R. Kelly: hieno mies ja, ainakin omien sanojensa mukaan, kova panemaan.
Kaiken kohtuuden ja vakavamielisen jurnutuksen vastavoimaksi kohonnut kappale, joka tuo juhlimisen perimmäisen olemuksen suoraan sydämeesi.
“So baby gimme that toot toot
Lemme give you that beep beep”
J6M: Jean-Marie Messier, Moi-Meme, Mâitre du Monde, eli vapaasti käännettynä Jean-Marie Messier, minä itse, Maailman valtias. Näin kirjoitti ranskalaisen monialayrityksen Vivendin toimitusjohtaja allekirjoituksensa toimiessaan vielä yrityksen johdossa. Messier oli egomaanikko, mies, joka uskoi lehdistön väitteet omasta nerokkuudestaan siinä määrin, ettei kuunnellut neuvonantajiaan, ja onnistui näin muutamassa vuodessa tekemään yltiöpäisillä yritysostoillaan Vivendille yli 13 miljardin euron tappiot.
Kun ajattelen Jean-Marie Messieriä, ajattelen kohtuuttomuutta. Onhan kyseessä kaveri, joka osti firmansa piikkiin itselleen 17 miljoonan dollarin arvoisen kämpän New Yorkista, ja saadessaan potkut vaati asuntoa osaksi eropakettiaan. Yritän kuvitella, millaisia bileitä Messierillä on täytynyt uransa huipulla olla: Kuohuva ei varmasti ole loppunut, kokkelivuoret ovet kenties päällystäneet pöytiä, naiset ja miehet ovat olleet kauniita ja päissään kuin tilhet käyneistä pihlajanmarjoista ja ruokalajit ovat todennäköisesti maksaneet enemmän per kipale kuin mitä minä tienaan vuodessa.
Ajatus Messieristä rikkaiden, kuuluisien ja kaikissa maailman tarjoamissa synneissä kylpevien ihmisten ympäröimänä ei kuitenkaan herätä minussa pahennusta. Päinvastoin, tuokiokuvat ranskalaismiljardöörin ökyjuhlista saavat minut haaveilemaan siitä, että ehkä jonain päivänä jossain, sama arjen ankeuden karkoittava, tästä luterilaisen ankeasta aistimaailmasta vieraannuttava tilanne voisi olla myös minun saatavillani.
Ja sehän on. Eikä vain minun saatavillani, sillä meillä kaikilla on mahdollisuus uppoutua puhtaan rentouttavaan, hedonismin täyttämään juhlintaan. Sillä jos sinulla on ruokaa ja juomaa, homma lähtee rullaamaan.
“Crystall poppin’ in the stretch Navigator
We got food every where
As if the party was catered”
Ja jos ympärilläsi ystäviä, bileet on taattu.
“We got fellas to my left
Honeys on my right
We bring ’em both together, we got jukin’ all night”
Jos taas tämän kaiken taustalle saa yhden kaikkien aikojen parhaista biiseistä, niin tarttuvan viikonlopunjulistuksen, ettei siitä voi saada tarpeekseen, on oikeastaan selvää, että arkihuolet ovat poissa, ja jäljellä on puhdas nautinto ja hurmos. Sillä kappale on niin hyvä, että se täytyy mainita jopa sillä itsellään.
“This is the remix to Ignition
Hot and fresh out the kitchen’
Mama rollin’ that body
Got every man in here wishin’
Sippin on coke and rum
I’m like so what I’m drunk
It’s the freakin’ weekend baby
I’m about to have me some fun”
Ingnition [Remix] on se ainoa kuviteltavissa oleva silta minun todellisuuteni ja Jean-Marie Messierin kaltaisten, täysin toisessa universumissa elävien ökyilijöiden välillä. Kuvittelemani juhlat eivät nimittäin ole se mitä tarvitaan elämästä nauttimiseksi, huolien unohtamiseksi ja loputtoman hymyn kasvoille nostattamiseksi. Ignition [Remix] ei ehkä auta kohtaamaan elämän murheita, mutta jumalauta, miten se voikaan nostattaa tunnelman kattoon, ja saada kaiken hetkeksi hehkumaan kuin legendaarisen Faroksen majakan valon tässä pimeydessä, joka elämänä tunnetaan.
Ignition [Remix] on niin kova kappale, että sen yksityiskohdille omistettu listakin kasvoi aiottua kokoaan suuremmaksi. Se on ikuisen viikonlopun sinfonia, renessanssimies R. Kellyn maalaama kangastus, niin hotelliaulojen ja baarikaappien ovet kuin kuulijoidensa sydämet avaava mestariteos, joka vapauttaa meidät kaikesta turhasta vakavuudesta ja saa meidät laulamaan mukana kuin vähämieliset alati kasvavana äänivallina:
“Bounce Bounce Bounce Bounce Bounce Bounce Bounce Bounce Bounce Bounce”
http://youtu.be/y6y_4_b6RS8
R. Kelly – Ignition [Remix] (ohj. Billie Woodruff)
Bonus!
R. Kellyltä ei äänestetty muita kappaleita, mutta kaimoista noteerattiin myös muun muassa Kelly Clarkson, jonka Since U Been Gone jäi niukasti listan ulkopuolelle.
