Markus Hilden laati viiden kohdan ohjelman, kuinka olla oman elämänsä Shaggy.
Mitä pilkistää Mervi Vuorelan luukun takaa?
1980-luvulla tuottajasta tuli brändi tai filtteri, jonka artisti saattoi ostaa päivittääkseen soundiaan. Keneenkään tämä ei päde yhtä paljon kuin Daniel Lanoisiin, Jean Ramsay kirjoittaa.
Time Bomb on sen verran loppuun asti tuotettu ja tehokas, ettei siitä voisi jättää mitään pois, Kari Koivistoinen kirjoittaa.
Näin tarjoilisimme dreampop-helmen, kirkasotsaisen kitararock-levyn ja unohdettua haikeilua.
Stupid Girlin lähtiessä soimaan viimeisetkin grungen kahleet valahtavat lattialle, tämä on popmusiikkia korskeimmillaan.
Luukun sisällä on taikajuomapataan pudonnutta hellepsykedeliaa, tupakkaa ja teennäinen nainen.
Mariah, tuo unelmien naapurintyttö, on tähtisadetta, julistaa Juuso Janhunen.
Lauantaina Circukseen saapuva Balkan-popin mestari rakastaa tuhlata aikaa: ”Voisin istuttaa oliivipuita ja odottaa 25 vuotta, että ne tuottavat ensimmäiset oliivinsa.”
Seiskaluukussa minimalismia, stadioneita ja stadionminimalismia.
Eurooppa ja country ovat usein kivulias yhtälö, mutta Johnnyt Cashin lauluja on lokalisoitu täkäläiseen mielenmaisemaan luovasti ja parhaimmillaan jopa onnistuneesti.
Antti Piirainen kertoo ajasta, jolloin Prince joutui kohtaamaan oman kaksijakoisuuteensa ja huomaamaan, että kaikella on rajansa. Myös hänen kyvyillään.
Nuorgam
