Popklassikot 1992

#4 Manic Street Preachers – Motorcycle Emptiness

Walesin leopardikuosin ystävät ry.:n luokkakuva vuodelta 1992.

Richey James Edwardsilla oli kaikissa teksteissään agenda, jonka julkituomisen väline Manic Street Preachers oli. Yhtyeen debyyttilevyn suurin hitti Motorcycle Emptiness oli ensimmäinen todellinen esimerkki siitä, kuinka pukea punk-vimma ja raivokas yhteiskuntakritiikki siihen muotoon, jossa mahdollisimman suuret massat sen kuulisivat.

Vaikka Manic Street Preachersin varhaisaikoina yhtye rakensi ympärilleen parhaansa mukaan rocktähtikulttia ja flirttaili glam-vaikutteilla sekä verhoutui meikkeihin ja leoparditurkkeihin, Motorcycle Emptiness oli ennen muuta uljaasti sävelletty ja huolimattomasti kuunneltuna vaaraton täsmähitti, joka oli kuin tehty kansansuosiota varten. Muiden Generation Terroristsin biisien seassa Motorcycle Emptiness tuntuu kypsemmältä.

Oikeastaan kappale olisi ihan hyvin voinut ilmestyä niin vuoden 1995 Everything Must Go -levyllä kuin sitä seuranneella This Is My Truth Tell Me Yoursillakin, joilla Manics asetti itsensä lopullisesti stadionbrittipopin maailmaan.

”Life lies a slow suicide
Orthodox dreams and symbolic myths
From feudal serf to spender
This wonderful world of purchase power”

Motorcycle Emptinessin kulutuskritiikki näyttää ilmiselvältä osalta Manicsien mediastrategiaa. He selvästi tiesivät jo varhain, että oikeat palopuheet pidetään suurin elkein stadioneilla kymmenille tuhansille ihmisille, eikä missään ryönäisen klubin nurkassa karjuen. Uskon, että Manic Street Preachers on alusta asti ihaillut salaa U2:ta, sillä bändin oli valjastettava U2:n aseet oman politiikkansa ja vallankumouksensa kanavaksi. Marxilainen julistus menee läpi siinä missä hyväntekeväisyysteatterikin, jos sen vain pukee oikeaan asuun. Massat kuuntelevat vasta silloin, jos heitä osaa puhutella oikealla tavalla. Siksi Motorcycle Emptinessin kaltaiset kappaleet ovat Manic Street Preachersin sanoman kannalta elintärkeitä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!