Joni Kling kertoo nerosta, jonka musiikki on kuin poukkoilua pehmustetussa sellissä.
Filosofiseksi heittäytyvä Posies-laulaja pohtii nerouden syvintä olemusta ja maailmanmusiikki-käsitteen vihamielisyyttä. Tuomo Yrttiaho raportoi.
Vuoden 1979 popklassikot: Jotkut kappaleet kestävät mitä tahansa – jopa The Slitsin käsittelyn.
Hannu Linkola hekumoi keikkakokemuksella, joka ei hevin unohdu.
Vuoden 1979 popklassikot: Northamptonilaisyhtyeen esikoissingleä pidetään maailman ensimmäisenä gothic rock -levytyksenä, joskaan punkin jälkeistä tummasävymusiikkia ei tuolloin vielä gootiksi kutsuttu.
Riku Kärkkäinen kertoo, kuinka rastapäisestä tanssirockarista tuli 2000-luvun tärkein elokuvasäveltäjä.
Vuoden 1979 popklassikot: Kutsu vallankumoukseen vai hätähuuto kaupungista, jonka valtiattareksi Margaret Thatcher oli noussut vain yhdeksän kuukautta aiemmin?
Velipojat ovat The Nationalin kartta ja kompassi, Ville Aalto kirjoittaa.
Vuoden 1979 popklassikot: Robert Smith muistaa moneen kertaa vakuuttaa, että pojat eivät itke.
Vuoden 1979 popklassikot: brittiläisen konepopparin suurin hitti on lohdullinen laulu siitä, kuinka neljälle pyörälle nostettu peltikoppi tarjoaa omistajalleen turvapaikan ja suo tälle haavoittumattomuuden tunteen.
Pariisin Kevään lauluissa rakastutaan mallinukkeihin ja valitaan kassajono myyjäneidin kauneuden perusteella.
Turku Moderniin saapuva Kim Ann Foxman laulaa karaokessa mieluiten mitä tahansa Milli Vanillilta.
Nuorgam
