Top 100 mahlanjuoksuttajat – 2000-luvun nerot

#3 James Murphy

James Murphy katsoo Nuorgamia vinoon jäätyään pronssisijalle mahlanjuoksuttajien listalla.

Sananen tätä juttua sponsoroineelta ihanalta taholta: Maistuis varmaan sullekin: Lo-Fi-Fnk Bassmentissa 24.9.!

Tajusin rakastavani LCD Soundsystemiä, kun näin yhtyeen Barcelonassa, kai joskus vuonna 2007, festivaaliteltassa, joka sopivasti silmiä siristämällä muistutti intiimejä klubiolosuhteita. Teltassa oli ahdasta ja kuumaa. Niinkin kuumaa, että bändin rumpali kiipesi lavalle Aatamin asussa – tukeva, karvainen, vanheneva mies.

Orkesterin mastermind James Murphyllä oli sentään vaatteet päällään, mutta ei hänkään varsinaisesti komea mies ole, ainakaan millään rokkikukkomittarilla. Ja siinä sitä oltiin: lavalla vetää, ja hienosti vetääkin, bändi, joka teki sillä hetkellä maailman cooleinta tanssimusiikkia; bändi, joka koostui karvaisista, lihavista nelikymppisistä äijistä.

Tähän minä pystyin samaistumaan.

Vaikken ollutkaan aivan yhtä karvainen, tukeva enkä nelikymppinen, oli orastavaa kolmenkympin kriisiä jatkokehitellessä lohdullista oppia, että vielä ehtii onnistua eikä elämä päätykään 28-vuotiaana. No, ei ainakaan kaikkien.

Tästähän on ollut puhetta Nuorgamissa ennenkin. Eläköön kolmekymppiset! Ja
nelikymppisetkin! Jo riittää nuoruutta palvova siloposkikulttuuri! Varhaiskeski-ikäinen on uusi kaksikymppinen! Harmaantuva on uusi musta!

Ja nuoremmat, muistakaa, kyllä teistäkin vielä tulee yhtä vanhoja, viisaita ja cooleja, kun vain jaksatte syödä aamupuuronne kiltisti ja kuunnella LCD Soundsystemiä.

Ja LCD Soundsystemiähän kelpaa kuunnella, sillä James Murphy ja kumppanit tekevät helvetin hyvää musiikkia. Murphyn levylafka DFA julkaisi samoihin aikoihin monta hienoa tanssipunk-pamausta, esimerkiksi The Rapturea ja The Juan Macleania, mutta näidenkin ylitse hehkuu Soundsystemin viettelevä nestekidevalo.

Ottaen huomioon, miten notkeasti bändi loksahti aikansa trendilokeroihin, on piristävää vajaa vuosikymmen myöhemmin huomata, miten ajatonta itse musiikki on. Kenties tässä vaikuttaa Murphyn ikä, kokemus ja ensyklopedinen musiikkitietämys: rakkaus hyvään musiikkiin, genrerajoista piittaamatta.

Murphy lainailee lempibändeiltään, mutta apinoi, leikkaa ja liimaa niin taitavasti, ettei touhu missään vaiheessa tunnu plagioinnilta. Kuten Ville Aalto aikoinaan Nuorgamissa kirjoitti, toimivat Murphyn musiikilliset viittaukset pikemminkin porttihuumeena uusiin hienoihin pop-elämyksiin. Vanha viisas äänivelho johdattaa seuraajansa hellästi audionektarin alkulähteille.

Kokeilkaa vaikka näitä, jos ette usko: Losing My Edge. Yeah. Daft Punk Is Playing at My House. Tribulations. Disco Infiltrator. North American Scum. Someone Great. All My Friends. Drunk Girls. You Wanted a Hit. Siinä biisejä lähes kymmenen vuoden ajalta, eikä yksikään niistä haiskahda pilaantuneelta.

James Murphy kirjoittaa myös hirmuisen hienoja sanoituksia. Mehukkaimpia ovat kappaleet, joiden aihe on päällisin puolin banaali, mutta vähän raaputtamalla paljastuu kertomus siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, tänä päivänä ja tästä ikuisuuteen. Ihan niin kuin hyvä taide on kautta aikojen tehnyt.

Ajatelkaapa vaikka absoluuttisen nerokasta sinkkuhittiä Losing My Edge (2002). Ensi kuulemalta voisi huolimattomasti kuvitella, että vanheneva hipsteri siinä valittaa, kun nykynuorilla on apunaan Internet ja loputtoman tuntuisesti aikaa. Mutta kolmekymppiselle musadiggarille kappale on katkeransuloinen täsmäohjus suoraan sydämeen. Ja juniorikin varmasti osaa lukea biisin koskettavana kuvauksena vanhenemisesta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Toinen esimerkki: uljas All My Friends kakkoslevyltä Sounds of Silver (2007). Laskuhumalainen kappale täynnä kaipuuta kaukana olevia ystäviä kohtaan, jonka tekstille hypnoottisesti etenevä biisi antaa upean rytmin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Kolmas esimerkki: yhtyeen uran päättävän This Is Happening -albumin (2011) I Can Change. Murphy osaa myös olla vakava. Kappale on koskettava,
surullinen kuvaus takertumisesta hajoavaan parisuhteeseen. Murphyn lyriikalle ja musiikille ominainen toisto alleviivaa hienosti tekstin sisältöä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Tälläisillä ansioilla – huolella rakennetun perinnetietoisella ja mahdottoman iskevällä musiikilla, terävillä sanoituksilla ja niihin piilotetulla alakuloisella elämänviisaudella sekä koko paketin kuorruttavalla ikääntyvän herrasmiehen ajattomalla coolilla – ansaitsee James Murphy paikan Nuorgamin mahlalistan mitalisijoilla, 2000-luvun tärkeimpänä indie-tanssimusiikin tiennäyttäjänä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

Samasta aiheesta

© 2017 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress