Viisi alkoholisoituneinta kotimaista hardcorepunk-pioneeria

Maho Neitsyen keikalla kaatuiltiin. Alkoholilla oli osuutta asiaan.

”Vittu mä teistä oon kiinnostunu / mä haluun vaan viinaa”, lauloi helsinkiläinen hardcore-bändi Unicef vuonna 1983. Punkkarien ja puliukkojen suosiman Sorbuksen iloista kertova biisi kiteytti täydellisesti 1980-luvun alussa syntyneen Suomi-hc:n olemuksen.

Siinä missä hardcorepunkin amerikkalaiset esi-isät arvostivat tiukkaa soittotaitoa ja verbaalisesti punnittua yhteiskuntakritiikkiä, Suomen hc-pioneerit olivat kiinnostuneempia dokaamisesta kuin kitaroiden virittelystä. Ei ollut mitenkään epätavallista, että 1980-luvun Suomi-punkkarit ottivat keikkapalkkionsa Sorbus-pulloina (Unicef), väsäsivät levynkansia Alkon paperipusseista (Maho Neitsyt) tai olivat liian kännissä noustakseen lavalle (Kaaos).

Raju ryyppääminen ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö suomalaisilla hardcore-bändeillä olisi ollut sanottavaa. Päinvastoin: härmäläinen hardcore ja siihen liittyvä elämäntapa olivat anarkistinen kannanotto itsemääräämisoikeuden puolesta. Kännissä soitetut nopeat, lyhyet ja aggressiiviset biisit olivat keskisormennäyttö yhteiskunnan sovinnaisille normeille, jotka estivät nuoria elämästä omaa elämäänsä.

Alla on listattu viideltä alkoholisointuneelta yhtyeeltä (ei huuruisuusjärjestyksessä) viisi biisiä, jotka sopivat mainiosti alkaneen puistojuopottelukauden soundtrackiksi. Noin kahdeksan minuuttia kestävän soittolistan aikana voi vaikkapa tyhjentää tonkallisen kiljua Helsingin Vallilan Dallapénpuistossa (tai Nuorgamin torilla). Vai juoko sitä litkua nykyisin enää kukaan?

Unicef

Vain yhden singlen julkaissut Unicef oli suomalaisen hardcoren ennalta-arvaamattomin yhtye, joka ei tehnyt juuri mitään selvinpäin. Rahan sijasta bändin keikkapalkkio oli kaksitoista ja puoli pulloa Sorbusta, mikä tarkoitti kolmea pulloa per soittaja ja puolikasta pulloa per roudari. Yleensä keikkaliksa huuhdottiin kurkusta alas jo saman illan aikana: yksi pullo ennen keikkaa, toinen keikan aikana ja kolmas keikan jälkeen.

Tukevan humalan ansiosta Unicefin keikat eivät koskaan olleet tylsiä. Kun bändi buukattiin Lepakkoon lämmittelemään Popedaa, solisti Tino työnsi lavalla hakaneulan kyrpäänsä ja yhdisti sen kettingillä poskeensa. Myöhemmin Oslossa mies leikkasi kirveellä kakkossolisti Jonzan etusormen irti. Basisti-kitaristi Rane Raitsikan mukaan irtileikattu sormi ei koskaan kuivunut, vaan muuttui ajan myötä mustaksi ja mätiväksi. Lisäksi osa sormesta päätyi hämähäkkien ja matojen syömiseen erikoistuneen Tinon vatsaan.

http://www.youtube.com/watch?v=oRMEotowsoo

Maho Neitsyt

Siinä missä Unicefin kundit kittasivat Sorbusta, Maho Neitsyiden leirissä juotiin pääasiassa Aperitaa ja Gambinaa. Alkoholi olikin ”aika tärkeä tekijä yhtyeen historiassa”, kuten Maho Neitsyiden kitaristi Arska kiteytti bändinsä tarinan vuoden 1985 Rumbassa.

Kuusankoskella perustetun Maho Neitsyiden suurin sekoilija oli solisti Pexi. Tampereen Tullikamarin keikalla mies sammui PA:n viereen, nukkui siinä usean bändin ajan ja heräsi lopulta ”skarppina” omalle keikalleen. Esiintymisen jälkeen mies ryyppäsi keikkaliksansa paikallisessa kapakassa ja haki seuraavana aamuna junalippuun tarvittavat rahat Tampereen sosiaalitoimistosta.

Jos yhtyeen soitto ei aina kännipäissä onnistunut, tilannetta kompensoitiin muilla ärsykkeillä, kuten Pexin ostamilla stringeillä. Jos taas keikkajärjestäjät vittuilivat, kiitoksena saattoi olla Arskan lavalle vääntämä pökäle tai basisti Örkyn hajottama mikrofoni. Muistakin tilanteista selvittiin usein silkalla kekseliäisyydellä: kun poliisit pysäyttivät Kempeleellä Mahojen rekisteröimättömän Datsunin ja veivät koko sakin putkaan, bändi käänsi tilanteen ”voitoksi” myymällä auton poliiseille 150 markalla.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Kuolema

Päihteiden väärinkäytöstä on mahdotonta puhua ilman Kuolemaa ja etenkin sen laulusolistia Ileä. Esimerkiksi käy bändin kolmen vuoden takainen Amerikan-kiertue, johon Kuolema-miehistö valmistautui jo Helsinki-Vantaan lentoasemalla kiskaisemalla kitusiinsa 200 milligramman Tramalin, kahden milligramman  Rivatrilin ja neljän milligramman Sirdaludin – per pää.

Amerikan mantereelle päästyään Kuolema sekoili viinan ja aineiden kanssa miltei tauotta parin viikon ajan. Oman lääkearsenaalin lisäksi tutuiksi tulivat muun muassa heroiini, sienet, kokaiini, piri, lakka ja halpa paikallinen spurguviina. Kannabiksenkin kanssa tehtiin uusia kokeiluja. Ensin sahattiin pohja pois limupullosta ja pantiin kaksi keittiöveistä kaasuliedelle kuumenemaan. Seuraavaksi napattiin palanen hartsia kuumiin pihteihin, jotka saivat mykyn höyrystymään ja antamaan tiukan savun, joka sitten imettiin pullosta keuhkoihin.

Paras kattaus löytyi Buffalosta, jossa Kuolema-miehistön eteen kannettiin Sparksin energiajuoma-viinasekoitustölkkejä, kokaiinia, piriä, Oxycodonia ja Xanaxeja. Kun porukkaa alkoi sammuilla pitkin käytäviä, paikalliset ottivat käyttöön nimityksen ”suomalainen esterata”.

Ja niin, kyllä niitä keikkojakin soitettiin melkein joka päivä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Kaaos

Suomen tunnetuimpiin hc-bändeihin kuuluva Kaaos identifioitui vahvasti solistiinsa Jakke Hallikaiseen, jonka ajoittainen juoppohulluus ajoi useita Kaaos-musikantteja vaihtamaan orkesteria. Ei ollut mitenkään epätavallista, että Jakke perui keikkoja liiallisten etanolipitoisuuksien vuoksi tai aiheutti etsintäkuulutuksia sammumalla romahtaneiden telttojen alle. Myös levydiili Atte Blomin kipparoiman Johannan kanssa meni sivu suun överiksi vedetyn humalatilan vuoksi. Kuvaavaa onkin, että erästä Kaaoksen keikkaa puffattiin sanoin: ”Näe Jakke selvinpäin.”

Ensimmäisen keikkansa jälkeen Kaaos sai tunnustusta lähinnä siitä, että bändi ymmärsi poistua rikospaikalta ennen poliisien tuloa. Porttikielto Toijalaan ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna Riihimäkeen, jossa pakettiautollinen yli satakiloisia diinareita hyökkäsi Kaaoksen kimppuun lyijypamppujen, puukkojen ja rautatankojen kanssa. Samantapaisia tilanteita sattui Jaken mukaan kaikkialla muuallakin Suomessa, paitsi Tampereella, jossa ”asiat tehtiin diinareille selviksi”.

Kuluttavalla elämäntyylillä oli kuitenkin seurauksensa. Vuonna 2007 Jakke menehtyi luultavasti alkoholin aiheuttamaan äkilliseen sydänpysähdykseen. Seuraavana vuonna perässä seurasi kitaristi Jone, jonka osa muistanee paremmin Varaus-nimisestä hc-bändistä. Helppoa ei ollut muillakaan punk-veteraaneilla, sillä vuonna 2007 tyhjää potkaisi Briard-yhtyeen laulaja Pete ”Räkä” Malmi.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Kohu-63

Traagisimmin alkoholi kiteytyi (vai pitäisikö sanoa nesteytyi) tamperelaisen Kohu-63:n historiassa. Vuonna 1982 bändi hajosi hetkellisesti siihen, että solisti Lättä passitettiin taposta vankilaan. Syynä oli kännissä lyöty kuolettava veitsenisku, joka Lätän mukaan oli itsepuolustusta.

Tapon taustalta löytyi pitkään jatkunut kina vanhan väkivaltaisen tuttavan kanssa. Sama henkilö oli levitellyt Kohu-63:sta perättömiä natsihuhuja, jotka seurasivat yhtyettä koko 1980-luvun ajan. Osasyynä oli Lätän kalju letti, jonka mies sai tahtomattaan vittuiltuaan paikalliselle poliisijoukolle. Seuraavana aamuna Lättä heräsi maijan takapenkiltä käsiraudoissa, naama turvoksissa ja puolet hiuksista revittynä. Sen jälkeen ”nazi punks fuck off” -huudot olivatkin arkipäivää.

1990-luvulla myös Kohu-63 menetti yhden jäsenistään. Vaikka kitaristi Lindström tuhosi osan sisuskaluistaan jäämällä pyörällä auton alle, Lättä on arvellut, että virallinen kuolinsyy oli alkoholi.

http://www.youtube.com/watch?v=GVaVdmNAW90

Samasta aiheesta

Pois Facebookista – seitsemän esimerkkiä nettikappaleiden kirouksesta

Maho Neitsyt
© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress