Rakkaudella sinulle, hyvä lukija: 111 kuluvan vuosituhannen toistaiseksi parasta kotimaista popkappaletta.
Näidenkin 30:n kappaleen akseleilla Hanoi Rocksista Robiniin ja Amorphisista Violaan olisi pitänyt olla pophelmilistallamme. Ainakin meidän itsemme mielestä.
Keskimääräinen 2000-luvun suomalaisen pophelmen esittäjä on Nuorgamin mukaan suomeksi laulava, yhtyeessä musisoiva mies, joka on aloittanut levytysuransa viime vuosikymmenellä. Tilastoja lukemalla saimme selville muutakin.
Yksitoista Nuorgamin kirjoittajaa kertoo suhteestaan 2000-luvun parhaaseen kotimaiseen popkappaleeseen. Onneksi olkoon, Risto.
Nautinto ilman työtä ja tuskaa pelottaa. Voitko luottaa tunteeseen, jonka synnyttäminen sujuu tuskitta?
PMMP:n uran merkittävimmän albumin ensimmäinen single osoittautui yhdeksi popmusiikin historian koskettavimmista, Markus Hilden kirjoittaa.
City & the Streets on irronnut tietystä kaupungista ja muodostunut itse sellaiseksi.
Teemu Brunilan pophaiku saavuttamattomalle, digitaalisesti moderoidulle rakkaudelle.
Helvetti oli ensimmäinen single, joka julkaistiin kovasti odotetulta Röyhkän ja Mattilan yhteislevyltä. “Sä oot niin yksin, yksin, yksinäinen Haluut ulos täältä, mut sä et pääse tää
Antaisitko sinä puhelinnumerosi tuntemattomalle? Auroora Vihervalli vastaa kyllä.
Vuosituhannen alun hienoin kotimainen elektrohitti kuulostaa edelleen tuoreelta kuin vastakuoriutuneen skorpioninpoikasen verenhimoinen kirkaisu.
White Noise on siitä hauska kappale, että sen melodia on äärettömän pop ja tarttuva, mutta Samae Koskinen lopettaa laulamisen jo kahden minuutin kohdalla.
Ihmisten edessä on kappale ihastumisen huumasta, onnesta, ihmimillisestä rohkeudesta, tavallaan myös itsemääräämisoikeudesta.
Perinteikkäälläkin rakenteella varustettu biisi saadaan pysymään mielenkiintoisena ja kuuntelua kestävänä. Tarvitaan vain riittävästi osaamista, sopivasti näkemystä ja ennen kaikkea laadukkaat raaka-aineet.
Jos PA2001 julkaistaisiin huomenna, se olisi samanlainen hitti kuin vuonna 2001. Hitto, milloin rappioromantiikka ei olisi ajankohtaista?
Magenta Skycoden debyyttialbumin ihanan leijailevasta kolossaaliseen paisuva helmi kuuluu myös maestro-Sjöroosin omiin Magenta-suosikkeihin.
Jokainen on matkalla johonkin, mutta tie vapauttaa selittelyn tarpeesta. Matkan tarkoitusta ei kysellä, sillä verorahoin kustannetulla tiellä kaikki syyt matkustaa ovat tasavertaisia.
Matkustaja on orpo piru, mutta rakastettu sellainen. Se on albumilta tippunut valtava radiohitti, jonka sanoitus tarjoaa mahdollisuuden lukemattomille tulkinnoille.
Rakkauslauluna Tähtityttö on kaunein, mitä Suomessa on 2000-luvulla tehty. Hania ja himotyötä lukuun ottamatta sen teksti olisi voitu kirjoittaa vaikka 1950-luvulla.
Giant Robotin kunnianhimoisin kappale antaa mielikuvituksen harhailla yrittämättä väkisin pommittaa kuulijaa ylimääräisillä aistiärsykkeillä, vääjäämättä määränpäähänsä viileän itsevarmasti soljuen.
Pienokainen tiivistää Janne Kuuselan ilmaisun Liekin puitteissa paremmin kuin muut yhtyeen kappaleet, Teemu Fiilin kirjoittaa.
Rap-evankelista saarnaa kaikista hyvän elämän aineksista: epäterveellisestä ruoasta, piereskelystä ja hauskanpidosta. Selvää klassikkoainesta!
Jos yksikin amerikkalainen 2000-luvun alun freak folk -hypessä päätyi luulemaan Suomen kuulostavan ja näyttävän Paavoharjun musiikilta, en olisi tohtinut väittää vastaan. Haluaisin elää siellä itsekin.
Yhdet tekee hienon kappaleen ja sitten tulee joku Arttu Tolonen ja väittää sen kertovan masturboinnista. Joku roti!
Oli vain kaksi huuruista miestä. Oli 10-tuumainen vinyylinpala, jossa oli ruma kansi. Siinä diskosämple, vähän kitaraa ja syntikoita.
Junien puheessa yhdistyvät modernin ajan utopia ja radanvarsikaupunkilaisen kaukokaipuu.
Hautausmaan kumpu on sen häpykumpu, elämän lähde ja sen lopullinen päämäärä. Hautaan asetettava vainaja on syntymän negaatio, anti-syntymä, ihan konkretiankin tasolla.
Uusivirta tavoitti Minä olen hullu -levyllään tarkasti 2000-luvulla aikuistuneiden ahdistuksen ja epävarmuuden.
Jos amerikkalaisen räpin esikuvat eivät suostu häpeilemään gettoa, niin miksi Kemmuru nolostelisi landea?
Kesken panemisen itkevä mies ei ole cool, tietää Tero Uuttana.
Jukka-Pekka Ronkainen muistelee, kuinka Tehosekoitin ampaisi huipulle ja käynnisti samalla pitkät jäähyväiset.
Nuorgam
