Yli kaksikymmentä vuotta kasassa ollut uppsalalaistrio Väsen on muodostunut yhdeksi Pohjoismaiden arvostetuimmista kansanmusiikkiyhtyeistä. Bändin kitaristi ja ensisijainen puhemies Roger Tallroth on ollut kansanmusiikkikitarismin suuria pioneereja, soitin kun ei pohjoismaiseen perinteeseen ole juuri kuulunut. Väsen konsertoi pitkästä aikaa Suomessa, kun se esiintyi heinäkuussa Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla. Maanantai-ilta ehti jo vaihtua yöksi, kun Väsen vihdoin nousi Kalliopaviljongin lavalle ja otti folk-yleisön totaalisesti haltuun. Seuraavana päivänä Tallroth istahti festarialueen Mondo-kahvilaan ja vastaili Nuorgamille leppoisaan tyyliinsä, haitareiden ja viulujen kaikuessa taustalla.
Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämässäsi?
”Sen täytyy olla jokin kappale The Beatlesin Rubber Soul -albumilta. En osaa sanoa mitään yksittäistä kappaletta, koska minun aikanani levyt kuunneltiin kokonaan. Se levy on merkinnyt minulle paljon ja inspiroi minua oikeastaan edelleen.”
Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?
”(Naurua) Maailman tärkein musiikki on sitä, mitä kuunnellaan, jos ymmärrät. Nykyään tehdään niin paljon musiikkia ja informaatiotulva on niin valtava. Minulle musiikki on oikeasti yksi asia – maailman tärkein asia. Se koskettaa niin monella tasolla, riippumatta sukupuolesta, kansallisuudesta, sosiaalisesta asemasta ja niin edelleen.”
Mikä kappale saa sinut nostalgiseksi?
”Rubber Soul taas kerran, se on nostalginen albumi. Esimerkiksi sellaiset biisit kuin Girl, Michelle ja Norwegian Wood. Myös monet klassiset kappaleet ovat hyvin nostalgisia, kuten [Bobbie Ericsonin] Utskärgård. Siinä on jotain kamarimusiikillista ja sinfonista, joka tavoittaa jotakin nostalgista minussa. Myös tietyt lauluäänet saavat minut nostalgisiksi. Esimerkiksi bluegrass-yhtye Crooked Stillin laulajan Aoife O’Donovanin äänessä on nostalgiaa, vaikkei hän laulaisikaan nostalgista laulua. Äänessä on tietynlaista kaihoa.”
Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?
”George Harrisonin. Hän merkitsi hyvin paljon Beatlesille, ja hän lähti tosiaankin liian aikaisin.”
Mikä kappale on jamisuosikkisi? Mitä taas et suostu soittamaan?
”Hyviä biisejä on kyllä paljon, mutta… Ehkä Ockelbogubbarnas favoritpolska, sitä on hauska soittaa jameissa. Huonoja kappaleita ei mielestäni juurikaan ole, on vain huonoja esityksiä. Mutta Vals från Skräkarhyttan on oikeastaan aika tylsä sävellyksenä. Toisaalta huonotkin biisit ovat kivoja toisilla tavoilla.”
Mikä on suosikkisanoituksesi?
”Onpas eeppisen laajoja kysymyksiä! Juuri nyt tykkään sellaisesta kaverista kuin Sam Amidon, joka on irlantilais-amerikkalainen folklaulaja ja teki hiljattain albumin nimeltä All Is Good. Sillä on kappale nimeltä Saro, joka on todella hieno. Hän on yhdessä islantilaisen tuottajan kanssa onnistunut luomaan hienon nostalgisen kuvauksen siitä, miten ensimmäiset pioneerit saapuivat Yhdysvaltoihin Irlannista.”
Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?
“Ace of Base. (Avainviulisti Olof Johansson lisää nauraen: ’Sieltä löytyykin paljon!’) En koskaan kyennyt ymmärtämään, miten he nousivat niin suuriksi. Se on musiikkia, joka tuntuu laskelmoidulta – ettei sen taustalla ole ollut sydäntä. Näinhän asia todennäköisesti ei kuitenkaan ole, täytyyhän jossakin olla ihminen, joka rakastaa sellaista musiikkia. Mutta henkilökohtaisesti se vain ei kosketa minua.”
Minkä kuolleen artistin tai hajonneen bändin olisit halunnut nähdä livenä?
”Täytyy sanoa taas The Beatles. Olisin myös mielelläni halunnut nähdä norjalaisen hardingfela-viulisti Kjetil Lönndalin. Ja sitten on Jimi Hendrix.”
Teidän Gront-albumillanne on kappale nimeltä M. Nykänen. Mikä on suhteesi häneen?
”(Naurua) Se on kunnianosoitus Matti Nykäselle. Se, että hän pystyi olemaan maailman paras mäkihyppääjä ja hieman alkoholisoitunut samaan aikaan on kieltämättä hatunnoston arvoista (lisää naurua). Tiedän toki, että hänellä on skandaalinkäryinen maine Suomessa, mutta se tuli kappaleen säveltämisen jälkeen.”
Mitä artistia tai bändiä suosittelisit ensimmäisenä uudelle tuttavuudelle?
“Crooked Still on hieno bluegrass-bändi Bostonista. Toinen suosittelun arvoinen bändi on The Deadly Gentlemen New Yorkista. Se on erittäin mielenkiintoista, intellektuellia ja urbaania suurkaupungin punkia akustisilla soittimilla ja bluegrass-etuliitteellä. Molemmissa bändeissä soittaa banjoa Gregory Liszt.”
Vinyyli, cd vai mp3?
”Voisin sanoa sekä vinyyli ja cd että vinyyli ja mp3. Vinyyliä suosin eritoten kansitaiteen takia. Mp3:t ovat käteviä ja niitä käsittelen nykyään eniten, vaikkei laatu olekaan järin hauska. Mutta hyvälaatuinen mp3 Dropboxissa on se muoto, jota nykyään suosin eniten.”
Mikä on yleisin syy sille, ettet pidä jostain kappaleesta?
”Ei sellaista syytä oikeastaan ole. Kuten sanoin, on olemassa huonoja ja hyviä esityksiä, ja minä suosin niitä hyviä (naurua).”
Mikä on ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi?
”Se oli varmaankin jokin kappale ruotsalaiselta Hep Stars -bändiltä. Siinä soitti muun muassa ABBAn Benny Andersson. Heillä oli sellaisia biisejä kuin Wedding ja Sunny Girl. Jos otetaan jokin tunnetumpi, niin se on Beatlesin She Loves You. Kuulin sen ensi kerran televisiosta, kun he olivat esiintymässä Ruotsissa.”
Kenen lauluääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn?
”Niitä on aika monta. Sam Amidonin mainitsin jo aikaisemmin, sitten on norjalainen kansanlaulaja Kirsten Bråten Berg. Irlantilaisen perinteen puolelta Paul Brady, hän on muutenkin ikoninen hahmo. Sitten Ella Fitzgerald tietenkin, ja John Lennonillakin oli hieno ääni. Kansanlaulajien puolelta voisin mainita nyt jo kuolleen Talle Frøyslandin Telemarkista.”
Mikä tulee muuttamaan musiikkibisneksen seuraavan kymmenen vuoden aikana? Mitä jää jäljelle?
”Levymyyntihän on meitä kaikkia lähellä. Luulisin, että levymyynti keikkojen yhteydessä kasvaa, mutta levykauppojen myynti laskee. Tiedostojen jakaminen tulee lisääntymään, se on helppo ja kätevä tapa jakaa musiikkia. Cd-levy tulee varmaankin katoamaan, ja keikkojen yhteydessä myytävää musiikkia tullaan myös myymään eri muodoissa. Tiettyjen bändien ’tilaaminen’ voisi myös olla mielenkiintoinen idea. Että fanit voisivat jonkinlaisen portaalin kautta seurata bändin toimintaa. Musiikinopetus digitalisoituu; opettajat ja oppilaat esimerkiksi lähettelevät toisilleen videoita ympäri maailmaa. Jo nyt on olemassa Bluegrass Academy, joka keskittyy siis vain bluegrassiin, mutta näin on toimittu myös klassisen musiikin saralla.”
Mikä on levykokoelmasi noloin levy?
”(Naurua) En tiedä onko se noloin, mutta minulla oli elämänvaihe, jolloin tykkäsin Bostonista. Nykyään se kuulostaa jotenkin liian kiillotetulta ja hyvin… valkoiselta. Se ei enää tunnu oikein miellyttävältä. Vaikka olenkin kaikkiruokainen, on heidän musiikissaan jotain, mikä on vähän passé.”
Miten hyvin tunnet suomalaista musiikkia? Onko sinulla suosikkeja?
”Jaa-a, niitä on paljon… Koko tämä Kaustisen kulttuuri, joka pyörii Mauno Järvelän ja hänen Näppärit-ryhmänsä ympärillä, on merkittävä. Näppäripedagogiikan avulla nuorille muusikoille annetaan hyvä perusta, jonka päällä seisoa. Mauno on merkinnyt tälle kulttuurille todella paljon. Minähän olen toiminut paljon myös hänen lastensa ja [harmonisti-pianisti] Timo Alakotilan sekä käytännössä kaikkien, jotka ovat toimineet Sibelius-akatemian kansanmusiikkilinjalla, kanssa.”
Jim Morrison – nero vai pölvästi?
”(Naurahdus ja hetken hiljaisuus) Se riippuu vastaanottajasta. Hän ei ottanut kantaa, oli vain. Mutta kai hän oli molempia.”
Väsenin kotisivuille tästä. Etno-Espa Helsingissä 8.–26.8.