Nuorgam tapasi Sami Kukan Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla, jossa yksi tämän vuoden teemoista oli eri sukupolvien suomalaiset lauluntekijät. Kukka esiintyi festareilla niin bändinsä kanssa tarjoillen melko rockahtavan setin, kuin myös Iholla-keikkasarjassa yhdessä Pekko Käpin kanssa, ilman äänentoistoa ja enimmäkseen kanteletta soittaen. Avanti!n Suvisoitto-tapahtuman yhteydessä Kukka oli noin viikko sitten esiintynyt myös Pekka Kuusiston ja Samuli Kosmisen kanssa.
Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämässäsi?
”Yllättävän nopeasti vaikea kysymys… Sen täytyy olla joltain sellaiselta levyltä, jota olen aikoinani kuunnellut paljon. Led Zeppelinin Houses of the Holya, Bob Dylanin Savedia tai George Harrisonin Living In A Material Worldia olen kuunnellut ehkä eniten. Jokin biisi niiltä. Olen kuitenkin niitä, jotka edelleen kuuntelevat levyt kokonaan, tai sitten toisen puolen.”
Mikä artisti tai bändi tekee tällä hetkellä maailman tärkeintä musiikkia?
(Naurua) ”Lisää hirveän vaikeita kysymyksiä… Tärkeintä on tietysti se, mitä jaksan nykyään kuunnella. Lähiaikoina olen kuunnellut paljon klassista musiikkia, joten ehkä sitten sanon Arvo Pärt.”
Mikä kappale tekee sinut nostalgiseksi?
”Ehkä Rolling Stonesin It’s Only Rock’n’Roll (But I Like It). Aloitin soittamisen juuri rock’n’rollin parissa, joten nostalgia liittyy sitä kautta.”
Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut sinua syvästi?
”Heti tulee mieleen sellaisia muusikkoja, joiden kuolemaa pelkään, kuten esimerkiksi Dylan. Mutta George Harrison ehdottomasti. Yritin päästä muistokonserttiinkin esiintymään. Olen valtava Harrison-fani, minulla on hänen kaikki soololevynsä.”
Minkä levyn olet viimeksi hankkinut?
”Menipäs vaikeaksi, kun en osaa sitä nimeä lausua oikein… Täytyy soittaa Pekko Käpille, hän osaa lausua sen hienosti. (Puhelimitse tulee neuvo: ”mashoo”) Eli Guillaume de Machautin Messe de Notre Dame. Pekko soitti sitä minulle aikoinaan, se on vanhaa klassista musiikkia jostain 1000-luvun alkupuolelta, yksi ensimmäisiä polyfonisia sävellyksiä. Siitä on tehty ihan mahtava moderni levytys.”
Mikä on suosikkisanoituksesi?
”Varmaankin jotain suomalaista, se on kuitenkin kieli, joka pystyy parhaiten koskettamaan. Mennään varmaan joihinkin virsiin… Hautajaisvirret on aika hyviä (naurahdus). Mutta jos rock-juttuja mietitään, niin tykkään tosi paljon J. Karjalaisen Marjaniemessä-levyltä löytyvästä viimeisestä biisistä. Se käsittelee sitä lapsen morkkista, miten taas on yksi kesä mennyt hukkaan. Marjaniemessä on muutenkin hänen parhaita levyjään.”
Mikä on suosikkityylilajisi klassisesta musiikista?
”Tykkään sekä modernista että vanhasta musiikista. Yksi suosikkisäveltäjistäni on Olli Mustonen, joka on tehnyt hienoa modernia musiikkia, jossa on paljon barokkivaikutteita. Sitten Bach on myös suuri suosikkini. Mutta mitään tiettyä aikakautta en osaa sanoa.”
Minkä kuolleen artistin tai hajonneen bändin olisit halunnut nähdä livenä?
”No tietysti George Harrisonin. Mutta se oli käytännössä mahdotonta.”
Mikä on lempikukkasi?
”Kyllä se on varmaan orvokki. Sellainen pieni luonnonorvokki, tai sitten metsäruusu.”
Vaalea leipä vai ruisleipä?
”Ruisleipä. Se on terveellisempää.”
Mitä artistia tai bändiä suosittelisit ensimmäisenä uudelle tuttavuudelle?
”Kaikki, jotka tuntevat minut hyvin, tietävät että suosittelen koko ajan kaikenlaisia bändejä. Mutta tietysti minä aina suosittelen kaikille The Bandia (naurahdus).”
Vinyyli, CD vai mp3?
”Inhoan sellaista asiaa, että musiikki on tietokoneella. Inhoan sitä, että minun pitää mennä tietokoneelle kuunnellakseni musiikkia. On minulla 40:n gigan soitinkin, mutta ei sielläkään ole kovin montaa levyä. Mutta ihan hyvin CD, LP tai kasetti käy, kunhan siellä on hyvää musiikkia. Sinällään vinyyleihin ei osaltani liity mitään romantiikkaa, ja ovathan ne hankalia käyttää.
Voisin vastata tähän myös ammattini näkökulmasta, kun olen äänittäjä ja masteroija. Valitettavan usein uudemmissa levyissä on huonompi soundi sen takia, että on tarve saada levyt soimaan lujaa. Vanhoissa vinyyleissä ei ole ollut tätä pakotetta, ja siksi niihin on jätetty dynamiikkaa. Niitä on mukavampi kuunnella ilmavamman soundin takia. Kun ensimmäiset CD:t tulivat, ei painoksia välttämättä remasteroitu ollenkaan, mikä saattoi olla ihan hyvä ratkaisu. Mistään biteistä en jaksa kiinnostua, kunhan musiikkiin on jätetty dynamiikkaa. Musiikkiin kuuluu dynamiikka, ja se kuuluu myös minun musiikistani (naurua).”
Mikä on yleisin syy sille, ettet pidä jostain kappaleesta?
”On paljon sellaista musiikkia joka ei kosketa minua, ja sitten on sellaista joka on tehty rahastusmielessä… Mutta minusta kaikkea musiikkia on hyvää ja huonoa. Jos jokin asia on tehty vilpittömin mielin ja sydämellä, se saattaa olla hyvää vaikka tyylilaji olisikin vieras. Sellainen musiikki, joka on tehty välinpitämättömästi, ei yleensä saa minulta korkeita pisteitä.”
Mikä on ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi?
”Beatlesin Help. Kuulin sen pikkupoikana radiosta.”
Kenen lauluääni saa selkäpiissäsi soimaan hyyn hyvällä/huonolla tavalla?
”Hyvässä mielessä tulee mieleen heti Bob Dylan, hänen äänensä voima liikuttaa sydäntäni mahtavasti. Jos taas huonossa mielessä… En toki halua loukata ketään… Mutta sanotaan nyt Pekka Ruuska, häntä en ole voinut koskaan sietää.”
Mitä klassista popkappaletta et ole koskaan oikein ymmärtänyt?
”En ole koskaan tykännyt Queen-yhtyeestä. En ole ollenkaan ymmärtänyt sellaisia biisejä kuin Radio Gaga tai We Are the Champions. Minusta se on jotenkin huonoa operettia.”
Jim Morrison – nero vai pölvästi?
”En oikein tiedä. Minusta Doors on parhaimmillaan loistavaa musiikkia, mutta en ymmärtänyt hänen hehkuttamistaan sellaisena ilmiönä. Se on vähän sama juttu kuin Kurt Cobainin kanssa, eli tämä nuorena kuolemisen seksikkäänä pitäminen. Sitä en ole koskaan ymmärtänyt. Olisi paljon mielenkiintoisempaa nähdä, miten me suhtautuisimme esimerkiksi Jimi Hendrixiin, jos hän olisikin saanut vähän liikakiloja ja tehnyt muutaman huononkin levyn.”