Flying Lotus – Until the Quiet Comes vs. Eeliks:en – Suutre Teiter

Steven Ellison alias Flying Lotus.

Bittihiphopin keisari ja 7-vuotias tamperelaispoika tappelivat. Kumpi voitti?

Losangelesilainen Flying Lotus eli Steven Ellison on ollut vuoden 2010 hyperavaruus-jetlagia poteneen Cosmogramma-albumin julkaisun jälkeen biteiksi muutetun hiphopin keisari.

Ellisonin uusin albumi Until the Quiet Comes on miehen omien sanojen mukaan lastenlevy, ”musiikkia, jonka tahtiin lapset voivat unelmoida”.

Toisaalta hän halusi tietenkin tehdä myös hiphop-progea, koska on kuunnellut viime aikoina paljon muun muassa Cania.

Eeliks:en on seitsemänvuotias Eelis Mikael Salminen, jonka ensilevyn Suutre Teiter kappaleet ovat tekijänsä mukaan ”elektroniikka/dancea ja jotkut semmoista seka-musiikkia”.

Promomateriaali levy-yhtiö Fonalin sivuilla kertoo Eeliks:enin pitävän ainakin Beastie Boysista, Pikkuoravista ja Kissistä.

Levyt kuulostavat samalta ja leikkivät samalla maailmalla. Toinen on hymyn takahampaisiin repivän alitajuista ja estotonta revittelyä, toinen on ikenet piukalla veivattu vaikuttamaan lapsenmieliseltä ja intuitiiviselta.

Kumpi ja kampi tappelevat kuusi erää, Nuorgam laskee pisteet.

Ensimmäinen erä menikin jo Eeliks:enille 1–0.

Eelis Mikael Salminen alias Eeliks:en.

Erä 2

Koska Steven Ellison puhuu itse musiikistaan osana elektronisen musiikin zeitgeistia, puidaan se heti pois alta. En jaksa kääntää, koska elämä on liian lyhyt:

“Everyone is gonna fuckin’ hate the next album, regardless of what I do. Because [on the last album] there was the hysteria, the wait, the timing, the scene, the movement, everything… it was perfect, it was all so perfect. It had nothing to do with music. I just felt like, ’Damn, dude, no matter what I do they’re probably gonna fucking hate it’.”

Voi toista.

Ellison on siis Cosmogramman myötä asemassa, jossa ratkaisevaa on se, mitä hän ei tee, koska kaikki tuli jo tehtyä. Samanlaista vapautta harva artisti kehtaa itselleen suoda.

Ensimmäiset kaksi FlyLo-albumia 1983 (Ellisonin syntymävuosi) ja Los Angeles (kotikaupunki) eivät ehkä raaoilla bassoillaan ja hillityllä sampleroiskinnallaan enteilleet Cosmogramman kaltaista pirihop-oopperaa. Se tuntui karkkipussin ahtamiselta suuhun kerralla: hervottomalta ja yllättävän tyydyttävältä mutta vittumaiselta niellä. Vaikeaa sen vakuuttavuutta on silti kiistää. Vielä vaikeampaa oli kai silti Ellisonille hylätä edes yksi idea.

Verrattuna esimerkiksi brittiläiseen kollegaansa Actressiin, Flying Lotuksen ajan hengen digitoinnissa maistuu väkertäminen. Siinä missä Actress on laittanut algoritmit krebaamaan – odottamaan, että happo nappaa rave-kulttuurin hermoraunioista kiinni ja antaa mennä – Flying Lotuksen studionnypläys on kuin katsoisi ärsyttävän ketterästi samaa seinävaatetta vuodesta toiseen kutovaa mummoa. Actress tekee muodosta sisältöä, joka ylittää molemmat. FlyLo saa aikaan ryijyjä.

En saata ajatella, miten paljon Cosmogramman menestyksen myötä Steven Ellison on saanut hankittua uusia vikineitä, ohjelmistoja, kovalevyjä ja hyllymetrejä mustaa. Ainakaan niukkuus ei ole enää luomisen tukkeena. Kaikkensa FlyLo onkin tehnyt änkeäkseen jokaisen kahden viime vuoden aikana kuulemansa ja tekemänsä puolikkaan biittiaihion, samplen, surinan ja pirinän Until the Quiet Comesille. Siltikin niistä puolet kuulostavat suoraan Cosmogrammalta leikatuilta ja liimatuilta.

Eeliks:en teki levynsä isänsä iphonella, koska iskä pakotti. Äänimaailma saattaa olla monin paikoin valmiita isofta-soundeja, ja ehkä isän sormi on käynyt jossain monimutkaisimmissa kompeissa. Jos minulla olisi varaa kokeilla, miltä FlyLon pelit ja vehkeet kuulostavat, sanoisin varmasti samaa Until the Quiet Comesista. Paitsi että FlyLo on kertonut, ettei häntä ikinä kiinnostanut jazz-sukunsa (Ellisonin isotäti on Alice Coltrane) meininki.

Olennaisinta on kai se, mitä artisti saa välineillään aikaan. Verrata nyt luolamaalauksia tapettiin.

Ja yritä itse tehdä iphonellasi ja siansaksalla jotain yhtä arvaamatonta ja hauskaa kuin Zitak zikitak oo oo tai Nipin eka hitti.

FlyLo 0, Eeliks:en 1.

Erä 3

FlyLo unohtaa sentään live-seteissään herpaantua neuroottisesta nakerruksestaan ja tamppaa yleisöstään eritteet ja hormonit pihalle. Flow-teltan vuonna 2009 juuri ja juuri paikoilleen jättänyt Ellison peruutti tämän vuoden visiittinsä. Häntä tuurasi, kukas muu, Actress.

Eeliks:en ei keikkaile, koska ei ”halua olla mikään Robin”.

FlyLo 1, Eeliks:en 1.

Erä 4

Until the Quiet Comesilla vierailevat muun muassa Erykah Badu ja Thom Yorke.
Suutre Teiterillä vierailevat Eeliks:enin pikkuveli Niilo sekä Kalle, Siena ja Oskari.

FlyLo 0, Eeliks:en 4.

Erä 5

Kun toimittaja kysyy Eeliks:eniltä, onko tämä ihmelapsi, hän saa vastaukseksi hiljaista pään pudistelua.

Kun FlyLolle vihjaa samaa, hän alkaa puhua asioiden sovittamisesta omaan universumiinsa ja pohtia, miten vaikeaa on suhtautua siihen, että tulee verratuksi J Dillaan tai Dr Drehen.

FlyLo 0, Eeliks:en 1.

Erä 6

Kun FlyLo yrittää olla hauska tai eksentrinen, hän nimeää kappaleensa Putty Boy Strutiksi tai me Yesterday//Cordediksi. Niissä on myös pörinää ja epävireistä titityytä yhdistettynä läskeihin nytkybiitteihin.

Eeliks:en on hieman tarkempi nimen ja sisällön yhteyden kanssa, ainakin biiseillä Nopein Eeliksen seka rock rap hiphop, tittidi tidi tu tuu tuu ja Niilon yskilaulu.

Until the Quiet Comes saa parhaimmillaan – toivottavasti ironisesti nimetyn avaaja All Inin ajan – naputtamaan aamubussissa sormea reittä vasten.

Eeliks:eniä ei uskalla tai ehdi naputtaa mukana, koska saattaisi missata sekunnin mittaisen koukun, jota ei enää uudelleen veteen kasteta. Tai tulla uunotetuksi luulemaan, että esimerkiksi Nopee musa k,o,m,p,p,i,_-ssa olisi logiikka, josta kukaan pääsisi kärryille.

FlyLo 0, Eeliks:en 1.

Kättely

Koska myös Until the Quiet Comesin pystyi kuuntelemaan kaksi kertaa saamatta aivokuplia, molemmat levyt aloittavat 50 pisteestä. Koska eriä oli kuusi, kerrotaan molempien pisteet – FlyLo 1, Eeliks:en 9 – kuudella ja lisätään 50:een. Koska Eeliks:enin pisteet menevät näin yli sadan, vähennetään niistä tasoituksen vuoksi Steven Ellisonin ja Eeliks:enin ikien erotus 22.

56 Kumman levyn kautta elektro-dance-hiphopin ja sekamusiikin nykytila kiinnostaa enemmän? Kuunnellako Flying Lotuksen lapsekkaiksi ja leikkisiksi tarkoitettuja nukahtamisvaikeuksia…

82 …vai sitä, miltä vuoden 2012 musiikki kuulostaa hämmentävän oivaltavan 7-vuotiaan mielessä – työstettynä ilmoille some-sukupolven lempilelulla?

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Flying Lotus – Putty Boy Strut