1970- ja 1980-luvun taitteen Skotlannin ääniympäristö koostui lähinnä atonaalisista punkyhtyeistä. Tuolloin musiikkifani Alan Horne hyppäsi lempiyhtyeidensä Orange Juicen, Josef K:n, Aztec Cameran ja The Go-Betweensin julkaisijaksi ja istutti tanssikenkiä kiillottavan indiepopin juuret Glasgow’n tylyyn konkretiaan. Horne perusti ”the sound of young Scotlandia” kannattelevan Postcard Recordsin, jonka singlejen kansissa komeili (lähitulevaisuudessa väijyvää twee-estetiikkaa enteilevästi) rumpua hakkaava sarjakuvakissa.
Orange Juicen Falling and Laughing oli ensimmäinen julkaisu Postcardin vuoden mittaisella elinkaarella. Yhtyeen poikamaisista jäsenistä oli kovistelu ja machoileva rocktähteys kaukana. Silti Edwyn Collinsin joukkio poseerasi kylillä kauneimpien tyttöjen ympäröiminä ja yleisö seurasi heidän hauskanpitoaan kateudensekaisella ihailulla. Belle and Sebastianin Stuart Murdoch tunnelmoi muisteloissaan, että Orange Juice oli ainoa hauska asia koko kaupungissa ja bändin nimikirjoitusten saaminen levynkanteen yksi hänen popnörttinuoruutensa myyttisimmistä hetkistä.
Falling and Laughingin kiihdyttelevä diskokomppi kompastelee aikaansa edellä solmittuihin kengännauhoihinsa ja muistuttaa Gang of Fourin, Televisionin ja Buzzcocksin kaltaisista nokkelista postpunk-bändeistä. Kappaleen ensimmäisessä singleversiossa kielisoitinten vire horjahtelee, mutta Orange Juicen innokkuus kuulostaa raikkaalta kuin lasi halpaa vissyä gintonic-bileitä seuraavana aamupäivänä.
Edwynin hengästyneet vokaalit notkahtelevat koukkivan bassoraidan yllä kiihkeässä upbeat-etukenossa ikään kuin bändin jäsenet olisivat viettäneet levytyssessionsakin kaatuillen ja kikatellen. Tunnelma ei möyri muiden jälkipunkkareiden ahdistuneissa mielenmaisemissa vaan holtittomassa sentimentaalisuudessa Jonathan Richmanin tapaan.
”You say that there’s a thousand like you
Maybe that’s true
I fell for you and nobody else
So I’m standing here so lonesome
What can I do
But learn to laugh at myself”
Sanoituksissa kieriskellään yksipuolisissa tunteissa samaan aikaan ironisesti ja keskenkasvuisesti pelkäämättä naiiviksi leimautumista tai kolhujen keräämistä. Edwyn Collins käsittelee klassista ever-fallen-in-love-with-someone-you-shouldnt-have-tematiikkaa, mutta kiertää patetian ja katkeroitumisen erämaat kaukaa. Sydänmurskan prosessointi on kappaleessa jo uhmakkaan itsevarmassa vaiheeseessa, jossa selviytymiskeinoihin uskalletaan tarttua. Toipumismetodit saattavat tosin kuljettaa vilpittömästi tuntevan popparin pää edellä asfalttiin. What can you do.