Popklassikot 1992

#5 Pulp – Babies

Pulp. Brittibändi, uskoisitteko?

Vuonna 1992 Pulp oli teoriassa toiminut jo 14 vuotta – aluksi lähinnä teini-ikäisen Jarvis Cockerin bändifantasiana, sitten koko 1980-luvun sivuraiteelta toiselle ajelehtivana marginaaliyhtyeenä, joka ei onnistunut hyppäämään minkään trendin kyytiin, mutta koki sitäkin enemmän epäonnea levy-yhtiöiden kanssa. 1980-luvun lopussa kokoonpano oli levyttänyt ensimmäisen aidosti vaikuttavan levynsä, melodramaattisen Separationsin, mutta sekin oli ajelehtinut epämääräisessä limbossa kolme vuotta ennen kuin tuli lopulta julkaistuksi kesäkuussa 1992.

Sattumalta juuri samoihin aikoihin Pulp aloitti kokonaan uuden vaiheen urallaan Gift Recordingsin julkaisemalla hienolla O.U.-singlellä. Vielä saman vuoden aikana seurasi jotain vielä parempaa: Babies, ensimmäinen Pulp-biisi, josta tuli (tosin vasta ajan mittaan) laajemman yleisön tuntema popklassikko.

Niin indie-julkaisuja kuin nämä olivatkin, ne esittelivät yhtyeen aivan uudenlaisessa moodissa: itsevarmana, isommalta soundaavana, yhä omaperäisenä, mutta paljon helpommin lähestyttävänä. Musiikin ilmiasussa oli paljon glamrockia: härskejä syntikoita ja teatraalista tarttuvuutta. Vielä edellisenä vuonna tällainen ei olisi ollut kovinkaan muodikasta, mutta Britannian nopealiikkeinen popskene oli jo liikkumassa eteenpäin, olihan muuan Suede hypetetyin uusi bändi vuonna 1992.

Cocker onnistui sitä paitsi tekemään Babiesissa jotain, mikä on aina vedonnut britteihin: kertomaan pikkutuhman ja nolostuttavan tarinan teini-iästä ja seksistä. Ja tekemään sen paremmin kuin kukaan aikalaisensa.

Biisin kimurantti monen henkilön seksuaalidraama kiteytyy vaatekaappiin, jossa kertojalla – arvatenkin murrosikänsä varhaisia vaiheita elävällä pojalla – on tapana piileksiä. Kaappi kun sijaitsee huoneessa, jonka omistaa erään tytön isosisko. Isosisko taas tuo sinne poikia, ja sitten pannaan. Kertoja tuntuisi olevan koukussa makuuhuoneen tapahtumiin siitä syystä, että hänen omat pikkusiskoa koskevat haaveensa eivät oikein tahdo konkretisoitua sanoiksi ja teoiksi.

Ihminen ja etenkin teini voi olla seksuaalisuutensa suhteen monellakin tapaa kaapissa. Tämän päähenkilön ongelma on, että hänellä on vielä ylitettävänä kynnys seksiä koskevien fantasioiden ja itse toiminnan välillä. Useimmat meistä joutuvat elämään tuossa tuskallisessa välitilassa vuosia. Laulussa mainitaan eksplisiittisesti, että isosisko on ratkaisevat kaksi vuotta vanhempi. Kaappi on kertojan vastentahtoinen neitseellisyyden tila, isosiskon huone se tulevaisuus, jossa houkutteleva irstailu odottaa.

Babiesin unelmoiva kertosäe saa monia merkityksiä:

”I wanna take you home
I wanna give you children
You might be my girlfriend”

Nämä saattavat olla isosiskon poikaystävien tälle huohottamia lauseita, mutta ne ovat myös kertojan naiiveja ja kokemattomuuden paljastavia toiveita aikuisesta seksielämästä. Esitetyt fantasiat ovat kovin yhteismitattomia, koska kertoja ei vielä tiedä tästä elämänalueesta mitään. Hän ei taida edes tietää, kehen nämä haaveensa kohdistaisi.

Babies – vauvoja, joita sängyssä voi tosiaan tehdä, mutta englannissa myös pikkulapsia, penskoja. Sellaisia kuin kertoja.

Biisin aikamuoto ei kuitenkaan ole preesens: monen muun Cocker-helmen tapaan se on kirjoitettu muistelman muotoon. Eikä tämä tarina pääty sinne vaatekaappiin. Pikkusisko löytää toisen jätkän poikaystäväkseen ja katoaa kertojan elämästä. Tämä piiloutuu makuuhuoneeseen vielä kerran, mutta isosisko tulee paikalle ja avaa kaapin oven. Seuraa panemista. Pikkusisko tulee tietenkin paikalle ja yllättää pariskunnan. Kertoja puolustautuu:

”I know you don’t believe it’s true
I only went with her cos’ she looks like you”

Totta tai ei, kaappiin ei ole enää paluuta. Kertoja on astunut haikailemaansa aikuisuuteen, joka tosin on sotkuisempi ja sisältää enemmän noloja tilanteita kuin varhaispuberteetissa osaa kuvitella.

Kaiken tämän ahtaminen neliminuuttiseen poplauluun on saavutus sinänsä. Jarvis Cocker ei kuitenkaan tyydy lukemaan tekstiä läpi, vaan melkoinen osa Babiesin vetovoimasta perustuu hänen sittemmin tutuksi tulleeseen eläytyvään tyyliinsä: kaikkeen siihen huokailuun, dramaattisiin painotuksiin, ilmeikkäisiin tunnerekisterin vaihtoihin. Tällaisissa biiseissä hän kuulostaa brittiläisemmältä kuin kukaan toinen laulaja koskaan.

Babies ei ilmestyessään ollut hitti – siitä tuli sellainen remiksattuna versiona alkuvuodesta 1994. Tuo versio sisällytettiin myös Pulpin ensimmäiselle menestysalbumille His’n’Hers. Pian Cockerin vokaalimaneerit ja lyyriset kiinnostuksenkohteet olivat ikonisia.

Alkuperäinen promo, joka yrittää postmodernisti purkaa musiikkivideon rakenteellisiin osiinsa ja heittää sekaan seksuaalisen heräämisen symboliikkaa. Mukana myös poikkeuksellinen spektaakkeli: Jarvisin rintakarvat.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

BONUS!

Remiksatun version video: tylsempi, joskin ehkä paremmin linjassa brittipop-estetiikan kanssa. Ei rintakarvoja, kohtalaisen raskaat meikit kylläkin.

http://www.youtube.com/watch?v=g1LE9s8RxYg

BONUS II!

Peel-sessiossa äänitetty versio kertoo, että livenä Babies oli astetta rokkaavampi:

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!