”Bändi on kokonaistaideteos”
Lautalla oli Wilman ensimmäinen single.
Moni kotimaisen popmusiikin ystävä hieraisi hämmästyneenä korviaan, kun Regina julkaisi maaliskuussa uuden singlensä Jos et sä soita. ”Onko Wilma tehnyt comebackin?”
Syntetisaattorit kitaroihin ja kaikupedaaleihin – ainakin väliaikaisesti – vaihtanut helsinkiläisyhtye toi uudella kappaleellaan mieleen paitsi The Pains of Being Pure at Heartin ja Wild Nothingin kaltaiset 2010-luvun indiesuristelijat, myös 1990-luvun tyylikkäimmän suomirockyhtyeen, Wilman.
Laulaja Anna Kuoppamäen ja kitaristi Hans Anderssonin perustaman Wilman noin vuosikymmenen mittainen taival jakautuu luontevasti kolmeen vaiheeseen.
Ensimmäisillä albumeillaan Pölyä kuusta (1992) ja Claudius (1993) yhtye sementoi asemansa maailman parhaana suomenkielisenä shoegazing-bändinä. Suuri valkea -albumilla (1996) se puolestaan teki ”garbaget” ja toi elektronisen musiikin kiiltoa rosoiseen vaihtoehtorockiinsa.
2000-luvun alussa Wilma ei enää nuuhkinut tai luonut trendejä. Bändin viimeiseksi levyksi jäänyt Lovestore (2000) oli kuin mikäkin asiansa osaavan ja Kentinsä tarkkaan kuunnelleen suomirockyhtyeen hengentuote. Soundin Tero Alangolle albumi toi tavanomaisuudessaan mieleen ”Edam-juuston”.
Musiikki on synteesiä
Lautalla oli Wilman ensimmäinen single ja ilmestyi vuonna 1992. Kappale oli julkaistu ensimmäisen kerran jo edellisenä vuonna, Hiljaisten levyjen Soundiefekti Vol. 1 -kokoelma-EP:llä, jolla ääneen pääsivät myös Villi Pohjola, Kamikaze Pilots sekä sarjakuvapiirtäjä Kivi Larmolan ja pitkäaikaisen Rumba-kriitikon Markku ”Feggy” Roinilan The Lunatunes.
”Lautalla kuuluu ihan ensimmäisten tekemieni biisien joukkoon. Se oli mukana jo Wilman ensimmäisellä neljän biisin demolla”, Anna Kuoppamäki kertoo nyt, kaksikymmentä vuotta kappaleen kirjoittamisen jälkeen.
Tuon demoversion voi kuunnella Poko Rekordsin ansiokkaalta Sivulliset-boksilta (2005), jolle on koottu neljä cd-levyllistä suomalaista vaihtoehtorockia vuosilta 1985–2000. Se, ettei demoversio juurikaan eroa kappaleen vuotta myöhemmin äänitetystä albumiversiosta, vain vahvistaa käsitystä siitä, mikä oli Wilman suurin vahvuus: yhtye oli alusta alkaen valmis, tyylinsä sisäistänyt ja suuntansa löytänyt.
”Olimme tehneet demoa hartaasti ja pitkään, koska etsimme bändille omaa soundia ja tyyliä”, Kuoppamäki kertoo.
”Levyversio syntyi helposti, koska studioon mennessä meillä oli niin selkeä käsitys siitä, miltä halusimme biisin kuulostavan.”
Vaikka Anna Kuoppamäki onkin merkitty Lautalla-kappaleen säveltäjäksi ja sanoittajaksi, löysi se Wilman biiseille tyypilliseen tapaan lopullisen muotonsa tiiviissä yhteistyössä Hans Anderssonin kanssa.
”Lautalla kehittyi orgaanisenoloisesti, melodiaa, tekstiä ja sovitusta vuorotellen hioen. Muistan, että esimerkiksi biisin kitarariffi syntyi jo aika alkuvaiheessa”, Kuoppamäki muistelee.
Tuohon aikaan Wilman jäsenet kuuntelivat musiikkia laajasti klassisesta rockiin. Bändimusiikista kiinnosti erityisesti brittiläinen indie.
”Vaikutteita varmaan tarttui sieltä sun täältä. Itse niitä on kuitenkin vaikea yksilöidä. Musiikin tekemisessä on aika paljon kysymys kierrättämisestä, tuoreelta kuulostavien keitosten ja synteesien keksimisestä.”
Lautalla on synteesinä onnistunut, houkuttelevan raukea yhdistelmä tuolloin – ja jälleen – ajankohtaista shoegazing-soundia (Ride, Pale Saints) ja 1960-luvun psykedeelistä poppia, jonka vaikutus kuuluu erityisesti Anderssonin byrdsmäisessä kitarariffissä ja kertosäkeen eteerisissä taustalauluissa.
Sanoitukseltaan kappale on yhtä viettelevä kuin soundiltaankin:
”Meren tuoksu houkuttaa /
tuhat turhaa asiaa, mitä voisin kadottaa /
keinuvissa aalloissa, makailen lautalla”
Sananhelinää, haaveilua ja utuisia unikuvia, siis.
”Teksti antaa mun mielestäni kuuntelijalle tilaa erilaisten tulkintojen tekemiselle, ja musta on kiva jättää se niin”, Kuoppamäki sanoo.
”Musiikki on mulle visuaalista ja arkkitehtoonista. Siinä pitää olla rytmiä, muotoa ja suuntaa. Mun biisit lähtevät yleensä liikkeelle melodiasta ja sointukulusta. Biisi soi päässä jotenkin valmiin kuuloisena ja vähän abstraktina, ja teksti syntyy viimeisenä”, Kuoppamäki kertoo.
Estetiikka on henkilökohtaista
Anna Kuoppamäki Suuri valkea -levyn (1996) aikaan.
Kuoppamäki on syntynyt vuonna 1963, joten Wilman ottaessa ensiaskeleitaan hän ei ollut enää mikään tytönhupakko. Ajatukset siitä, millaista musiikkia haluaa tehdä ja millaiset puitteet sen ympärille rakentaa, olivat jo kypsyneet ja kiteytyneet kokonaisvaltaiseksi Wilma-paketiksi, joka oli muutakin kuin musiikkia.
”Bändi on kokonaistaideteos. Se ilmentää itseään muutenkin kuin musiikilla, esimerkiksi visuaalisilla asioilla. Fiilis, joka bändistä syntyy, on monen asian summa”, Kuoppamäki filosofoi.
Suomalaiseksi bändiksi – ja muutenkin – Wilma olikin 1990-luvun alussa harvinaisen tyylikäs.
”Visuaaliset asiat ovat aina olleet tärkeitä mulle. Mä en voisi ikinä elää epäesteettisessä ympäristössä. Mulle tyyli on tapa ilmentää omaa persoonaani ja se on siten henkilökohtaista”, Kuoppamäki kertoo.
”Elokuvat, kirjallisuus, kuvataiteet ja arkkitehtuuri ovat aina kiinnostaneet mua. Tuohon aikaan luin myös paljon runoutta. Olisi oikeastaan ihmeellistä, jos tuosta kaikesta ei olisi tarttunut jotain omaankin tekemiseeni.”
Biisit ovat ”aikansa tuotoksia”
Entä miltä Lautalla kuulostaa nyt? Mitä se merkitsee tekijälleen kaksikymmentä vuotta myöhemmin?
”Lautalla oli tosiaan ensimmäinen sinkkumme ja se, että se otettiin hyvin vastaan, oli tietenkin hyvä asia uuden bändin kannalta”, Kuoppamäki kertoo.
”Henkilökohtaisella tasolla biisi on tärkeä myös siksi, että se oli ensimmäinen. Tietysti se vaikutti tietysti myös mun biisintekijän ja muusikon urani alkuun siinä mielessä, että se nosti bändin yleisön tietoisuuteen.”
Suhdettaan Wilman varhaisiin lauluihin Kuoppamäki kuvailee ”nostalgiseksi.”
”Ne ovat tietenkin oman aikansa tuotoksia. Mutta pidän kyllä edelleen esimerkiksi tämän biisin tunnelmasta.”
Riittävästi, että Wilma voitaisiin vielä jonain päivänä nähdä esiintymislavoilla?
”Wilman viimeiset keikat olivat varmaankin joskus vuonna 2001. En usko, että Wilma enää palaa”, Kuoppamäki kuittaa.
Anna Kuoppamäki
Laulaja, lauluntekijä. 1990-luvulla neljä albumia julkaisseen Wilma-yhtyeen keulakuva.
Syntynyt vuonna 1963. Lauluntekijä Jukka Kuoppamäen tytär. Myös sisaret Inka ja Taika ovat laulajia.
Lautalla-kappale viidellä sanalla: ”Vesi, vihreä, uudestisyntyminen, vapaa, oma.”
Kolmas nainen -yhtyeen Lautalla-kappaleesta: ”En muista yhtään, millainen tuo toinen Lautalla on.”
Terveisiä: ”Pelastetaan Itämeri!”
Toivekappale: Regina Spektor – Field Below