta.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

3. Gangsta’s Paradise

Hitiksi teki Coolio vuonna 1995.
Alkuperäinen esittäjä oli Stevie Wonder: Pastime Paradise vuonna 1976.

Coolion ainoa tunnettu kappale on varmasti kovin Raamatun säkeillä avaavaa raphitti koskaan. Coolio-kuumeen huippulukemissa kappale nappasi Grammyn ja palkittiin parhaana videona MTV:llä. Sittemmin Cooliolla on ollut nimensä mukaisesti viileämpää.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

4. Mambo No. 5

Hitiksi teki Lou Bega vuonna 1999.
Alkuperäinen esittäjä oli Perez Prado vuonna 1949.

Suomenkin listaykköseksi vuonna 1999 kivunnut pseudomambo oli kotoisin mistäpä muualtakaan kuin Saksasta. Mambon kuninkaaksi kutsuttu Prado ei onneksi kuullut Lou Began versiota. Hän oli kuollut vuonna 1989.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

5. Tainted Love

Hitiksi teki Soft Cell vuonna 1982.
Alkuperäinen esittäjä oli Gloria Jones vuonna 1965.

Tarinan mukaan Soft Cell olisi hajonnut, jos Tainted Love olisi flopannut. Siitä tuli ykköshitti 17 maassa. Alkuperäinen kappale ei päässyt kahdella eri yrittämälläkään minkään maan listoille, vaikka jälkimmäisen version (jota ei kuulla tässä) tuotti itse Marc Bolan.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

6. Don’t Leave Me This Way

Hitiksi teki Communards vuonna 1986.
Alkuperäinen esittäjä oli Harold Melvin & The Bluenotes vuonna 1975.

Jimmy Somervillen falsetin vetämä energinen versio aikaisemmin tuntemattomaksi jääneestä pophelmestä oli Englannin myydyin single vuonna 1986. Communards omisti kappaleen – tietysti –  Lontoon kaupungin hallinnolle.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

7. Living Next Door to Alice

Hitiksi teki Smokie vuonna 1976.
Alkuperäinen esittäjä oli New World vuonna 1972.

Joku Googlen kautta tänne päätynyt Smokie-fani voi kitistä, ettei Smokie ole mikään yhden hitin ihme, mutta on se. Kappaleessa päähenkilö jahkailee 24 vuotta, mutta Smokiella kesti vain neljä vuotta napata hitti Australiasta. Elettiin aikaa ennen internetiä, joten se oli mahdollista. Sittemmin joku on pitänyt tarkemmin kiinni New Worldin oikeuksista, sillä alkuperäistä versiota vuodelta 1972 ei YouTubesta enää löydy.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

8. The Bomb!

Hitiksi teki Bucketheads vuonna 1995.
Alkuperäinen esittäjä oli Chicago: Street Player vuonna 1979.

Jos vuonna 1995 jonkun house-biisin tahtiin kreisibailattiin, se oli ämpäripäiden The Bomb! (These sounds fall in to my mind). Jo kappaleen otsikossa oli huijaus. Biisissähän ei lauleta päähän tarttuvista soundeista, vaan street sounds swirling through my mind. Kuuntele tarkkaan! Alkuperäinen kappale Street Player, josta The Bomb olennaiset kohtansa on samplannut, oli kaikkea muuta kuin hitti. Se oli Chicagon halveksitun 13 -albumin avausraita.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla