Röntgensäteiden ja konvektiovirtausten valssi.
”Staring at the sun
oh my own voice
cannot save me now
standing in the sea
it’s just one more breath
and then down I go”
Olin vuonna 2004 kivitalon kellarissa Vend-bändin treeniksellä ottamassa pohjia. Saapuessani pojat soittelivat vielä, joten join yksin nuhjuisella sohvalla, keskellä rakennuspölyä ja suojamuoveja. Kun ryhmä pisti vapaalle, yhtyeen kitaristi Timo pisti TV on the Radion Desperate Youth, Blood Thirsty Babes -levyn soimaan.
Aina joskus harvoin tulee vastaan niitä hetkiä, jolloin rakastut siltä istumalta uuteen bändiin. Se sokaisee ja vie kaikelta huomion. Platan starttaavan The Wrong Wayn aloitti aamuyöstä seonnut saksofoni, joka muuttui laivan konehuoneen ryskeeksi, palaten takaisin siksakkia poukkoilevaan puhallinsoittimeen.
Mutta sitten tuli se kappale. Liukuovet napsahtivat ympäriltäni kiinni ja suhahdin sukkulalla kohti lähintä tähteämme. En voinut muuta kuin tuijottaa tuota kuumaa, keltaista vetypalloa silmämunat pullistuneena ja tuntea väreilevä euforinen lämpö sisälläni.
Ei, en laskenut alleni. Treeniksen kajareista humisi rintalastan läpi sydämeeni Staring At The Sun. Kun laulaja Tunde ulisi mikrofoniin, rämisevä basso värisytti sisäelimiäni ja kappale aloitti hypnoottisen, itseään toistavan poljennon, dopamiini puski kehooni. Sanoitukset käsittelevät kaikkea sodasta kuolemaan ja seksiin, mutta en pystynyt niihin keskittymään, sillä keskushermostoni oli saanut lamauttavan annoksen Tv on the Radiota.
Ankkarockissa vuonna 2009. (Kuva: Tomi Palsa)
Hehkutin innostuksissani uutta tuttavuuttani sen verran, että Vendin rumpali Kalle kommentoi omaan sarkastiseen tyyliinsä bändin musiikkia juuri sellaiseksi, josta kriitikot tykkäävät. Pitänee varmasti paikkansa, että bändin kuulijakunnasta iso osa on niitä, jotka suhtautuvat musiikin kuunteluun hivenen oireellisesti.
Seuraavana päivänä ostin bändin koko tuotannon ja t-paidan kaupan päälle. Nykyään salamarakkaus on väsähtänyt viimeisimpien levyjen myötä välinpitämättömyydeksi, mutta Staring at the Sun jaksaa vielä muistuttaa siitä röntgensäteiden ja konvektiovirtausten valssista, joka aaltoili sisälläni.
Bonus!
TV on the Radiolta äänestettiin myös kappaleita I Was a Lover ja Wolf Like Me.