Duran Duran rakastaa naisia.
Kamera räpsii kuvia. Runwayn päässä solakat mallitytöt leikkivät tyynysotaa, ratsastavat hevoseksi puetulla miehellä ja mutapainivat yläosattomissa. Taka-alalla Simon Le Bon laulaa filmille tallentuvista tytöistä. Kappale on pirteä, mutta teksti raskaasti virittynyt. Bilebiisi tämä ei ole.
Taustalla on se mallimaailma, johon Duran Duran oli vuosikymmenen vaihteessa tutustunut ja josta se ammensi. Siihen kytkeytyi nuorten tyttöjen silmitön hyväksikäyttö: samat tytöt liikkuivat niillä klubeilla, joilla yhtye alkuvuosinaan esiintyi. Närää aiheuttaneen videon oli määrä pyöriä noiden samaisten klubien tv-ruuduilla.
MTV:lle sitä editoitiin rankalla kädellä. Mutapaini ja tyynysota hävisivät. Niin myös härskeimmät lähikuvat. Kappale kutistui alkuperäiseen levymittaansa, kun leikkaamaton versio kestää yli 6 minuuttia.
Girls on Film oli Duran Duranin kolmas sinkkujulkaisu, ja kappale, joka nosti yhtyeen suosioon Iso-Britanniassa (Yhdysvalloissa bändi breikkaisi vasta seuraavan levyn aikoihin). Biisissä on kaikki hitin ainekset: kevyen leikkisät kasarisoundit, energisesti laukkaava rumpukomppi ja toistuvana motiivina neljän soinnun kitarariffi.
Ja tietenkin tärkein: teksti, jonka mukana on helppo laulaa – ja jonka kriittiset konnotaatiot on satunnaiskuuntelulla helppo sivuuttaa. Kun Le Bon kajauttaa ilmoille ”girls on film”, tiedän kyllä hyvin, mistä hän laulaa. Silti sen voi ottaa toisinkin. Toiselle kappale on kannanotto, toiselle vain anthem naisruumiin erotisoinnille.
Samaan tapaan videota on helppo katsoa kahdella tapaa. Sen kuvakieli asettaa vuorotellen välähtävät salamat ja naiskehoista napatut lähikuvat, ja vaikka mise-en-scène on täysin liioiteltu ja naista halveeraava, on kritiikki ehkä kaivettava lyriikasta.
”Lipstick cherry all over the lens as she’s falling
And miles of sharp blue water coming in where she lies
The diving man’s coming up for air
’Cause the crowd all love pulling dolly by the hair
By the hair”
Sieltä se löytyy etsimättäkin. Olennaiset ovat toisen säkeistön viimeiset säkeet, joissa näkökulma vaihtuu katsojasta katseen kohteeseen:
”And she wonders how she ever got here
As she goes under again”
Tämän jälkeen kuulija ei enää voi aukottomasti samastua katsojaan, subjektiin. Tulokulma on rikottu. Filmille tallentunut tyttö on saavuttanut minuuden. Ja se, jos mikä, on tylsää. Kun haluaisi vaan katsoa sitä mutapainia.
Bonus!
Kappaleen ovat vuosien saatossa coveroineet mm. Björn Again ja Billy Preston. Oma suosikkini on Girls Aloud, joka onnistuu kääntämään biisin täysin päälaelleen. Youtube-kommentit ovat myös hyvää luettavaa: ”Is this the song thats on the H&M Commercial, but the one with the kids?” Jep jep.