Nuorgam kunnioittaa päättyneen vuoden 365 parasta kappaletta 365 merkin mittaisin ylisanoin. Juttusarja ilmestyy tammikuun jokaisena päivänä.
Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.
# 317 VCMG – Spock
Vince Clarke ja Martin Gore löivät hynttyyt yhteen ensimmäistä kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen ja alkoivat veistellä teknoa suurille ikäluokille, mikä ei tarkoita, etteikö VCMG:n ensimmäinen single kuulostaisi tiukasti ajassa kiinni olevalta. Kevään myötä julkaistava albumi lienee huomattavasti jännempää tavaraa kuin 2000-luvun kädenlämpöiset Depeche Mode -levyt. (Joni Kling)
Vince Clarke jätti Depeche Moden vain yhden albumin jälkeen ja perusti ensin Yazoon ja sitten Erasuren.
# 316 Seasick Steve – Underneath a Blue and Cloudless Sky
Harmaantunut ja parrakas, iäkkäämpi herrasmies kertoo kitara kainalossa, upealla raspiäänellään rakastavansa niin paljon että saatuu ja lupaa olla lähellä vielä silloinkin, kun hiukset harmaantuvat. Michael Bolton ja Lionel Richie pakenevat nurkkaan häpeämään ällöpyllyrakkauslaulujensa kanssa tällaisten teosten rinnalla. Nyt lauletaan ihan oikeasta rakkaudesta. (Niina Virtanen)
Steven Wold vietti päättyneenä vuonna 70-vuotissyntymäpäiviään.
# 315 Tori Amos – Fearlessness
Arvaa kenen kappale: espanjalaissäveltäjä Enrique Granadosin 12 espanjalaisen tanssin Orientale-osaa mukaileva, myrskyisten meritaistelujen ja mustien demonien kautta tukehtuvaa parisuhdetta kuvaava, 14-osaisen laulusarjan neljäs kierros. Kehtaisiko tätä joku muu edes ajatella? Lopputulos on kuitenkin esittäjänsä hienoimpia hetkiä todella, todella pitkään aikaan. (Tapio Reinekoski)
Kappaleen studioversion voit kuunnella Spotifyn kautta tästä.
# 314 Kaizers Orchestra – Hjerteknuser
Maailman suurin norjankielinen rockyhtye lienee tuttu usealle Roskilden kokeneelle suomalaiselle. Kun ei osaa norjaa edes auttavasti, saa Kaizerien kappaleista rakennettua jänniä omia tulkintoja. Videon englanninnoksen mukaan teksti ei ole ollenkaan niin kipeä kuin kuvittelin sen olevan, mutta onhan kappale kaikessa pateettisuudessaan ihan pirun toimiva balladi. (Tomi Palsa)
# 313 Eddie Vedder – Longing to Belong
Ihastuttava ei ole sana, joka tulisi ensimmäisenä mieleen Pearl Jam -laulaja Eddie Vedderistä. Juuri sellainen kuitenkin on hänen toinen soololevynsä, pikkuruisen havaijilaisen kielisoittimen parrasvaloihin nostava Ukulele Songs. Albumin huippuhetki, kaunis ja kaipuun täyttämä Longing to Belong on kuin trooppisena yönä rantaan lyövät aallot musiikiksi muutettuna. (Kimmo Vanhatalo)
# 312 Katy Perry – Last Friday Night (T.G.I.F.)
Ison maailman versio Nylon Beatin Seksi vie ja taksi tuo -biisistä: kuplivan hedonistinen oodi sille vapauden tunteelle, jonka vain työläinen voi tuntea, vapautuessaan kerran viikossa porvarin sortavasta otteesta viikonlopun huuruiseen viettoon. Vaikka olen hautaan kypsä yli 30-vuotias mies, tämän biisin avulla pääsen hetkeksi taas parikymppisten huolettomuuteen. (Tommi Forsström)
# 311 Erik Hassle – Are You Leaving
Näin sattumalta Erik Hasslen pienimuotoisen keikan Tukholman Radiotalolla ja löysin itselleni uuden suosikin. Soundi oli miellyttävän niukka ja riisuttu, Hassle sielukas laulaja ja kappaleet ensiluokkaisia. Biisien täyteenahdettuihin studioversioihin tottuminen vei aikansa, mutta vahvat sävellykset kestävät tunnetusti versioimista. Laittakaa Erikin nimi muistiin. (Tomi Palsa)
Hassle esittä Are You Leavingin Copenhagen Beta -sessioissa.
Kappaleen virallisen videon voit katsoa tästä.
# 310 White Denim – River to Consider
Kaskaat sirittävät, sammakot kurnuttavat ja helle tekee tepposiaan. White Denim tekee musiikillisen Yage-huumeen etsintäretkensä syvälle keskiamerikkalaiseen aluskasvillisuuteen. Sieltä se palaa tuomisinaan polyrytmiikkaa ja eksoottisia puhallinsoittamia. River to Consider eroaa muista D:n kappaleista kuin happoinen tajunta selväpäisestä todellisuuskokemuksesta. (Joonas Kuisma)
# 309 Earth – Father Midnight
Mannerlaatat värähtelivät Seattlessa jo kolme viikkoa ennen Sendaita, kun Earth julkaisi pimeitä voimia huokuvan albuminsa Angels of Darkness, Demons of Light I:n. 12-minuuttinen Father Midnight on doom metalin, krautrockin, jazzin ja countryn ydinnesteistä kokoon keitetty liemi, joka kuplii, möyrii ja murisee tavalla, joka solmii sisuskalut ja kirkastaa mielen. (Antti Lähde)
# 308 Rome – Petrograd Waltz
Hengästyttävän triplalevyn kappalepaljouden keskeltä löytyy myös tämänkaltaisia helmiä. Tuskin on neofolkin puolella koskaan liipattu näin lähellä americanaa – tässähän soi industrial-kolinan sijaan Springsteen–Waits–Cash-perinteen lämmin tunnelma, jota Jerome Reuterin syvä baritoni vielä vahvistaa. Harvoin on Pietaria musiikin keinoin näin rakastavasti tulkittu. (Mikael Mattila)
Petrograd Waltz julkaistiin marraskuussa ilmestyneellä tripla-albumilla Die Æsthetik der Herrschaftsfreiheit.
# 307 Nikolai Blad – Iitu
Nikolain koira Iitu kuoli ja haudattiin, jotta hänen sielunsa voisi matkata koirien tähdistöön. Viikkoa myöhemmin sunnuntain Helsingin Sanomien kannessa oli vakuutusyhtiön mainos. Mainoksessa oli koira. Koira näytti aivan Iitulta. Shirley MacLaine voi imeä röhmyä. Tämä on uskottavin sielunvaellus, josta minä olen koskaan kuullut. Ehkä mekin vaellamme mainoksiin. (Arttu Tolonen)
# 306 First Aid Kit – The Lion’s Roar
Nuorgamin Levyraatihan ei valehtele. Ruotsalaiskaksosten Johanna, 21, ja Klara, 18, Söderbergin 23. tammikuuta julkaistavan kakkosalbumin nimikappale komeilee tätä kirjoitettaessa Levyraadin maratontaulukon toisella sijalla – ja ihan syystä. A-luokan appalakkifolkia Fleet Foxesin ja Neko Casen hengessä, poikkihuilua, jumalaista stemmalaulua – ajatonta kauneutta. (Antti Lähde)
Sarja jatkuu huomenna.