Jeffrey Lee Pierce (toinen vasemmalta) oli Blondie-yhtyeen fanikerhon vetäjä, jonka The Gun Club oli osa Hollywoodin aktiivista bändiskeneä, johon kuuluivat myös The Blasters, The Bags ja X.
Ennen aikojaan omaan mahdottomuuteensa kuollesta Jeffrey Lee Piercestä (1958–1996) muistetaan yleensä ensimmäisenä kännisekoilut ja muu äärimmäinen käytös. Tämän varjoon jää herkkä mutta tarkkanäköinen ja erittäin terävä sanoittaja, joka pelasti bluesin ravistelemalla sen kaapista luurangot, jotka valkoiset pullapojat olivat 1970-luvulla lihottaneet näkymättömiin loputtomilla kitarasooloillaan.
Esikoisalbumi Fire of Loven avausraita Sex Beat julkaistiin tuplasinglenä Ghost on The Highway -kappaleen kanssa. Jos jälkimmäinen päivitti Robert Johnsonin hyytävän kuolo-bluesin postpunk-aikakaudelle, oli Sex Beat eräänlainen näkymä nykyhetkestä historian suuntaan. Elviksen televisokuvan ulkopuolelle rajatuista lanteista ollaan tultu tilanteeseen, jossa eturivissä ei ole enää viattomia lapsia rusetit hiuksissaan, vaan huumeiden ja viinan riuduttamia käveleviä kuolleita erilaisissa ruumiillisen ja henkisen mätänemisen asteissa.
Piercen äänessä on samanaikaisesti kauhua ja kiimaa hänen katsoessaan lavan reunalta eturivissä tapahtuvaa pariutumisriittiä:
“Johnny’s got a light in his eyes
and Shirley’s got a light on her lips
Jake’s got a monkeyshine on his head
and Debra Ann’s got a tiger in her hips
they can twist and turn they can move and burn
they can throw themselves against the wall
but they creep for what they need
and they explode to the call”
Pierce tiedostaa roolinsa latautuneen aktin esilaulajana ja antaa itsensä jäädä kertosäkeen alle kuin kauriin lähestyvän auton valoihin. Hänen äänessään on todellista kauhua, kun hän lausuu sanat “and then they move”. Kauhu vain yltyy yhtyeen moduloidessa seuraavan “move”-huudahduksen taustalla ja laukeaa viimein kuin starttipistooli sanojen “sex beat, go” myötä, kun yhtye jurnuttaa syvää Las Vegas -grindiä taustalla kuin rahatukon käteensä saanut parittaja.
Pierce toki myös nauttii roolistaan. Pellin iskut kertosäkessä ovat kuin ruoskan napsahduksia, joilla edessään kiehnääviä orjia yhä kiihkeämpään tanssiin piiskaava Pierce rytmittää omaa kauhunsekaista, sadistista nautintoaan.
Kappaleen avainlause on neljännen säkeistön häkellyttävä “we can fuck forever but you will never get my soul”, joka paljastaa rituaalin tunneköyhyyden. Tässä ei ole kysymys rakkaudesta, vaan pelkästään turruttavasta seksistä.
Varsinkin säkeistöjä kuunnellessa on hämmentävää huomata, kuinka suoraan Pixies ja Black Francis varastivat Pierceltä ja Gun Clubilta: kappale on fraseerauksia ja vokaalikikkoja myöden täysin “pixiesiä”. Jopa obsession outoon ja perverssiin seksiin Francis sai Pierceltä.