Kore kara minna de mechakucha odotte. Sawagou, sawagou! Arttu Tolonen kertoo, millaista oli syvässä Missy E -fetississä.
Manic Street Preachers konsertoi seitsemännen kerran Suomessa. Sen kunniaksi Ville Aalto esittelee seitsemän tutustumisen arvoista harvinaisuutta yhtyeen tuotannosta.
Vuoden 1979 popklassikot:
Nuorgam esittelee kaikki tällä vuosituhannella Iso-Britannian tai USA:n singlelistan kärkeen yltäneet parivaljakot.
Girl Talk on post-musiikkiteollisuusajan ruumillistuma, Santtu Reinikainen kirjoittaa.
Vuoden 1979 popklassikot: Chrissie Hynden estoton flirtti tekee Juha Merimaasta likaisen miehen.
Saksalainen insinööri, tuo pop-idolikuvaston epätodennäköisin yksilö. Säyseä, hillitty, teknologiasta villiintyvä ja kaikin muinkin tavoin perinteisen rocktähden täydellinen antiteesi.
Guitar Wolf on Link Wrayn kuoltua ainut, joka osaa soittaa täydellisesti tämän biisejä. Ainakin omasta mielestään ja Guitar Herossa.
Princen tanskalaisbasisti Ida Nielsen antaa 98 prosentin todennäköisyyden sille, että hänen purppuraisuutensa esiintyy vihdoin Helsingissä.
Vuoden 1979 popklassikot: kuusi minuuttia ja kaksikymmentä sekuntia, johon mahtuu kaikki olennainen rockmusiikista.
Caribou-mies on värikylläisten äänimaisemien mestarillinen maalailijana, mutta yhä enemmän myös lahjakas popsäveltäjä.
Vuoden 1979 popklassikot: Eli kuinka Quentin Tarantino anasti hiihtohississä syntyneen ajatusloikan rare groove -harrastajilta.
Nuorgam
