Bassokuvio, jota Jani Lehtinen voisi kuunnella maailman tappiin asti.
Tiiu Helinän musiikki sijoittuu henkisessä levyhyllyssä kansanlaulujen arkistolevytysten ja glitch-electronican väliin.
1980-luvulla suomalaisten käännösiskelmän määrä alkoi vähentyä. Syntikkapopklassikoista tehtiin kuitenkin kotimaisia versioita 1990-luvullakin. Onneksi!
Kalju Isä Aurinkoisemme on toistuva aihe suomalaisen rockin historiassa. Nuorgam nostaa itsenäisyyspäivän kunniaksi lipun salkoon ja kuuntelee viisi vetävimmät Kekkos-rockit!
Markus Hildenin täyttämästä luukusta paljastuu pikku mestariteos sekä kaksi suomirockin kulmakiveä.
Vielä 1990-luvun puolivälissä oli mahdollista, että aikuisten ja varsin tavallisten ihmisten muodostama yhtye yltää Englannin sinkkulistan sijalle 18 hakatusta eläkeläisestä kertovalla kappaleella.
Tuomas Kokon luukusta paljastuu unen ja valvetilan rajalla kulkevaa lofi-popia ja stadionluokan melodioita.
Itsenäisyysviikon sarjassamme tällä kertaa käsittelyssä kököimmät, riemukkaimmat ja myötähävettävimmät suomeksi lauletut mustan musiikin kappaleet.
Mikä on hyvä tapa käyttää kymmenen dollaria? Robert Pollard tietää.
Matti Markkolan luukusta pilkistää tänään heteromiesten elektrohomostelua ja ysäriltä periytyvää testosteroniemoilua.
Mervi Vuorela perustelee, minkä takia Wipers on maailman kenties paras yhtye.
”Tuuli kääntyy jo etelään, ristit roihuten käryää, mustain kyynelten huuto tää, joukkohautoihin heitetään” – eli miten kääntyvät Neil Youngin kanelitytöt ja kultasydämet suomen kielelle?
Nuorgam
