Godstar – viisi Genesis P-Orridgen inkarnaatiota

Genesis P-Orridge ja Lady Jaye Breyer P- Orridge – yksi ja sama.

Genesis P-Orridge ja Lady Jaye Breyer P- Orridge – yksi ja sama.

Häntä voi halutessaan verrata muusikoihin, jotka ovat häntä lahjakkaampia, tai taiteilijoihin, jotka ovat häntä lahjattomampia. Joka tapauksessa varmaa on, että hänen läsnäolonsa on aina statement, ja hän on viimeinen ihminen jota mielipiteesi kiinnostaa. Genesis P-Orridgen hahmo on käänteisessä valovoimaisuudessaan kenties jopa mahdoton tarkasteltava henkilönä, mutta artistin gravitaation aiheuttamia vaikutuksia tutkimalla voi kukin poimia laaja-alaisesta luomisvimmasta sen itselleen tutuimman maskin keskustelukumppaniksi.

Neil Andrew Megsonina 1950 Manchesteriin syntynyt P-Orridge hämmensi jo nuoruudessaan kiinnostuksellaan okkultismia, kaaosmagiikkaa ja psykedeelisiä äärikokemuksia kohtaan. Brittikollegoidensa David Tibetin ja Douglas Pearcen tavoin P-Orridge kuuluukin siihen eksentrikkojen kerhoon, joka muokkasi 1970-luvun lopulta lähtien kaupallisen potentiaalinsa löytäneen avantgardemusiikin toista aaltoa punkin jälkimainingeissa, industrialia, noisea ja poikkitaiteellisia esitystapoja kohti. Toisaalta kollegoitaan hieman iäkkäämpi P-Orridge on ehtinyt nähdä saman kehityksen toisenkin sukupolven kanssa.

Jo 1960-luvulla David Medallan oppilaana ollut P-Orridge oli liittynyt transsendentaaliseen Exploding Galaxy -liikkeeseen ja pettynyt sen toimintaan, minkä jälkeen hän perusti oman COUM Transmissions -performanssikollektiivinsa. Provokatiiviseen ryhmään kuului tulevia Throbbing Gristlen jäseniä ja se operoi useilla median osa-alueilla aiheuttamassa konfrontaatioita aikana, jolloin punk odotti vielä sikiämistään ja psykedeelinen vastakulttuuri oli mennyttä.

Nuoremmista kollegoistaan poiketen P-Orridge kuitenkin ehti ammentaa paljon 1960-luvun psykedeelisen vallankumouksen ideoista, transhumanismista ja estottoman seksuaalisuuden manifestaatioista – nämä teemat ovat seuranneet häntä läpi uran. 1960-lukulaisen mind engineering -mentaliteetin rinnalle on tullut body engineering, okkultismi rinnastuu P-Orridgen lausunnoissa kompleksiin psykiatriaan, ja mm. Brion Gysiniltä ja William S. Burroughsilta vaikutteita ottaneesta, selkeästi modernistisesta Thee Temple ov Psychick Youth -liikkeestä erottuaan P-Orridge on ollut tekemisissä internetissä operoivan, mikrovaltiohallintoa ajavan ja yleensäkin post-kaikkea olevan The Process -ryhmän parissa. Jos P-Orridgen ulkomusiikilliset vaiheet tuntuvat liian vikkeliltä seurata – niin on tarkoituskin – ne ovat olennainen osa hänen kutomaansa kokonaisteosta. Massiiviseen musiikilliseen antiin perehtyessä jäsentely taas kannattanee aloittaa kronologisesti alusta.

#1 Throbbing Gristle

Jos COUM olisi kasvanut enää yhtään isommaksi, nelikkoa olisi kutsuttu perustamisensa aikaan superbändiksi: Genesis P-Orridge, Cosey Fanni Tutti, Peter Sleazy Christopherson ja Chris Carter – siis noisemusiikin Biitles. Ja tietysti 20 Jazz Funk Greats – oman genrensä Sgt. Pepper. Vertaus on perusteltu, koska kiinnostavimmillaan Throbbing Gristle oli kuitenkin alkuaikojensa räjähtävän energisessä ilmaisussa ja signatuurimaisia shokkitaktiikoita viljelleessään. Slugbait ICA, Maggot Death, Zyklon B Zombie ja Hamburger Lady ovat niminä syöpyneet noisefanien kollektiiviseen tajuntaan olleen yhtä aikaa riemastuttavan debiilejä ja samalla uhkaavia artefakteja tartuttaviksi, kun kuulija alkaa ensitaipaleellaan yrittää hahmottaa P-Orridgen valtavaa tuotantoa.

Jos Throbbing Gristle onkin nimenä jo inflaatiosta kärsinyt, ja jos Jazz Funk Greats hioi tyylin täydellisyyteen ja kohti uusia mahdollisuuksia, markkeeraavat bändin alkutaipaleen antiklassikot avantgarden ja punkin yhteisen perimän leikkauskohtaa keskisormella osoittaen. Esimerkiksi vuoden 1975 First Annual Report -bootleg on Gristleä arkaaisimmilaan kuulostaen joltain mitä SPK julkaisisi vasta pari vuotta myöhemmin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 Psychic TV

Genesis P-Orridgen ja Peter Christophersonin seuraava projekti alkoi 1980-luvun myötä ”informaatioajalle” tyypillisenä mediakokeiluna ja cv-projektina. ”Videobändinä, joka teki myös albumeita.” Yhtyeen disko- ja videografia on yhtä sekava kuin jatkuvat miehistönvaihdokset. Onkin vaikea sanoa, missä kollektiivimainen yhtye päättyi ja P-Orridgen perustama TOPY (Thee Temple ov Psychick Youth) -kultti alkoi, ja vaihtuvien muusikoiden ohella myös P-Orridgen ensimmäinen vaimo sekä kaksi tytärtä olivat välillä mukana lineupissa.

Jos formaattikokeilun, konemusiikin ja neofolk-ympyröiden esoteerismystisismin kanssa flirttailun, sekä pienjulkaisujulkaisuilla Guinness-ennätyksien tehtailemisen ja happo-orgiaperformanssit sivuuttaa harhauttavina tekijöinä, pääsee myös käsiksi siihen ydinseikkaan, että P-Orridgella on myös oikea viehtymys popmusiikin perinteisiin, mistä todistaa vaikkapa vannoutuneen Brian Jones -fanin oodi idolilleen, Godstar. Tavallaan Psychic TV levottomuudessaan ja outoudessaan olikin siis P-Orridgelle eräänlainen seestymisen projekti, joka nuoruuden performanssiryhmä- ja Throbbing Gristle -vaiheiden jälkeen sopi hyvin 1980-luvun keskiluokkaisempiin arvoihin, tietenkin samalla mahdollisimman kaoottisella logiikalla operoiden.

Jos TG oli ravistellut 1970-luvun umpijunttia musiikkitarjontaa rajummin kuin Bowien ja Roxy Musicin vaatekaappikapina, tarjosi Psychic TV äkkiväärää lääkettä niille, joiden mielestä myöskään 1980-luvun uusromantikot ja syntetisaattoripop eivät tuoneet parannusta brittiläisen popmusiikin tasapaksuuteen. Seuraavien kymmenen vuoden ajan heidän henkireikiään olivat Cabaret Voltairen, The Fallin ja Psychic TV:n kaltaiset popin laitapuolet.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 Jack the Tab/Tekno Acid Beat

P-Orridge on levyttänyt noin 200 nimikkeen verran ja oman lisänsä diskografiaan antavat Psychic TV:n, Richard Norrisin ja Bam Caruso -psykedelialevymerkin muusikoiden kanssa kuvitteellisten artistien salanimillä julkaistut Jack the Tab -raidat. Kappaleet julkaistiin sekä sinkkuina että pseudokokoelma-albumilla Jack the Tab vuonna 1988.

Pohjoisamerikkalaista tekno- ja house -skeneä lokalisoinut materiaali osoitti, että myös Iso-Britannian perukoilta löytyi verevä konemusiikkikulttuuri. Paitsi että koko egotrippailevan vedätyksen taustalla oli P-Orridgen ja kollegoiden halu koota kappaleita lähinnä kaaottisella samplesalattiperiaatteella hassutellen. Jack the Tab kuitenkin herätti yllättävää huomiota ja perässä seurasi jatko-osia. P-Orridgen ja Psychic TV:n rooli brittiläisen acid house -tarjonnan kehityskaaressa ja paikka genren sukupuussa tuskin on vähättelemisen arvoinen, vaikka kieltämättä projektin luonteen huomioiden hyvin hämärä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 Thee Majesty

Kun Psychic TV hajosi, P-Orridge alkoi työskennellä sooloprojektin parissa. Thee Majesty oli spoken word -akti, joka esiintyi performassitaiteen festivaaleilla vaihtelevien yhteistyökumppanien kanssa ja levytti myös ajoittain World Serpent Distributionille.

Thee Majestyn ”albumeista” koherentein lienee Mary Never Wanted Jesus -teemalevy, joka on kenties synkin ja nihilistisin koskaan tehty joulualbumi. Kun I Love the Holidays -monologi piirtää samppanjakuplista kimaltavan ja kokaiinista kuulaanvalkean aikuisen lapsen täydellisen joulun nostalgiatripin seimikuvaelmineen ja kuusineen, P-Orridge on syvällä siinä hirtehisen julman huumorin ja äärimmäisen kauneuden ytimessä, jonka hän täydellisesti hallitsee: ”The plastic silver tinsel tree, I know it’s not the most natural looking tree, but nature… is dirty… I have allergies.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#5 PTV3

Genesis P-Orridge kokosi Psychic TVn uudelleen lähes vuosikymmenen tauon jälkeen. Uuden inkarnaation nimi oli PTV3 ja sen keulahahmona oleva entiteetti Genesis Breyer P-Orridge – Genesiksen ja tämän toisen vaimon Lady Jaye Breyer P-Orridgen pandrogyyni rakkauslapsi. Avioiduttuaan 1990-luvulla pari oli läpikäynyt sarjan kehonmuokkauksia, joiden tarkoituksena oli muuttua kahdesta henkilöstä yhdeksi, jaetuksi persoonaksi. Breyerin kuoltua syöpään 2008 Genesis on jatkanut Genesis Breyer P-Orridge -nimen käyttämistä. Breyerin perintö jää elämään myös hänen kontribuutiossaan ensimmäiselle PTV3-albumille Hell Is Invisible… Heaven Is Here, joka on poplevynä paljon vahvempi julkaisu kuin monet Psychic TV:n hajanaisista albumeista.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Psychic TV / PTV3 Helsingin Tavastia-klubilla 22.2.2014.