Maailman poliittisesti epäkorrekteimmat bändit

Maailmasta löytyy käsittämätön määrä mukarankkoja ja mukaerilaisia poseeraaja-artisteja, joiden mielestä on rajua laulaa tyttöä pussaavasta tytöstä, saapua MTV:n gaalaan pekoniin kääriytyneenä tai öristä toisen maailmansodan tapahtumista erikoishousut jalassa ja rautaristi kaulassa.

Vastavuoroisesti maailmasta löytyy useita oikeasti epäkorrekteja yhtyeitä, jotka ylistävät valkoisen rodun paremmuutta (Skrewdriver), kuvittavat levynkantensa bändikaverin verisellä itsemurhavalokuvalla (Mayhem) tai tunkevat mikrofonin perseeseensä jokaisen keikan jälkeen seuraavaa bändiä riemastuttaakseen (Stick Men With Ray Guns) – vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Suurin osa näistä bändeistä tulee punk- tai metallipiireistä, joissa sisäsiisteys ja massojen kosiskelu eivät koskaan ole kuuluneet artistien ykkösprioriteetteihin. Osa valitsee poliittisesti epäkorrektin ilmaisutavan provosoidakseen ihmisiä (Anal Cunt), osa levittääkseen elitististä propagandaa (Venäjän BlazeBirth Hall -bändit) ja osa taas luodakseen ristiriitaisia kontrasteja (Death in June).

Alla on listattu kolme todella anarkistista ja poliittisesti epäkorrektia bändiä, joiden musiikkia tullaan tuskin koskaan kuulemaan Live Aid -festareilla, presidentinvaalikampanjoissa saati BMW-mainoksissa. Kuuntelunautinnon maksimoimiseksi biisit kannattaa kuunnella läpi avokonttorissa, kirjastossa tai jossain muussa julkisessa tilassa.

3. Absurd

Tarviiko joku tulta?

Saksalainen Absurd niputetaan usein kansallissosialistiseen nsbm-skeneen, vaikkei bändin punkinkatkuinen ja RAC-henkinen black metal varsinaisesti edustakaan genren puhdasoppisinta laitaa. Vuonna 1992 perustettu Absurd on kuitenkin selkeästi uusnatsistinen, rasistinen ja uuspakanallinen yhtye, mikä näkyy niin bändin (alkuperäis)jäsenten lausunnoissa, käytännön teoissa, levynkansissa kuin huumorintajussa.

Uransa alkuvaiheessa Absurdin ydinkolmikko Hendrik Möbus, Sebastian Schauseil ja Andreas Kirchner murhasivat 15-vuotiaan koulutoverinsa Sandro Beyerin, koska tämä oli juorunnut opettajille bändin satanistisista touhuista ja siitä, että Schauseil vehtasi erään oppilaan äidin kanssa.

Rangaistukseksi napsahti viiden vuoden vankilatuomio, jonka aikana Absurd teki musiikkia nimellä In Ketten (Kahleissa). Vuonna 1995 bändi julkaisi demon Thuringian Pagan Madness, jonka kanteen tuli valokuva Sando Beyerin haudasta. Jotta kunnianloukkaus ei jäisi kenellekään epäselväksi, Absurd lisäsi kansilehtiseen tekstin: ”The cover shows the grave of Sandro B. murdered by horde ABSURD on 29.04.93 AB.” Lisäksi kansilehtinen sisälsi omistuskirjoituksen Hitlerille ja natsi-Saksalle.

Vuonna 1998 Absurdin jäsenet pääsivät ehdonalaiseen vapauteen, koska olivat tehneet rikoksena alle 18-vuotiaina. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun Möbus rikkoi ehdonalaissääntöjä aloittamalla Absurdin keikan natsitervehdyksellä, joka on Saksassa lailla kielletty. Möbus pakeni Yhdysvaltoihin, jossa hän lyöttäytyi yhteen valkoisten ylivaltaa ajavan National Alliance -organisaation johtajan William Luther Piercen kanssa. Vuonna 2001 Möbus kuitenkin palautettiin Saksaan, jossa hän istui vankilassa seuraavat viisi vuotta.

Eräässä haastattelussa Möbus kuvaili natsismia täydelliseksi yhdistelmäksi satanismia, sosiaalidarwinismia ja indogermaanista pakanismia. Aatteen innoittamana hän perusti vuonna 1998 antisemitistisen ja uuspakanallisen Deutsche Heidnische Front -yhdistyksen, joka otti iskulauseekseen David Lanen kuuluisat 14 sanaa: ”We must secure the existence of our people and a future for White Children”.

Vaikka Möbus tunnustautuu yhä uusnatsiksi, hänen musiikkinsa ei ole enää yhtä politisoitunutta kuin 1990-luvulla.

http://www.youtube.com/watch?v=m6QqjhGknDw

2. GG Allin

GG Allin on kuvassa vasemmalla.

Jos sattuu syntymään perheeseen, jossa sukulaistensa massaitsemurhaa suunnitteleva isä nimeää jälkikasvunsa Jesus Christiksi, lienee melko todennäköistä, ettei lapsesta kehity maailman terveintä yksilöä. Tämä lapsi – joka myöhemmin nimesi itsensä GG Alliniksi – ei pelkästään osoittanut teoriaa todeksi, vaan veti sen moninkertaisesti överiksi.

GG Allinin viha auktroriteetteja ja sovinnaisuuksia kohtaan alkoi jo nuorena, jolloin hän myi huumeita, varasti autoja ja teki asuntomurtoja.

Vuosina 1976–93 hän ”lauloi” ja ”soitti” useissa enemmän ja vähemmän korrekteissa punk-bändeissä, kuten The Murder Junkies, Bulge, The Scumfucs, The Jabbers, The Texas Nazis, The AIDS Brigade ja The Cedar Street Sluts. Yhteistä kaikille bändeille ja koko Allinin levytetylle tuotannolle oli se, että biisien määrä yleensä korvasi niiden laadun.

1980-luvun puolivälissä Allin kehitti itselleen heroiiniriippuvuuden ja alkoi sekakäyttää kaikkia käsiinsä saamia huumeita. Ennen keikkaa hänellä oli usein tapana vetää laksatiiveja, minkä seurauksena hän paskoi lavalle, söi omaa ulostettaan ja viskoi sitä yleisön sekaan.

Usein Allin saapui lavalle alastomana, heilutteli pientä munaansa ja viilteli itsensä verille. Keikkarituaaleihin kuului myös yleisön hakkaaminen ja hakatuksi tuleminen, josta masokisti-Allin sai isot kicksit.

Allinin anarkistiset esiintymiset aiheuttivat usein suurta vahinkoa keikkapaikoille ja PA-laitteille. Tämän vuoksi konsertit keskeytettiin yleensä jo parin biisin jälkeen joko poliisin tai järjestäjien toimesta. Ellei Allinia passitettu putkaan pahoinpitelystä tai itsensä paljastelusta, hänen keikkareissunsa päättyivät usein sairaalaan murtuneiden luiden tai verenmyrkytyksen vuoksi.

Pisimmän linnatuomionsa Allin istui vuoden 1989 joulukuusta vuoden 1991 maaliskuuhun, jolloin häntä syytettiin yleisön joukossa olleen naisen viiltelystä, polttamisesta ja veren juomisesta.

New Hampshiren osavaltiossa syntynyt Allin oli itärannikkon hc punk -skenen suuri ulkopuolinen, jonka pedofiiliset, rasistiset ja misogyyniset lyriikat eivät varsinaisesti puhutelleet poliittisesti valveutuneita vasemmistopunkkareita. Siinä missä tyypillinen hc-bändi lauloi yhteiskunnan ja yksilön pahoinvoinnista, Allinin intohimona olivat alastomat lapset (Ten Year Old Fuck), nekrofilia (I Fuck the Dead), eläimiinsekaantuminen (Fuckin’ the Dog), raiskaukset (I’m Gonna Rape You), seksuaaliset pakkomielteet (Assfuckin’, Butt suckin’, Cuntlickin’, Masturbation), poliisiväkivalta (Kill the Police – Destroy the System) ja oman elämäntyylin ylistäminen (Drink, Fight & Fuck).

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireista kärsinyt Allin oli sitä mieltä, että hänen tehtävänään oli palauttaa vaara sovinnaiseksi muuttuneeseen rock’n’rolliin. Laulaja uskoi vakaasti, että hänen kehonsa oli rock’n’rollin temppeli ja hänen verensä, virtsansa ja ulosteensa fanien ehtoollinen.

Mikäli Allin ei olisi riehunut lavalle, hän olisi omien sanojensa mukaan alkanut tappaa ihmisiä. Kuinka ollakaan, Allin ihaili sarjamurhaaja John Wayne Gacya, joka raiskasi ja murhasi 33 teini-ikäistä poikaa vuosina 1972–78.

Allinin missiona oli koko 1990-luvun ajan tehdä itsemurha lavalla. Vuoden 1990 halloweeniksi suunniteltu tapahtuma jäi kuitenkin toteuttamatta, koska Allin istui tuolloin vankilassa. Myös seuraaviksi pyhäinpäiviksi suunnitellut itsemurhat jäivät toteuttamatta poliisien väliintulon vuoksi.

Lopulta Allin kuoli heroiinin yliannostukseen vuoden 1993 kesäkuussa. Hänet haudattiin nahkatakki ja munasuojat päällä, viskipullo kainalossa ja pillereitä suussa. Velipoika Merle ”Viiksi” Allinin pyynnöstä vartaloa ei pesty ulosteista eikä verestä.

Hautajaiset olivat isot bileet, jonka jälkeen GG Allinin hautakiveä on – fanien toimesta – käyty jatkuvasti häpäisemässä virtsalla, ulosteilla, alkoholilla ja tupakantumpeilla. Juuri sitä GG olisi varmasti halunnutkin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

1. Anal Cunt

Niin kiltin näköisiä, niin pahoja. Huomatkaa Beherit-paita!

Kriitikkojen dissaama ja underground-yhteisön rakastama Anal Cunt on provokaatiosta ja murkkuhuumorista elävä yhtye, jonka poliittinen epäkorrektius alkaa jo bändin nimestä. Kun Massachusettsin paikallislehdet kieltäytyivät julkaisemasta niinkin hävyttömiä sanoja kuin perse ja pillu, Anal Cunt lyhensi nimensä muotoon AxCx. Jotta kompromissi ei olisi liian suuri, yhtye muokkasi logonsa A-kirjaimen perseen muotoiseksi ja C-kirjaimen pillun muotoiseksi.

Kesäkuussa kuolleen Seth Putnamin johtama Anal Cunt aloitti uransa kaoottisena noisecore-bändinä, jonka musiikissa ei ollut yhtä ainutta riffiä, sointua, lyriikanpätkää saati melodiaa. Epäkaupallisimmillaan bändi oli vuoden 1989 seiskatuumaisella ep:llä 5643 Song, joka sisälsi vaatimattomat 5 643 parisekunttista älämölöbiisiä.

1990-luvun puolivälissä lukuisia miehistönvaihdoksia kokenut ja useaan otteeseen hajonnut Anal Cunt innostui grindcoresta. Tämän seurauksena bändi alkoi tehdä ihan ”oikeita” biisejä, joiden keskimitta liikkui 40 sekunnin ja minuutin välillä. Samanaikaisesti Putnam kiinnostui yhteiskunnallisista tabuista ja alkoi kirjoittaa mahdollisimman epäsovinnaisia ja loukkaavia tekstejä.

Bändin keskeisimpiä lyyrisiä teemoja olivat misogynia (biisiesimerkki: I Sent a Thank You Card to the Guy Who Raped You), lapsiviha (You’re Pregnant, So I Kicked You in the Stomach), antisemitismi ja natsismi (I Sent Concentration Camp Footage to America’s Funniest Home Videos), homofobia (I Noticed That You’re Gay), muille bändeille vittuilu (Living Colour is My Favorite Black Metal Band) ja yleinen vahingonilo (I Made Your Kid Get AIDS So You Could Watch It Die).

Suurten ihmisryhmien lisäksi Anal Cunt teki pilaa yksittäisistä henkilöistä. Kiistanalaisimmalle klassikkolevylleen It Just Gets Worse (1999) Putnam kirjoitti biisin nimeltä Connor Clapton Committed Suicide Because His Father Sucks. Levy-yhtiö Earache kuitenkin säikähti mahdollisia kunnianloukkaussyytöksiä ja muutti kappaleen otsikon muotoon Your Kid Committed Suicide Because You Suck. Tämä siksi, että Connor Claptonin isä sattui olemaan muuan Eric Clapton.

Herjaavien tekstien ohella Anal Cunt aiheutti moraalista paheksuntaa väkivaltaisilla keikoillaan, joiden aikana bändillä oli tapana syöksyä yleisön sekaan hakkaamaan kuulijoitaan. Vuoden 1993 San Franciscon keikalla Putnam löi naispuolista kuulijaa mikrofonilla päähän, minkä seurauksena solisti pidätettiin ja vietiin vankilaan (keikka löytyy harvinaiselta Breaking The Law -seiskalta). Vuonna 2010 putkassa istui puolestaan kitaristi Josh Martin.

Yleisen misantropian vastapainoksi Anal Cunt julkaisi vuonna 1998 parodisen rakkauslaululevyn Picnic of Love, jolla kuullaan hempeitä, akustisesti soitettuja ja falsetista laulettuja biisejä, kuten I Respect Your Feelings as a Woman and a Human. Rakkauslaulujen lisäksi Anal Cunt julkaisi useita itseironisia biisejä (Selling Out by Having Song Titles on His Album) ja liudan hämmentäviä covereita, kuten brutaalin version Morrisseyn You’re Gonna Need Someone on Your Side -biisistä.

Vuonna 2004 Putnam yritti itsemurhaa alkoholin, unilääkkeiden, crackin ja heroiinin yhdistelmällä. Seurauksena oli lähes kuukauden mittainen kooma, jonka jälkeen mies oli väliaikaisesti vammautunut niin fyysisesti kuin henkisesti. Vaikka Putnam lopulta toipuikin onnettomuudesta – ja innostui sen jälkeen esittämään keikoilla You’re in a Coma -biisiä – hän kuoli seitsemän vuotta myöhemmin sydänkohtaukseen.

Anal Cuntin lisäksi Putnamilla oli useita muitakin poliittisesti epäkorrekteja yhtyeitä, kuten raflaavasti nimetyt Adolf Satan, Full Blown A.I.D.S. ja Vaginal Jesus. Moralistien kannattaa kuitenkin muistaa, että niin loukkaava kuin Putnam osasikin olla, hän ei koskaan suhtautunut teksteihinsä edes puoliksi tosissaan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress