Tästä alkoi kehitys, joka teki esimerkiksi suomalaisesta räpistä niin hienon, elinvoimaisen ja merkittävän ilmiön. Run-D.M.C.:n ensimmäinen single oli myös ensimmäinen hiphop-single, joka menestyi karummalla soundilla kuin siihen saakka jyllänneet suuret produktiot funk-kokoonpanoineen.
It’s Like Thatin yksinkertaiseen rumpukonepaukutukseen ja muutamaan sämplättyyn soundiin perustuva soundi teki räpistä entistä demokraattisempaa. Enää ei tarvittu studiota suurella soittohuoneella. Tältä pohjalta musiikki pystyi leviämään esimerkiksi ympäri Suomen vielä paljon tehokkaammin kuin punk koskaan. Joka pitäjällä on oma räppärinsä.
Karu musiikillinen sovitus vie huomion lyriikoihin, mikä tarkoittaa, ettei hiphopin alkuaikojen ”hipi to the hopa Holiday Inn y’all party don’t stop” -tyylinen jauhaminen enää toimi. Sanoihin tarvitaan sisältöä, oli se sitten conscious- tai gangsta-räppiä. Tai jotain muuta.
Pari vuotta It’s Like Thatin jälkeen soundi aloitti matkansa länteen. Vuonna 1984 Ice-T siirtyi parin ensimmäisen singlensä täydemmästä soundista Recklessin karuuteen. Vuonna 1985 Philadelphiassa Schoolly D tarinoi rujoja juttuja riisuttuun taustaan. Siitä se lähti… pikkuhiljaa.
Bonus!
It’s Like That palasi listoille 1990-luvun lopulla Jason Nevinsin remixin ja svengaavan musiikkivideon voimin.