Vielä on matkaa jäljellä – Egotrippi on 20-vuotias

Porin Anttilan levyosaston alehyllystä se löytyi. Helsinkiläisen Egotripin keväällä 1995 julkaistu, bändin omaa nimeä kantava debyyttialbumi ei ollut suuri myyntimenestys ja ostin levyn saman vuoden syksyllä noin 30 markan hintaan. Olin kuullut ja nähnyt Egotripillä-kappaleen videon Jyrkissä ja albumin kannet näyttivät hauskalta. Siinä olivat ensikosketukseni nykysuomipopin kulmakiviin lukeutuvaan yhtyeeseen.

Superegon (1997) myötä suhteeni niin sanottuun uuden aallon suomalaiseen popmusiikkiin syveni. Egotrippi, Don Huonot ja Lemonator sekä myöhemmin Jonna Tervomaa nousivat suurten suosikkien joukkoon Radioheadin, Red Hot Chili Peppersin, U2:n ja muiden seuraksi.

Alter ego (1998) hieman etäännytti, mutta kaksi vuotta myöhemmin julkaistu Helsinki–Hollola (2000) palautti innon seurata Egotripin tekemisiä. B-puolikokoelma Moulaa! Hittejä ja harvinaisuuksia (2001) piti kiinnostuksen yllä ja Matkustaja (2003) toi esiin kokonaan uudenlaisen, kypsemmän ja vakavamman puolen yhtyeestä.

20 suosikkia -kokoelmalta (2004) julkaistun Matkustaja-singlen noustua suureksi hitiksi, Egotrippi alkoi vihdoin menestyä ansaitsemallaan tavalla. Yhtyeen tähän asti paras albumikokonaisuus Vielä koittaa uusi aika (2006) jatkoi tuota menestystä. Viimeisin uutta materiaalia sisältävä Egotrippi-albumi Maailmanloppua odotellessa julkaistiin viisi vuotta sitten.

Viime viikolla Egotrippi julkaisi Pilvien alla, maan päällä -levyn, jolla yhtye versioi laulajiensa Mikki Kausteen ja Knipi Stierncreutzin muille artisteille kirjoittamia kappaleita. Levy julkaistiin bändin 20-vuotisen taipaleen kunniaksi.

Egotrippi soitti ensimmäisen keikkansa 8. lokakuuta vuonna 1993 – noin 20 vuotta sitten. Yhtyeen biisintekijä-laulaja-kitaristi Knipi istui Nuorgamin toimituksen edustajan kanssa loppukesäisenä iltana helsinkiläisravintolan terassille muistelemaan Egotripin taivalta ensilevyn julkaisusta aina tähän päivään asti. Pitkän kaavan mukaan.

Ensilevy ja haastavat ajat – Egotrippi (1995)

Egotrippi on tunnettu alusta lähtien ahkerana keikkabändinä. Ensimmäisen keikkansa yhtye soitti Helsingissä, Kulosaaren Casinolla.

”Debyyttilevyn biiseistä Egotripillä, Eikai taas ja Gloria olivat biisejä, jotka demotimme jo vuonna 1992, ennen kuin bändillä oli edes nimeä. Levytyssopimuksen saimme niin, että silloisen basistimme Aakun kitaransoitonopettaja Ben Granfelt vei demomme Sony-levy-yhtiöön ja siellä innostuttiin sen verran, että päättivät julkaista levymme. Yhteistyömme ei mennyt ihan nappiin. Jossain vaiheessa huomasimme, ettei yhtiön suunnalla juuri oltu kiinnostuneita tekemisistämme. Tuottaja T.T. Oksala häipyi kesken studiosessioiden ja olimme yhtäkkiä ensikertalaisina studiossa keskenämme.”

”Tällaiset vastoinkäymiset ovat vaikuttaneet siten, että emme ole antaneet periksi joka käänteessä. Ennen debyyttilevyn julkaisua meillä oli jo puolet Superegon materiaalista valmiina. Sony vitkastutti albumin julkaisua yli puolella vuodella ja siinä odotellessa teimme uusia biisejä. Yhtiöllä oli optio toiseen levyyn. Julkaisun jälkeen yritin parin viikon ajan saada ihmisiä kiinni kyselläkseni jatkosta ja lopulta he soittivat takaisin kertoakseen, että yhteistyö ei jatku. Soitin saman tien bändin jätkille ja kerroin uutiset. Laitoimme heti bileet pystyyn. Suurin piirtein seuraavana päivänä olimme jo tapaamassa muiden levy-yhtiöiden edustajia.”

”Tapasimme Zen Gardenin Kari Hynnisen, joka ei kuitenkaan ollut heti täysillä messissä. Hänellä oli kummallinen periaate, että hän ei julkaise lainkaan suomenkielistä musiikkia, pelkästään englanninkielistä. Zen Gardenin artisteja olivat silloin muun muassa Sub-Urban Tribe ja Jimsonweed. Kari oli käynyt katsomassa Don Huonojen ja Sub-Urban Triben yhteiskeikan ja tajunnut kuitenkin sen myötä, että suomenkieliselläkin materiaalilla voisi menestyä.”

Ensimmäisten hittien aika – Superego (1997)

Egotripin ensimmäinen rumpali Mikko ”Pide” Von Hertzen lähti yhtyeestä vuoden 1996 lopulla.

”Pide soitti myös Lemonatorissa ja päätti keskittyä siihen. Sampo (Haapaniemi) taisi olla ensimmäinen ehdokas uudeksi rumpaliksi. Kukaan meistä ei tuntenut häntä. Sampo oli soitellut monissa bändeissä, muun muassa Piia Nykäsen yhtyeessä – josta häntä usein kiusasimme. Hän halusi bändiin, joka tekee omaa musaa. Sampo on muistellut ensimmäisiä yhteisiä treenejämme, joissa kuulemma minä ja Mikki aloimme riidellä ennen kuin olimme soittaneet ensimmäistä sointuakaan. Itse en tuota tilannetta muista, mutta voihan se hyvin pitää paikkansa. Sampo oli kysellyt treenien jälkeen basistiltamme Aakulta että ’mitäs helvettiä tuo oli’, johon Aakku oli todennut, että ’eihän tuo ollut vielä mitään’.

“Saatoimme hyvinkin ajaa Mikin kanssa toisemme sellaiseen tilaan, että alamme riidellä täysin vieraan ihmisen edessä.”

”Meillä on Mikin kanssa ollut samanlaiset välit alusta lähtien. Yhteentörmäyksiä on sattunut välillä enemmän, välillä vähemmän. Viime vuosina sellaista ei ole enää kauheasti ollut, molemmat ovat vähän rauhoittuneet. Erimielisyydet eivät ole olleet taiteellisia, enemmänkin ne ovat käsitelleet sitä, miten asiat hoidetaan. Olen aika tavoitteellinen. Kun päätän että jotain tehdään, en jaksa katsella vierestä, jos sitä ei tehdä kunnolla.”

”Vuonna 1997 Egotripillä alkoi olla enemmän keikkoja festareillakin. Teimme muun muassa Jarkko Suon eli Lauri Tähkän silloisen Kuudennusmiehet-bändin kanssa rundin Pohjanmaalla. Elämä vie.”

”Se on tosi jees oli ensimmäinen single. Se sai nostetta videon myötä. Kävimme Lasipalatsissa soittelemassa uuden musiikkiohjelman studiossa noin kuukauden ajan, kun Jyrkin kuvaajat harjoittelivat kamera-ajoja sun muita ennen ohjelman varsinaista starttia. Palkkioksi saimme tehdä videon. Siihen aikaan kuvattiin filmille, se oli iso juttu. Videoon saatiin vaikutteita Foo Fightersin Big Me -videosta sekä 1950-luvun mainosmeiningistä. Musavideoiden tekeminen maksaa tänä päivänäkin paljon, mutta silloin pelkkä kuvan laatu maksoi rutkasti. Itse Superego-levyhän ei ollut silloin vielä edes valmis. Siihen aikaan laitettiin single pihalle heti, kun se saatiin valmiiksi.”

”Levyn muu materiaali oli melko erilaista. Unihiekkaa nousi hitiksi. Jo biisiä tehdessä mietittiin, että tässä on nyt jotain erikoista. Näin biisin videon taannoin, enkä ollut nähnyt sitä sitten viime vuosituhannen lopun. Näyttihän se vähän kuumottavalta. En tiedä, mikähän idea siinä oli, että mennään talvella vesipuisto Serenaan kuvaamaan video.”

Superegolta löytyy Egotripin ainoa instrumentaalikappale Pako aavekaupungista. Biisi on kuin tehty lännenelokuvan takaa-ajokohtauksen taustamusiikiksi.

”Siinä biisissä oli aluksi myös laulu, mutta se vaan tuntui toimivan paremmin instrumentaalina. Sehän on suora tribuutti ruotsalaisbändi Atomic Swingille ja sitä on soitettu välillä myös keikoilla, vielä viime vuosinakin. Koko Superego-levylle yritettiin saada treenikämppämeininkiä. Unihiekkaa-biisin takaperin soivat kitarat nauhoitettiin kelanauhalle. On hienoa, että takana on niin pitkä levytysura, että on kokenut ajat ennen tietokoneiden mukaantuloa. Nykyään ne hommat ovat helpompia.”

Kohti uutta suuntaa – Alter ego (1998)

Egotripin basisti vaihtui Alter egon studiosessioihin. Alkuperäinen basisti Aakku jäi miehistöstä pois vuonna 1997 ja tilalle astui Mikko Mäkelä.

”Alter egon aikoihin Don Huonot oli breikannut Hyvää yötä ja huomenta -levyllä, ja meitä vertailtiin heihin melko paljon, mikä taas ärsytti, koska omia vaikuttajiani olivat tuolloin esimerkiksi Crosby, Stills, Nash & Young sekä Teenage Fanclub. Mutta jos materiaaliamme ei tuntenut paremmin, Don Huonot oli kieltämättä helppo vertailukohta. Kalle (Ahola, Don Huonojen laulaja) oli toisena sanoittajana Ulkopuolella-biisissä, mikä ei ainakaan vaikeuttanut vertailua.”

Yhtyeen omaa biisimateriaalia oli tarjolla levylle runsaasti, mutta Alter ego päättyy cover-versioon Eppu Normaalin Lautturista. Levy päättyy tavallaan kahteen kertaan: ensin Suklaasydän-biisiin ja sitten vielä uudelleen Lautturiin.

”Lautturi on muodostunut keikoilla suosikkibiisiksi. Levytetystä versiosta tuli tosi hyvä. Kaikki bändin jäsenet olivat isoja Eppu-faneja, minä etenkin. Olen aina tykännyt Historian suurmiehiä -levystä, josta suuri yleisö muistaa vain Tahroja paperilla -hitin. En oikeastaan tiedä miksi versioimme Lautturin. Se taisi olla vain fiilisjuttu. Olemme usein aloittaneet keikkoja Lautturilla.”

Egotrippi tunnettiin ensimmäisten levyjensä aikaan ja tunnetaan vieläkin energisestä keikkameiningistään. Posteljooni-kappale oli jotain uutta ja jotain muuta.

http://youtu.be/oiczqjkAow0

”Se oli viimeisiä biisejä, joita tehtiin Alter egolle. Hyvin erilainen kappale muuhun levyyn verrattuna. Itselleni se oli jotenkin Joni Mitchell -henkinen biisi. Posteljooni on yksi niistä biiseistä, joka on avartanut näkemystä siitä, mitä kaikkea tälle bändille voi tuoda soitettavaksi. Ensimmäisiä biisejä, joiden kohdalla on miettinyt, että ei kaiken tarvitse mennä mihinkään tiettyyn muottiin.”

Vuonna 1998 Egotrippi esiintyi Helsingin Olympiastadionilla Puhdas elämä lapselle -konsertissa. Omien biisiensä lisäksi bändi säesti Ville Pusaa. Yhteistyö jatkui En man utan namn -kappaleen verran myös Pusan Silver-levyllä (2000).

”Heh, olin unohtanut koko jutun! Ylellä oli radio-ohjelma, jossa Ville lauloi Unihiekkaa-biisin ruotsiksi ja me säestimme häntä siinä. Siitä se yhteistyökuvio taisi lähteä. Missään vaiheessa ei ollut kuitenkaan puhetta sen isommista yhteistyökuvioista. Olisipa hauskaa kuulla se Villen Unihiekkaa-versio pitkästä aikaa! Soitimme tuolloin myös Jiri Nikkisen levyllä. Olin itse kova Clifters-fani ja soitimme keikoilla bändin Hyvä bore -biisiä.”

Egotrippi esiintyi ensimmäisten levyjensä kiertueilla monenlaisissa paikoissa. Kalenteriin mahtui keikkoja perinteisillä rockfestareilla, mutta myös pienemmillä paikkakunnilla. Omakohtaisena muistona toimittajan mieleen on jäänyt elävästi Up on the Hill -niminen festivaali läntisellä Uudellamaalla, Lohjan kaupungissa. Muistijälki on syntynyt siitä, että minä ja kaksi ystävääni muodostimme Egotripin keikan aikana kolmen hengen kreisibailausringin. Lavan edessä ei juuri muita näkynyt.

”Siihen aikaan menimme ihan mihin vaan keikalle. Oikeastaan menemme vieläkin ihan mihin vaan ja siten myös päädymme ihan mihin vaan. Tuosta Lohjan keikasta muistan parhaiten sen, että Kari Peitsamo näki oman keikkansa aikana lavalta katsoessaan kentällä juoksevan koiran ja mies teki siitä niin sanotusti lennosta biisin. Naureskelin siellä myös The 69 Eyesille, kun oli about kesän kuumin päivä ja jätkät pinnistelevät mustissa nahkavetimissään. Veikkaan, että heillä oli ainakin vähän lämpimät oltavat.”

Idiot Orientated Rock – Helsinki–Hollola (2000)

Egotripin jäsenille jäi Alter egosta sellainen olo, että he haluavat kuitenkin vielä rokata.

“Ajattelimme, että seuraavan levyn tulee olla sellainen, mitä musiikkimme keikallakin on. Etenkin, koska keikkailimme siihen aikaan niin paljon. Puhuimme nimenomaan, että nyt haluamme tehdä rokkilevyn. Koivuniemen herra ja Käytettyä ilmaa olivat ensimmäisiä levylle tehtyjä biisejä. Nauroimme kundien kanssa, että nyt teemme tällaisen IOR- eli Idiot Orientated Rock -levyn.”

”Tuottajaa miettiessä olimme tehneet jo joitakin biisejä ja kysyimme edelliset levyt tuottanutta Kalle Chydeniusta jälleen tuottajaksi. Kalle ei oikein innostunut ja oli kovin kiireinen, mutta koko bändi oli erittäin fiiliksissä tekemistämme kappaleista. Lasse (Kurki) sattui ikään kuin olemaan sitten siinä.”

“Olimme soittaneet järjettömän paskan keikan Munkkiniemen Koneen puistossa (Helsingissä), emme saaneet keikkaliksaa vaan saimme studioaikaa palkkioksi. Äänitimme läjän demoja ja pyysimme Lassen studiosessioihin ikään kuin valvomaan meininkiä. Hän oli vilpittömän innoissaan biiseistä ja rohkaisi mielettömän paljon. Tunnelmanvaihdos Alter egosta Helsinki–Hollolaan oli iso. Alter egon kiertue oli vaikea ja kaipasimme vähän kepeämpää meininkiä. Ettei tarvitse yrmistellä.”

”Helsinki–Hollolaa äänitettiin välillä vähän kuin vuorotyönä. Rytmiryhmä eli Sampo ja Mikko kävi hoitamassa omat osuutensa heti aluksi, ja sen jälkeen me muut (Knipi, Mikki, kitaristi Skele ja tuottaja Kurki) kohkasimme omat osuutemme kasaan. Levy äänitettiin Hollolassa Petrax-studiossa, ja homma eteni välillä niin, että Lasse laulatti Mikkiä aamuun asti. Kun Skelen kanssa heräsimme, Mikki ja Lasse tulivat aamusaunasta ja aamupalan syötyämme aloimme äänittää omia juttujamme.”

“Se oli hemmetin hauskaa puuhaa! Meillä oli hirveä draivi päällä ja tuntui, että koko ajan syntyy musaa. Helsinki–Hollola-sessiot olivat mieletöntä luovuuden aikaa. Siihen ei liity minkäänlaisia huonoja muistoja.”

Helsinki–Hollola oli selkeä vastareaktio Alter egon hieman varautuneeseen tunnelmaan. Knipi muistelee pettyneensä siihen, että Egotrippi ei noussut suosioon levyn myötä.

”Oli hauskaa lukea kirjan (Ilkka Mattilan kirjoittama Egotrippi-historiikki Aina matkalla jonnekin) vedosta, kun siinä Mikko (Mäkelä, yhtyeen silloinen basisti) kertoi kokeneensa, että hänellä ei ole enää mitään asiaa tänne. En itse ajatellut asiaa ollenkaan niin. Levytyssessiot ehkä sitten olivat enemmän minun, Mikin, Skelen ja Sampon juttu. Ei sitä silloin tajunnut, että joku meistä ei ehkä saanut haluamaansa panosta mukaan siihen.”

Levyltä löytyy kappale nimeltä Mitä susta mietin selkäsi takana vaikka kohdatessa hymyillään. Biisissä lauletaan naishenkilöstä nimeltä Terhi.

”Luin muinoin muistaakseni Nyt-liitteestä juttua, jossa käsiteltiin suomalaispoppareita. Kokkosen Terhi kommentoi meidän kohdallamme jotain siihen tyyliin, että ’onhan nää ihan mukavia jäbiä, mutta ei näistä oikein ole mihinkään’. Tai sellainen viba itselle jäi. Itsetunto oli suhteellisen alhaalla silloin, ja luin jutun muistaakseni vielä omana syntymäpäivänäni. Se biisi syntyi sitten niissä fiiliksissä. Mietin pitkään, että onko tässä mitään järkeä.”

“Puhuimme Mikin kanssa, että kai hän nyt ymmärtää, mitä on laulamassa. Lassenkin kanssa mietimme, että pitäisikö tekstissä muuttaa jotain, nimiä ja muuta. Minulla oli jonkinlainen Neil Young–David Crosby-vaihde päällä, että kaiken, mitä sanoo, pitää olla totta jollain tasolla. Niin se kappale vain syntyi. Eipä missään pahemmin touhotettu siitä, että se kertoisi nimenomaan Terhi Kokkosesta. En mitenkään häpeä sitä biisiä. Se asia käytiin moneen kertaan läpi ja lopulta sen julkaiseminen tuntui vain oikealta.”

”Terhi otti luonnollisestikin biisistä nokkiinsa ja kyllä, olen ansainnut kaiken paskan, mitä sieltä suunnasta tulee. Mutta sittemmin juttelimme muistaakseni Rovaniemellä jonkun keikan jatkoilla, hän veti minut sivuun ja halusi puhua asiasta. Olemme ihan väleissä, pystymme puhumaan ja moikkaamaan toisillemme.”

Asunto 35 on yksi Helsinki–Hollolan kappaleista, jotka ovat pysyneet mukana Egotripin keikkasetissä näihin päiviin asti.

”Se on merkittävä biisi. Minulla oli nostalginen fiilis ja halusin muistella nuoruutta ja lapsuutta. Olin juuri muuttanut Ruoholahdesta Laajasaloon, jossa olin elänyt lapsuuteni. Teimme alun perin Skelen kanssa biisistä demon, jossa minä laulan. Biisistä tuli melkoinen murheenkryyni. Äänitimme sitä neljissä eri studiosessioissa eri paikoissa, mutta Mikki ei saanut lauluun siihen sitä tunnelmaa, minkä biisi vaati.”

“Minun biisini ovat välillä hemmetin hankalia Mikille, minkä ymmärrän täysin. Mikin omat kappaleet ovat juhlavia ja hyvin selkeitä, erilaisia kuin omani, jotka ovat taas pienieleisiä ja välillä jopa jokaisella pienellä henkäyksellä on merkitystä. Mikki varmasti allekirjoittaa tämän: olen välillä aikamoinen natsi näissä jutuissa. Mutta niin se vaan menee. Kun on tietty idea siitä, miten joku biisi menee, sen vision haluaa pitää loppuun asti.”

”Asunto 35 oli Helsinki–Hollolan biiseistä ainoa, jonka kanssa oli enemmän ongelmia. Pekka Gröhn kävi soittamassa biisiin pianoa. Välillä kappale kuulosti ihan L.A. Law’n tunnarilta. Lopulta Lasse sai piiskattua Mikistä sellaisen laulusuorituksen, että homma loksahti paikalleen.”

Eräänlainen välitilinpäätös – Moulaa! B-puolia ja harvinaisuuksia (2001)

Helsinki–Hollolan kiertueella Egotrippi oli mainiossa keikkakunnossa. B-puolikokoelman kiertue ei ole jäänyt Knipille mieleen erityisen hyvänä muistona.

”Sillä rundilla oli säätöä tosi paljon. Mikillä oli tulehdus jalassa ja hän kulki kainalosauvojen kanssa. Mikko sairastui. Jäi sellainen olo, että tämä ei ole yhtään hyvä juttu. Moulaa!-levy sen sijaan oli hauska kokemus. Suuri osa materiaalista äänitettiin Helsinki–Hollolan studiosessioissa. Nylon Beat -coverit päätyivät levylle, koska tykkäsin vilpittömän paljon heidän ensimmäisestä levystään! Ja onhan ajatus siitä, että meikäläinen laulaa esimerkiksi Naparengasta, olihan ja onhan se hauska.”

“Moulaa!-biisiin saatiin sellaista meininkiä, mistä tykkään tosi paljon. Myöhemmin saimme samaa menoa taltioitua Matkustaja-levylle. Rokki voi olla rokkia myös siten, että se ei ole mitään järjetöntä tuuttausta, siinä voi olla myös nyansseja. Tekstihän on täysin pöljä teksti lottovoitosta.”

http://youtu.be/GeOkyOP_TW0

”Levynjulkaisukeikalla oli Mr C -showbändi soittamassa meidän biisejämme eri solistien tulkitsemana, itse olimme paikalla vain juhlimassa. Kalle Ahola lauloi Ulkopuolella-biisin, Laura Närhi Posteljoonin, Maija Vilkkumaa tulkitsi Umpikujassa, Clichén Keke lauloi Unihiekkaa. Me vain joimme kaljaa ja fiilistelimme.”

“Jossain vaiheessa iltaa olimme jo melko tuiterissa ja vedimme sitten Moulaa!-biisin. Meikäläinenkin nousi pöydälle laulamaan kaikkien paikalla olleiden toimittajien ja muun yleisön edessä.”

Vaikeuksien kautta voittoon – Matkustaja (2003)

Egotripin silloinen basisti Mikko Mäkelä lähti yhtyeestä Moulaa!-kiertueen jälkeen. Egotripin sisällä tunnelmat eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta bändi oli kuitenkin yksimielinen siitä, että Helsinki–Hollolan rokkimeininkiä haluttiin jatkaa.

”Biisejä ei sitten tahtonutkaan oikein syntyä. Tuli fiilis, että ei tämä homma nyt näin helposti tule menemään. Itse en saanut tehtyä tekstejä kappaleisiin. Rokkibiisejä oli tarkoitus tehdä, mutta sitten totesimme, että nyt taitaa olla sittenkin aika tehdä jotain muuta. Mikolla oli omat elokuva-alan opintonsa ja hänestä tuntui, että elämässä on liikaa liikkuvia palasia ja niin hän päätti lähteä bändistä. Mikillä oli ankeat fiilikset.”

“Istuimme kahvilla Bio Rexin kahvilassa, kun Mikko ilmoitti lähtevänsä bändistä. Sen jälkeen meni muistaakseni kahdeksan kuukautta niin, ettemme nähneet Mikin kanssa toisiamme. En koskenut kitaraan kolmeen kuukauteen.”

”Minulla oli tuohon aikaan hirveästi musiikkia päässä. Huomasin miettiväni, että jos minulle käy jotain, jos jäisin vaikka auton yliajamaksi, niitä biisi-ideoita ei olisi enää missään. Sillä hetkellä menin ostamaan minidisc-soittimen ja päätin, että äänitän parin kuukauden ajan vähintään yhden biisiaihion päivässä. Aika äkkiä minulla oli pari minidisc-levyä täynnä, yli 70 biisiä. Valtaosa ideoista päätyi Matkustaja-, Vielä koittaa uusi aika– ja Maailmanloppua odotellessa -levyille. Jonna (Tervomaa) nappasi biiseistä toistakymmentä biisiä omille levyilleen, Irinalle meni kappaleita myös.”

”Matkustajan biiseistä Pakkasukko ja Polkupyörälaulu olivat syntyneet jo aiemmin. Jälkimmäinen antoi osviittaa siitä, mihin suuntaan voisimme lähteä Egotrippiä viemään, mutta eihän niin kuitenkaan käynyt. Polkupyörälaulu julkaistiin singlenä jo pari vuotta ennen Matkustaja-levyä. Se oli alun perin mies ja kitara -tyyppinen biisi, mutta treenikämpällä se muotoutui hyvin erilaiseksi.”

“Sanoituksessa mietimme vakavasti, olisiko pitänyt vaihtaa levykauppa viinakaupaksi, että saataisiin teksti kansanomaisemmaksi. Emme kuitenkaan tehneet niin, koska musamiehiähän tässä ollaan. Ensimmäisiä levylle syntyneitä uusia biisejä olivat Mustat varjot ja Onneton. Erilaista meininkiä, mitä alun perin ajateltiin, meno ei ollutkaan enää niin hauskaa.”

Matkustajan biisien demoja äänitettiin rumpali Sampon asunnolla, jossa Knipi kävi äänittämässä omia biisejään ja Mikki omiaan, mutta kaksikko ei mennyt paikalle kertaakaan samaan aikaan.

”Sitten kun olin saanut tehtyä muistaakseni Varovasti nyt– ja Mustat varjot -biisien demot, soitin kahdeksan kuukauden tauon jälkeen Mikille ja kävimme kahvilla Stockalla. Mietimme, että tällaiseen suuntaan voisi alkaa hommaa kehittämään. Mikki innostui. Paino hartioilta hävisi.”

”Mikon lähtö bändistä alkoi olla käsitelty. Tajusimme, että onkin aika siistiä, että bändissä on vain neljä jäsentä (Mikki, Knipi, Skele ja Sampo). Esimerkiksi promokuvien ottaminen on helpompaa. Sitten hommat lähtivät etenemään ja aloimme etsiä tuottajaa. Lasse (Kurki) ilmoitti, ettei Lemonator-kiireiltään ehdi. Niinpä kysyimme Superego– ja Alter ego -levyt tuottanutta Kalle Chydeniusta hommaan. Hän innostui. Aloitimme homman Mustat varjot -biisillä. Kalle halusi toimia siten, että soitetaan biisit Musicmakers-studiolla yhdessä sessiossa läpi eikä mietitä sen kummempia.”

“Mikko oli siinä vaiheessa vielä mukana, ehkä vähän säälistä, ja hänhän lopulta soitti Matkustaja-levyn kiertueella palkattuna soittajana. Tuo studiosessio päättyi kuitenkin siihen, että Mikko ja Sampo lähtivät studiosta ovet paukkuen, kun homma ei toiminut. Jäljelle jäänyt porukka, minä, Skele, Mikki ja tuottaja Kalle jäimme kuitenkin paremmilla fiiliksillä juttelemaan pitkäksi aikaa ja päätimme, että yritetään vielä.”

”Työstimme Mustat varjot -biisiä ja olimme saaneet jonkun miksauksen johonkin pisteeseen, kun levy-yhtiöpomo Kari (Hynninen) soitti ja kertoi Kallen soittaneen ja ilmoittaneen, että tämä homma oli nyt tässä. Sitten soitimme Lasselle. Levytysprosessi oli todella hajanainen. Nauhoituksia tehtiin vaikka missä. Ongelmat tulivat ilmi kuitenkin lähinnä ennen levytyssession alkua ja juuri ennen sessioiden päätöstä. Kaikki sillä välillä oli mielestäni positiivista aikaa. Biisien tekeminen oli hankalaa, mutta kaikki kuitenkin yrittivät ja puhalsimme yhteen hiileen.”

”Ensimmäinen biisi, josta aloitimme levytyssessiot, eli Mustat varjot, oli myös viimeinen biisi, jota miksattiin Lassen kaksion makuuhuoneessa Töölössä. Loppuvaiheessa prosessia menin kysymään, että olisiko Mikin lauluun voinut lisätä vielä vähän kaikua. Mikki säntäsi ulos ovet paukkuen. Me olimme Lassen kanssa vähän, että ’mitenkäs tämä nyt näin meni’. Sitten Lasse ilmoitti, että hänelle riitti.”

“Pariin kuukauteen emme jutelleet Mikin kanssa sanaakaan. Paikkailimme välejämme sitten sähköpostitse. Sähköposti oli silloin vielä suht uusi viestintäväline. Mustat varjot on ollut kyllä sellainen murheenkryyni että huh. Siitä on tehty todella monta erilaista versiota, mutta kyllä siitä tuli hieno biisi. Siitä voi sanoa, että eipähän vituta.”

Matkustaja-albumi julkaistiin lopulta maaliskuussa 2003. Matkustaja-biisin jääminen pois levyltä oli Knipille kova paikka.

”Olisin halunnut levyn nimibiisin levylle mukaan, mutta muut olivat eri mieltä. Kertoo levytysprosessista paljon, että niin levy-yhtiö, bändi kuin tuottajakin olivat niin väsyneitä, etteivät tajunneet siinä vaiheessa kappaleen hittipotentiaalia. Älä koskaan ikinä -single meni kuitenkin saman tien YleX:n rotaatioon ja päätyi Nousukausi-elokuvan soundtrackille, mutta siihen se lupaava alku tyssäsi.”

“Kesällä 2003 olin tuottamassa Daisy-bändin levyä, kun levy-yhtiön edustaja soitti ja kertoi, että Älä koskaan ikinä on lähtenyt soimaan Radio Novalla. Yhtäkkiä meillä oli käsissämme valtava hitti. Sitten soitti keikkamyyjä kertoakseen, että nyt olisi koko syksyksi myytynä keikkaa, että huvittaisiko lähteä. Siitä se homma lähti rullaamaan. Mikko soitti viimeisen keikan Egotripin kanssa tammikuussa 2004. Vaihto tapahtui ikään kuin lennosta, sillä Anssi (Maasalo, nykyinen basisti) tuli mukaan saman tien.”

Egotrippi muuttui Matkustajalla yhden laulajan bändistä kahden laulajan yhtyeeksi. Knipi lauloi jo Moulaa!-B-puolikokoelmalla useamman kappaleen, mutta Varovasti nyt ja Tarpeeton mies olivat ensimmäiset kappaleet, jotka Knipi kokonaan uutta materiaalia sisältäneellä Egotrippi-levyllä lauloi.

”Varovasti nyt on niitä kappaleita, jotka yksinkertaisesti kirjoittavat itse itsensä. Se biisi vaan syntyi. Muistan erittäin hyvin sen syntyhetken ja miten fiiliksissä siitä olin. Levylle päätynyt versio on biisin toinen demoversio, jonka äänitimme Sampon kanssa. Kokeilimme biisiä myös Mikin laulamana, mutta se ei vaan toiminut.”

“Sitten nostimme kädet pystyyn. Aloimme vähitellen muuttua kahden laulajan bändiksi. Mietimme, että miksi ihmeessä haluamme patistaa Mikkiä laulamaan biisejä, jotka eivät selkeästi istu hänen laulettavikseen luontevasti. Kaikki meistä ovat Beatles-faneja, joten kahden laulajan ratkaisu ei tuntunut lainkaan oudolta.”

http://youtu.be/Ng-uECufj9s

”Pitkään en halunnutkaan laulaa. Mikki oli Egotripin laulaja. Oli vapauttavaa tajuta Matkustajan sessioissa, että asioiden ei tarvitse mennä aina perinteisesti. Varovasti nyt oli ensimmäinen biisi, jonka kohdalla kaikki olivat sitä mieltä, että minun pitää laulaa se. Minä itse vaadin, että Mikki yrittää laulaa sen. Mikki oli asiasta iloinen myös siksi, että Varovasti nyt toi keikoilla hänelle hengähdystauon.”

”Tuntuu siltä, että keksimme itsemme uudestaan. Ja se, että tällaisen muutosprosessin jälkeen bändi tekee läpimurron, se tuntuu hyvältä.”

Hylätystä biisistä massiiviseksi hitiksi – 20 suosikkia (2004)

Vuodet 2004 ja 2005 yhtye soitti uudistuneen kokoonpanon kanssa paljon keikkoja. Egotrippi päätyi myös studioon äänittämään Matkustaja-levyltä pois jätetyn Matkustaja-biisin uudelleen. Kokoelmalevy 20 suosikkia julkaistiin helmikuussa 2004.

”Soitimme Matkustajan ensimmäisen kerran livenä tammikuussa 2004 Tavastialla, Ruma-klubilla. Kokeilimme sitä myös soundcheckissä, ja lämppärinä soittaneen Ultramariinin jätkät ilmeisesti vaikuttuivat biisistä, kirjoittihan bändin kitaristi Ville Aalto aiheesta myös Nuorgamiin. Olimme käyneet kädenvääntöä levy-yhtiöpomo Kari Hynnisen kanssa siitä, että mistä biisistä tulee kokoelmalevyn ensimmäinen sinkku. Hän olisi halunnut sinkuksi rokkibiisin, mutta ei meillä ollut uusia rokkibiisejä.”

“Olin ehdottanut jo aiemmin, että Matkustajan voisi äänittää uudelleen ja niin sitten lopulta teimme. Jarmo Saari teki biisiin huikeat jousisovitukset ja olin tosi fiiliksissä uudesta versiosta. Hynninen oli vieläkin sitä mieltä, ettei siitä olisi singleksi, mutta muut levy-yhtiössä uskoivat biisiin.”

”Istuimme ennen Ruma-klubin esiintymistä keikkabussissa, kun levy-yhtiöstä soitettiin, että YleX, johon Matkustajaa ensimmäisenä tarjottiin, ei ota sitä rotaatioonsa. Pettymys oli suuri, ja mietin, että Hynninen taisi sittenkin olla oikeassa. Sitten yhtäkkiä Radio Nova lähti soittamaan biisiä ja niin tekivät monet muutkin radiokanavat. Matkustajasta tuli hitti, vaikka se on hyvin epähittimäinen biisi.”

”Kevään 2004 vappuaattona ja -päivänä soitimme loppuunmyydyt keikat Tavastialla. Edellisenä päivänä soitimme Hangossa, jossa oli vain kourallinen ihmisiä katsomassa, mutta saimme hengen päälle kun ajattelimme, että kotikenttä odottaa. Ja vapun kunniaksi teetimme Egotrippi – Your Favorite Number 2 Band -ilmapalloja, koska kokoelma ei noussut listakärkeen vaan kakkoseksi.”

Raukeutta ja lohdullisuutta hyvässä moodissa – Vielä koittaa uusi aika (2006)

Egotripin kuudes studioalbumi on bändin tuotannon yhtenäisin kokonaisuus. Knipi muistelee halunneensa tehdä levyn, jossa on hyvä moodi.

”Mielestäni siinä onnistuttiin. Vielä koittaa uusi aika -levyllä on raukea, lohdullinen ja levollinen tunnelma. Esimerkiksi Nämä ajat eivät ole meitä varten -biisiä keikoilla soittaessa, ihmisistä näkee, että heille tulee hyvä fiilis. Se on tärkeää. Kyseinen biisi oli jossain vaiheessa hyvin pianovetoinen, kun se taas alun perin oli kitaravetoinen. Sitten halusimme yhdistää nuo tunnelmat. Sitä sahattiin ja palloteltiin hyvin paljon.”

“Äänitimme version, jonka minä laulan, mutta kun kokeilimme sitä keikoilla, huomasimme että biisi ei toimi niin. Muutimme sävellajin, rumpukompin ja laulajaksi vaihdettiin Mikki. Homma lähti toimimaan.”

”Asfaltin pinta oli tavallaan ‘Matkustaja osa 2’, sovitus vei biisiä siihen suuntaan. Mikin levylle tekemistä biiseistä Rakkaani on mielettömän hieno. Ja Aprillipäivä, joka on ehdottomasti parhaita Mikin tekemistä lauluista. Äänitimme biisiä siten, ettei siinä ollut vielä tekstiä. On hämmentävää äänittää laulua, kun ei tiedä yhtään, mistä se kertoo, mutta se biisi onnistui lopulta erittäin hyvin.”

”Ajatuksena oli tosiaan tehdä lohdullinen levy. Sillä hetkellä omat fiilikset olivat sellaiset, että se vaan piti tehdä. Matkustajan menestyksen myötä meillä oli vapauksia tehdä asioita entistä enemmän oman mielemme mukaan. Koen asian niin, että levyt edustavat sitä, mitä bändi sillä hetkellä on. Keikoilla taas olemme tavallaan yleisöä palvelemassa.”

“Soitamme hittejä, kyllä, mutta haluamme myös yllättää, soittaa biisejä ajatellen myös sitä osaa yleisöstä, joka kuuntelee levyt kokonaisuudessaan. Niitä ihmisiä on kuitenkin joka keikalla. Itseäni ärsyttää suunnattomasti bändit, jotka soittavat joko pelkästään hittiosastoa tai sitä harvinaisempaa matskua. Sen välimuodonkin voi toteuttaa.”

Egotrippi esiintyi Vielä koittaa uusi aika -levyn kiertueella kahtena peräkkäisenä iltana Tavastialla. Toisena iltana bändi soitti 34 biisiä, toisena 35 kappaletta.

”Niiden keikkojen jälkeen ensimmäinen palaute nettisivujen keskustelufoorumilla oli, että miksi ette soittaneet sitä ja sitä biisiä. Siinä vaiheessa nauratti, että soitetaan keikalla lähemmäs 40 biisiä, eikä sekään riitä. Olimme fiiliksissä koko hommasta edelleen. Musiikkia tehdään levytysvaiheessa ainoastaan omalle itselle, ja muille hommaa tehdään sitten keikoilla.”

“Jone Nikula kuvaili musiikkiamme joskus näennäisen helpoksi musiikiksi. Tarkalla kuuntelulla ja kelailulla sitten huomaa ne kerrokset.”

Trilogian päätös – Maailmanloppua odotellessa (2008)

Knipi kertoo tekevänsä usein muistiinpanoja siitä, mitä hän haluaa seuraavalle levylle. Maailmanloppua odotellessa on Egotripin seitsemäs studioalbumi.

”Kaikki levymme ovat olleet jollain tavalla vastareaktioita edelliselle albumille. Maailmanloppua odotellessa -levylle kaipasin jonkinlaista seikkailumieltä. Ei ollut mitään väliä, miltä biisit tulisivat kuulostamaan livenä. Ajattelin, että nyt kaikki käy. Kokeillaan asioita. Sekoillaan.”

“Omat levylle päätyneet biisit ovat ristiriitaisia: sävellykset ovat iloisia, mutta sanoitukset olivat tummempia. Vaikka olin edelleen fiiliksissä Vielä koittaa uusi aika -levystä, en halunnut tehdä samaa uudestaan. Esimerkiksi Ei se tästä -biisi vaan syntyi, ja se oli jotain aivan erilaista kuin mitä olin aiemmin tehnyt. Mikin tekemät levylle tekemät kappaleet olivat mielestäni parhaita, mitä hän oli koskaan tehnyt.”

”Tällä levyllä veimme jonkun jutun niin tappiin asti, ettemme enää oikein tienneet, mihin tästä voi vielä jatkaa. Mikki on todennut pitävänsä Matkustaja-, Vielä koittaa uusi aika– ja Maailmanloppua odotellessa -albumeja trilogiana. Itse huomasin olevani tämän trilogian päätösosan jälkeen ikään kuin jonkinlaisen tyhjiön päällä. Samoin kävi Helsinki–Hollolan kanssa. Tiesin, että haluan tehdä nämä asiat juuri näin enkä millään muulla tavalla. Sitten tulee seinä vastaan.”

Vaikka Knipi oli kirjoittanut muistiinpanoihinsa, että biisimateriaalia työstäessä ei ole mitään merkitystä, miten materiaali toimii livenä, Maailmanloppua odotellessa -levyn materiaali lähti toimimaan keikkatilanteessa kuin itsestään.

”Levyltä löytyi biisi nimeltä Huhtikuu, jonka omistin Lasselle. Hän oli muuttanut puolisonsa kanssa yhteen, ja biisistä tuli tosi sielukas. Aiemmin olin omistanut Tällaisena iltana -kappaleen Mikille ja Mian laulun vaimolleni. Yksi levyn dogma oli se, että levytettyjen versioiden pitää muistuttaa mahdollisimman paljon niistä tehtyjä demoja. Osassa biisejä tässä onnistuttiin hyvin, osassa ei.”

“Kaikenlaista harmia -biisi, jonka levyllä laulan, on jäänyt vähän harmittamaan. Uskon, että siitä olisi saatu enemmän irti, jos Mikki olisi laulanut sen. Mun laulamat jutut (biisit) toimivat parhaiten silloin, kun ne ovat tosi iisejä ja nyanssit pääsevät esiin. Sitten, kun koko bändi soittaa, se homma toimii parhaiten Mikin laulamana. Kun tarvitaan voimaa lauluun, Mikki on mies paikallaan. Matkustaja-levyn jälkeen olemme miettineet paljon, että kumpi laulaa ja mitä laulaa.”

Maailmanloppua odotellessa tuntuu tänä päivänäkin levyltä, joka olisi voitu julkaista kahtena erillisenä EP-levynä – toisen biisit laulaa Mikki, toisen Knipi.

”Beatlesin White Album oli yksi levyistä, joita mietin levyä tehdessä. Minua kiehtoi ajatus siitä, että levyllä on kaikenlaista rönsyilevää materiaalia. Varmasti siitä olisi saanut kaksi erillistä pikkulevyä, mutta levyllä on parasta juuri se, että siitä löytyy matskua niin moneen lähtöön. Kun Mikiltä alkoi syntyä biisejä levylle, ne olivat kuin kirsikka kakun päälle. Minä tein pienieleisiä kappaleita ja Mikiltä syntyi taas sellaisia biisejä kuin Kauppatori.”

”Omia suosikkibiisejä on levyllä monta. Mies räjähtää ja Ei se tästä ovat biisejä, joissa kummassakin on itselle uudenlaista tekstimaailmaa. Vaikka Maailmanloppua odotellessa ei myynyt ihan hirveästi, se oli itselle tavallaan taiteellinen voitto. Vähän sama kuin Helsinki–Hollolan kohdalla, oli pakko viedä homma johonkin tiettyyn suuntaan ja loppuun asti.”

http://youtu.be/vAOyt31XYa0

Vuonna 2011 Egotrippi julkaisi edellisen uuden singlen nimeltä Muistutus. Biisi oli musiikillisesti raikasta, menojalkaa kutittavaa menoa Maailmanloppua odotellessa -levyn jälkeen.

”Sillä hetkellä vallitsi ajatus, että haluaisimme olla taas vähän räyhäbändi. Nyt näyttää siltä, että käy samoin kuin Helsinki–Hollolan ja Matkustajan välillä kävi. Se, mitä halutaan, ei ole mitään sinne päinkään, mitä lopputulos on.”

Tavallaan coverlevy, muttei kuitenkaan – Pilvien alla, maan päällä (2013)

Egotrippi viettää vuonna 2013 juhlavuottaan. Pilvien alla, maan päällä -levy syntyi juhlan kunniaksi. Albumilla bändi versioi kappaleita, joita Knipi ja Mikki ovat tehneet muille artisteille.

”Syksyllä 2012 keikkamyyjämme otti yhteyttä ja muistutti 20-vuotisjuhlavuodesta, että pitäisikö meidän tehdä jotain asian kunniaksi. Olimme pyöritelleet aiemmin ideaa levystä, jossa versioisimme muille artisteille tekemiämme biisejä. Lähetin jätkille sähköpostin, jossa esittelin idean ja totesin, että jos kaikki eivät innostu ideasta täysillä, niin jätetään se projekti sitten tekemättä. Kaikki innostuivat, ja levyn biisit valikoitiin lopulta noin 50 kappaleesta.”

“Mietimme, että mitähän ihmiset tällaisesta levystä ajattelevat, mutta idea alkoi tuntua niin hyvältä, että päätimme sivuuttaa moiset ajatukset. Sehän on parasta, mitä voi tehdä: diggaa niin paljon siitä, mitä tekee, ettei välitä, mitä mieltä ulkopuoliset ovat.”

Levyllä on mukana 13 biisiä, jotka muun muassa Anna Puu, Jonna Tervomaa ja Irina ovat levyttäneet omille levyilleen.

“Joukossa on hittejä, mutta myös niitä lauluja, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Nyt pääsimme levyttämään esimerkiksi Jonnan Näkymätön-biisin, josta melkein suutuin Mikille muinoin, että miksi hän ei tuonut sitä biisiä meille. Nyt on levollinen fiilis koko homman suhteen. Ymmärrän, jos joku ei diggaa meidän versioistamme, mutta silti valtaosa biiseistä on perusteltuja. Jopa ne, jotka tuntevat aiemmat versiot, löytävät meidän versioistamme varmasti uutta. Tilanne on erikoinen: Pilvien alla, maan päällä on tavallaan coverlevy, mutta ei sitten kuitenkaan.”

Knipi kirjoitti albumin kansilehtiseen esipuheen, jossa hän avaa levyn idean ja perusteet. Hän halusi, ettei bändin jäsenten tarvitse selittää jokaiselle toimittajalle erikseen yhtyeen motiiveja juuri tällaisen levyn tekemiseen.

”Pilvien alla, maan päällä -levyn tekeminen oli tärkeä askel. Löysimme taas Egotripin. Olimme enemmän tekemisissä toistemme kanssa enemmän, kuin olemme olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Metallican Some Kind of Monster -dokumentissa käytiin läpi samanlaisia asioita kuin mitä mekin olemme vuosien varrella käyneet. Siinä on tosin miljoonia dollareja välissä, mutta kuitenkin. Mekin olemme jätkänippu, joka yrittää kehittää uutta musiikkia ja siinä samalla tulla toimeen keskenään. Jokainen julkaistu levy on pieni voitto.”

“Metallica on rikkonut rajoja, hevistä on tullut välillä hyvinkin valtavirtaista musiikkia nimenomaan heidän myötään. Olen diggaillut bändistä siitä asti, kun Njassa soitti Creeping Deathin Hevitaivas-ohjelmassa 1980-luvulla. Se koko kaljaa kittaava jätkäporukka -homma, samaistuin siihen täysin. Olen käynyt nuoruudessani Metal Massacre -keikoilla ja nähnyt Stonen ja Airdashin monta kertaa livenä.”

”Yksi urani huippukohdista on ollut se, kun soitimme Tavastialla vuonna 1995 Don Huonojen ja Sub-Urban Triben kanssa Pink Floydia sun muuta. Pääsin lavalle Janne Joutsenniemen kanssa. Se oli aivan mahtavaa.”

Egotripin taival on nyt kestänyt kunnioitettavat 20 vuotta. Mitä tavoiteltavaa bändillä on vielä jäljellä?

”Viimeisten kymmenen vuoden aikana olemme olleet hyvin erilainen Egotrippi kuin mitä olimme bändin ensimmäisten kymmenen vuoden aikana. Seuraavan levyn suhteen ei ole vielä syttynyt sellaista tarkkaa ajatusta, että millaisen levyn haluamme seuraavaksi tehdä.”

“Edellisestä levystä on mennyt viisi vuotta, mutta tällä hetkellä ei edes pelota ajatus siitä, että menisi vielä toiset viisi vuotta. Sitten kun on jotain tärkeää tekeillä, kyllä sen sitten tiedostaa. Itsellä on fiilis, että meillä vielä paljonkin saavutettavaa. Kaikkea ei ole vielä sanottu.”

”Itse asiassa, meillä on ihan vitusti vielä saavutettavaa. Olemme rönsyilleet musiikillisesti jo niin moneen suuntaan, että voimme rönsyillä jatkossakin. Matkaa on vielä jäljellä.”

Egotrippi konsertoi syksyllä ympäri Suomea. Keikkapäivät ja -paikat löytyvät yhtyeen kotisivuilta (www.egotrippi.com).