Suomipopin valkeat helmet

#3 Tuula Amberla – Lulu (1984)

Viettelevä iskelmä toisesta maailmasta

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Jukka Alihanka tiesi luoneensa jotain kestävää viimeistään siinä vaiheessa, kun hän Aku Ankka -sarjakuvalehteä lukiessaan huomasi maailman kuuluisimman siivekkään laulavan kylpyammeessaan: ”Hän rokkia rakastaa”.

Akun siteeraama säe on tietenkin peräisin laulusta nimeltä Lulu, Tuula Amberlan levyttämästä suomi-iskelmän klassikosta, jonka Jukka Alihanka sekä sävelsi että sanoitti.

Kesällä 1984 suomalainen iskelmä oli juhamatteineen, kakerandelineineen ja jamppatuomisineen sellaisessa aallonpohjassa, että jopa Pirkka-Pekka Peteliuksen rahkeet riittivät albumilistan ykköseksi. PPP teki tempun Velipuolikuu-sketsisarjasta tutuksi tulleella versiollaan 1930-luvun Muistan sua Elaine -kupletista.

Ajan iskelmätyyliin suhteutettuna Lulu oli jotain aivan muuta; outo, rohkea, vaarallinen ja viettelevä kummajainen toisesta maailmasta. Vaikka kappale näin jälkikäteen on mitä ilmeisin hitti, ei se omana aikanaan meinannut kelvata kellekään.

”Kauan kesti ennen kuin kukaan huoli”, Jukka Alihanka tiivistää kappaleen tarinan.

”Olin tarjonnut Lulua jo monelle artistille. Kaikki kuitenkin sanoivat, että ei tällaista voi laulaa.”

24-vuotias Tuula Amberla, turkulaisen Liikkuvat Lapset -postpunkyhtyeen laulaja, johon Alihanka oli tutustunut keikalla Tivoli-nimisessä salakapakassa, oli onneksi sitä mieltä, että kylläpäs voi.

1970-luvulla Alihanka oli kirjoittanut lauluja muun muassa Anneli Saaristolle. Miehen säveltäjäuran tunnetuin kappale alkoi syntyä mitä mitäänsanomattomimmissa merkeissä:

”Istuin sohvalla kaikessa rauhassa ja rämpyttelin kitaraa”, hän sanoo.

Kappaleen tekstin tarina on sentään kiinnostavampi: se perustuu taidemaalarina ja kuvanveistäjänä paremmin tunnetun Alpo Jaakolan Myrkkylaulu-nimiseen runoon.

Olennaisin Jaakolan runosta kappaleeseen suodattunut idea oli, että naisella on ”kolme mieltä”.

”Se on klassinen vertaus naisesta, joka oli minulle tuttu jo ennestään”, Alihanka sanoo.

”Nyttemmin voisin sanoa, että vieläkin enemmän niitä mieliä on.”

Esko Rahkosen lounastunti

Jukka Alihanka oivalsi Lulun mainiouden viimeistään silloin, kun hän soitti sen musiikkimoguli Rauno Lepistölle.

”Hän alkoi tanssia heti”, Alihanka sanoo.

Bingohalleilla vaurastunut Lepistö oli turkulaispersoona, joka 1970-luvun lopussa rakennutti kotikaupunkiinsa Studio 55 -levytysstudion ja jonka Selecta-levymerkin kautta Amberlan platinamyyntiin yltänyt Lulu-albumi lopulta julkaistiin.

”Rauno valitettavasti kuoli jo aikaa sitten. Olin arkunkantajana”, Alihanka kertoo.

”Rauno oli todella kova jätkä. Meinasin pudottaa oman arkun kulmani.”

Lulu äänitettiin – jos Alihankaa on uskominen – ”sillä aikaa, kun iskelmälegenda Esko Rahkonen oli ruokatunnilla”.

”Ei siinä paljon ehditty miettiä”, hän tokaisee.

Kappaleen ”isännän” arvonimen Alihanka antaa Ilpo Murtojärvelle, muun muassa progeyhtye Kaamoksessa vaikuttaneelle muusikolle, joka on sittemmin ansioitunut muun muassa elokuva- ja jazzmuusikkona.

Alihanka laskee myös Ilpo Murtojärven ”kovien jätkien” joukkoon.

”Hän on kovempi kuin ihmiset tietävätkään”, Alihanka murjaisee.

Omaleimaisen tekstin ohella toinen seikka, joka nostaa Lulun hyvyydestä erinomaisuuteen, on tietenkin kappaleen vetreä viulusoolo, jonka soittaa Ilkka Viljanen.

”Soolo oli minulle oleellinen elementti”, Alihankakin sanoo.

”Viulisti oli todella kova ja pärjäsi myöhemmin Helsingin kaupunginorkesterissa. Jossain vaiheessa hän menetti sormensa sirkkelissä, mutta taitaa vieläkin soittaa viulua. Lääketiede saa sentään jotain aikaan.”

Hienoa.

”Kansanmaku on yleensä oikeassa”

Lulun levyttämisestä on kulunut 27 vuotta. Alihanka on lauluun edelleen ”aika tyytyväinen”. Aikoinaan se avasi Alihangalle uusia ovia lauluntekijänä.

Lulun jälkeen minun oli helpompi tehdä sellaisia biisejä, jotka myös julkaistiin”, hän sanoo.

Julkaistuja lauluja Alihangalla on noin 250. Miehen iskelmiä ovat esittäneet muun muassa Jussi Rainio, Anna Hanski ja Rainer Friman.

”Olen aina yrittänyt tehdä uutta tyyliä. Ei siinä kuitenkaan aina onnistu, Hyvin harvoin. Aina tuppaa matkimaan jotain”, hän sanoo.

Lulun menestys oli Alihangalle yllätys ja hän otti sen auliisti vastaan.

”En ole koskaan halveksinut niin sanottua kansanmakua, koska se on usein oikeassa. Lulun menestys oli kuitenkin yllättävää, koska se oli niin erikoinen ja sen teksti on aika raju”, hän sanoo.

”Kerran olin jossain Kankaanpäässä syömässä pihviä, kun bändi alkoi soittaa Lulua.  Hämmästyin, kun salin kaikki naiset lähtivät tanssimaan. Silloin tajusin, että tästä biisistä ehkä tulee jonkinasteinen hitti.”

Wikipedia mainitsee Alihangan ensisijaisesti lääkäriksi ja unitutkijaksi, vasta sen jälkeen sanoittajaksi ja säveltäjäksi. Viime vuosina hän onkin tehnyt musiikkia omien sanojensa mukaan ”turhan vähän”.

”Uusimman biisin nimi on Haulikko. Kukahan senkin koskaan laulaa”, hän kysyy.

 

Jukka Alihanka

Syntynyt Hartolassa 16.11.1949.

Sanoittaja ja säveltäjä, joka tunnetaan parhaiten Tuula Amberlalle, Anna Hanskille ja Anneli Saaristolle tekemistään kappaleista.

Teki vuonna 1987 sooloalbumin nimellä Susi-Artturi.

Säveltänyt musiikkia näytelmiin ja elokuviin. Sai Jussi-patsaan musiikistaan Juha Tapanisen elokuvaan Iskelmäprinssi (1991): ”Se on jo kerran pudonnut kirjahyllystä. mutta seisoo vielä jaloillaan.”

Lulu viidellä sanalla: ”Kauan kesti ennenkuin (sic) kukaan huoli.”

Mitä luin vuonna 1983: ”En paljon muuta kuin lääketiedettä. Sen jälkeen kyllä kaikenlaista, kuten filosofiaa. Huomasin, että muutkin kuin minä ihmettelevät elämää.”

Toivekappaleeni: ”Rollareita, Rollareita ja Rollareita.”

http://www.youtube.com/watch?v=lvgp1z18ouk