Nuorgam kunnioittaa päättyneen vuoden 365 parasta kappaletta 365 merkin mittaisin ylisanoin. Juttusarja ilmestyy tammikuun jokaisena päivänä.
Julkaistujen artikkeleiden mukaan päivittyvä soittolista Spotifyssä.
# 305 Death in Vegas – Medication
Richard Fearless, tuo varjoissa viihtyvä biittimörkö, palautti Death in Vegasin pitkältä sapattivapaalta Trans-Love Energies -albumilla. Medication tarjoaa monenlaista säästeliäin annoksin. Sekvensseri sanoo ”säkäsäkä”, rytmi sanoo ”klonk” ja kuoro sanoo ”aah” – mutta harvoin yhtä aikaa. Vahva lääkitys pitää tunnetason hillityn pelokkaana. Tätä olis kova tanssia. (Harri Palomäki)
# 304 Alison Krauss & Union Station – Lie Awake
Miksi makaan hereillä, kun mikään ei ole vialla, kysyy Alison Krauss kappaleella, jota voisi itseäänkin kuvata virheettömäksi. Kappale on Kraussin veljen Viktorin kirjoittama mittatilaustyö, jonka hitaasti palava sovitus antaa tilaa Alison kuulaalle äänelle ja Jerry Douglasin upealle Dobrolle. Lopputulos on toki ammattityötä, mutta huippuammattilaisten tekemänä. (Juha Merimaa)
Lie Awake julkaistiin Kraussin neljännellätoista albumilla Paper Airplane, joka ilmestyi huhtikuussa.
# 303 Lucenzo feat. Don Omar – Danza Kuduro
Mammat riivaa, asfalttisoturi! Eikun tämä onkin se alkuperäinen kappale, ei Ruudolfia eikä Karri-koiraa. Danza Kudoro on skandaalinkäryisesti Nuorgamin vuoden 2011 top-listalla, vaikka on alun perin kesältä 2010! Kahdella kielellä laulettu, innokas reggaeton oli vuoden 2011 Dragostea din tei – suomalaiset eivät tiedä, mitä lauloivat, mutta lauloivat silti mukana. (Matti Markkola)
Danza Kuduron videon on ohjannut Izzie Esteban.
# 302 Hauschka – Girls
Volker Bertelmann, preparoidun eli epäkristillisesti sorkitun ja manipuloidun pianon instrumentikseen valinnut eurooppalaisen taidemusiikin nero, rakastaa yhtä palavasti Steve Reichia, Green Dayta kuin Missy Elliottiakin. Girls on Bertelmannia vastustamattomimmillaan; vaivihkaa kehittyvää, matemaattisuudessaankin svengaavaa ja kauniisti vinksahtanutta avantpoppia. (Antti Lähde)
Salon des Amateurs -levyllä vierailee rumpali Samuli Kosminen, jonka kanssa Bertelmann esiintyi kesän Flow Festivalissa.
# 301 Supo – Se tulee olemaan helppoo
Kitarattomasti rytkyvä garage rock -meuhkaaminen funkkaa ja möyhii syntisen huuruisasti. Piru riivaa ja viina löyhkää karvaisten miesten jahdatessa reheviä naaraita savisella pellolla. Biisin svengi kaappaa mukaansa soiden primitiiviseen sykkeeseen eli rockin perusasioiden äärellä ollaan tiukasti. Luolamiesmäinen urahtelu ja mylvintä kuuluu touhuun elimellisesti. (Kimmo K. Koskinen)
Supon Piiskaa ilmaan kuvion -albumi ilmestyi Bad Vugum -levy-yhtiön kautta.
Voit kuunnella Se tulee olemaan helppoo -kappaleen Supon Myspace-sivuilta.
# 300 Pete & the Pirates – Can’t Fish
Harvemmin sama kappale herättää mielleyhtymiä sekä Robert Louis Stevensonin Aarresaareen että Miljoonasateen Veitsen valossa -levyyn. Salaperäinen, pinnan alla väreilevä jännitys Can’t Fishissa muistuttaa noiden kahden klassikon maailmasta. Vaikka merirosvot olisivatkin vain yhtyeen nimessä, niin kyllä olkinaisen voi nähdä tanssivan Admiral Benbow Innin katolla. (Mikko Valo)
# 299 The Megaphone State – Lights
Jaa mikä Gracias? Jo useampia vuosia hiphop-piireissä vaikuttanut Megaphone State tekee likipitäen Suomen viimeistellyintä englanninkielistä räppiä, ja Ekow on Redraman ohella paras toisella kotimaisella räppäävä mc. Tulevaa kakkosalbumia alustava Lights on täyteläinen siivu hämyisen jazzklubin mieleen tuovaa räppimannaa, joka kietoutuu ympärille kuin savuverho. (Santtu Reinikainen)
# 298 The Cars – Sad Song
Hyviä comeback-levyjä tapaa äärimmäisen harvoin, joten kasarisuosikki The Carsin Move Like This oli erittäin iloinen yllätys. Yhtye päätti viisaasti palata 1980-luvun alun napakkaan soundiinsa. Paras esimerkki tästä oli loistava Sad Song. Siinä vaiheessa, kun kappaleen propulsiivinen kertosäe iskee ison vaihteen silmään, tanssiinkutsusta ei tohdi enää kieltäytyä. (Kimmo Vanhatalo)
Sad Songin videon ovat ohjanneet Patrik Bolecek ja Peter Jennings.
# 297 Seksihullut – Häähullut
Helsingin Kalliossa konttaavien ”Seksareiden” ensimmäinen pitkäsoitto tahkoaa läpi 17 biisiä about 20 minuutissa. Tuotanto kusee ja ilma on piukkaa. Räkänaamaisen, vittuilevan, paskaperseisen ja kaatuilevan punkinrätkytyksen aiheet vaihtelevat luottohäiriöistä hampurilaisiin ja Terminator-elokuvien T2:sta, no, näihin häähulluihin. Vuoden piristävimpiä älähdyksiä. (Jarkko Immonen)
Seksihullut esitti Häähullut-kappaleen Turun Dynamossa syyskuussa.
# 296 Mélanie Laurent – Uncomfortable (feat. Damien Rice)
Minulle ei soitettu tätä biisiä, kun yläasteella piti valita uusi kieli opiskeltavaksi. Silloin ei-englanninkielistä populaarimusiikkia edusti Rammstein ja Saksa, niin kuin myös kielivalintaani. Puolet Uncomfortablesta menee ohi mutta toinen puoli iskee sieluun. Jatkuvissa sydänsuruissa riutuva Damien Ricekin on aina parhaimmillaan dramaattinen nainen rinnallaan. (Niina Virtanen)
# 295 Franklin – I Know (Com Truise Remix)
Com Truise on häpeämätön analogifetisisti. Hänen omilla, instrumentaalisilla teoksillaan on taipumus kuulostaa syntesoijavalmistajien esittelyraidoilta tai suoraan videolle ajautuneiden kasarileffojen soundtrackeilta. Ranskalaisartisti Franklinin nuotin vierestä kulkevan hoilauksen kaverina Truisen julkeat pörinät toimivat hienosti. Kontrasti luo outoa tunnelmaa. (Harri Palomäki)
Remixin tehneen Com Truisen esikoisalbumi Galactic Melt julkaistiin heinäkuussa.
# 294 The Field – Then It’s White
Ruotsalainen The Field oli kuuma tuore nimi 2007. Kompakt-artisti Axel Willnerin edellinen levy taisi livahtaa monen ohi, mutta nyt Field herkisti jälleen korvat. Ihastuttavan verkkaisen leijaileva ja pianon johdattama Then It’s White -kappale tarjoaa minimalistisen teknon tarkkuutta ja Looping State of Mind -albumin nimeen istuvaa kaunista mielentilakieputusta. (Aleksi Kinnunen)
Sarja jatkuu huomenna.