Thåströmin tuima katse.
Nuorgamin levyjoulukalenterissa kirjoittajat suosittelevat päivittäin kolmea tämän vuoden levyjulkaisua ja halutessaan yhtä reissueta tai ep:tä päälle. Vuorossa Mikael Mattila.
Thåström – Beväpna dig med vingar
Ebba Grönin maestrona ja ”Ruotsin Ismo Alankona” tunnettu nero nousi yllättävän äkkiä yhdeksi suosikkilauluntekijöistäni, ja kieltämättä mainittua Alankoa korkeammalle pykälälle omassa arvostushierarkiassani. On kaiketi uskottavampaa, kun Folkhemmetin kiiltokuvauniversumista paljastuu Joakin Thåströmin kaltaisia ulkoringin edustajia. Beväpna dig med vingarin soundi pureutuu teolliseen kalkkeeseen ja tummaan film noir-kuvastoon, mutta lopputulos on yllättävän kuulasta kuultavaa. Levyllä iskelmätähdet tukeutuvat yhä Raamattuun, pornolehtiin ja viinaan, mutta esimerkiksi nimikappale ja Samarkanda kääntävät öisen Berliini-soundin suorastaan optimistiseksi. Tarinoista välittyy välillä poikkeuksellinen ilo ja lämmin nostalgia. ”Huomenna kaikki paranee”, kuiskaa naisääni Låt dom regnassa. Vaan siihen asti Thåström toteuttaa sitä traagista ristiriitaa, jossa yhden miehen apeudesta syntyy vuodesta toiseen suurenmoisia levyjä.
Kuusumun Profeetta – Huutoja hiljaisesta huoneesta
Vuoden 2008 Lyhtykuja oli raskas ja syntikkasäksätyksessään jopa vieraannuttava, ainakin bändin orgaanisempaan soundiin tottuneen näkökulmasta. Hiljaisen huoneen huudot kaikuvat halki profeettain tuotannon, koostaen bändin aiemmista elementeistä jälleen uudenlaisen, mutta silti selkeästi Kuusumun Profeetalta kuulostavan lopputuloksen. Kappalemateriaali on melkoisen tummasävytteistä ja melankolista ja ehkä juuri siksi säkkipimeät syysillat kuluivatkin tämän levyn myötä rattoisasti, lumen hiljaista maahan satamista odotellessa. Mika Rätön sadunomainen tarinointi universaaleista yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja menetyksen tunteista tarjoillaan slaavilaisella mollipaatoksella sekä videopelimelodiikalla. Välillä levyn raskasmielisyys lipsahtaa jo pelottavan puolelle, mutta koskettavaa ja kaunista tämä ulosanti on joka tapauksessa.
Pöläkkä – Pöläkkä
Kokkolalaisista kansanmusiikkiopiskelijoista koostuva Pöläkkä ei anna opiskelijuutensa kuulua lopputuloksessa ainakaan negatiivisessa mielessä. Pikemminkin bändin akateeminen viimeistelemättömyys on vain hyve: kuusikko on naittanut pop-estetiikan ja perinnesoundin jotain Lauri Tähkää etevämmin ja lisännyt mukaan pari maalailevaa instrumentaalikuvaelmaa sekä yhden avantgarde-operetin Saarijärven Paavosta. Kirjavan, kanteleista, banjoista, jouhikoista ja ties mistä koostuvan klangin viimeistelevät vielä reteät yhteislaulut. Olen hokenut levyn ilmestymisestä saakka, että jos popnörtille pitäisi yksi kansanmusiikkijulkaisu menneen vuoden tarjonnasta ojentaa, olisi luontevin valinta levyllinen Pöläkkää.
Bonus: Absoluuttinen Nollapiste – Suljettu
Jos olisin arvioinut tämän uusintapainoksen Nuorgamissa, olisi se sanut kunnian olla sivuston ensimmäinen täydet pisteet saanut levy. D-puolen demot ovat kiinnostava dokumentti mestariteoksen luomistyöstä, ja kuulostaahan vinyyli aina paremmalta, vaikka muusikoiden.nettiin kaiketi nämä horinat Spotify-aikakaudella kuuluvatkin. Suljettu on kuin traaginen, lama-Suomen maaseudun ahdasmielisyyttä kuvaava sukupolviromaani. 23-vuotiaan Tommi Liimatan eepos on yhä hätkähdyttävän näkemyksellinen kokonaisuus, joka suodattaa rovaniemeläisnäkökulmasta nähdyn suomalaisen mielenlaadun liikuttavasti isän ja pojan kipeän suhteen muotoon, irvokkaan pikkukylän toimiessa tragedian näyttämönä. Nykyäänhän kaikki tarinankertojat ovat paenneet Kallioon, joten saa nähdä, onko uusia Liimattoja enää tulossa.
