Popklassikot 1985

#28 Jan Hammer – Crockett’s Theme

Don, Jan ja Phil. Kaksi heistä unelmoi rahasta, kolmas Prahasta.

On varmaa, ettei Jan Hammerin Crockett’s Themeä olisi ilman Miami Vicea. Mutta olisiko Miami Viceä ilman Hammerin ikonista musiikkia?

Hammerin teoksista epäilemättä tunnetuin on sarjan tunnusmusiikki, mutta melkein yhtä tunnistettava (ja sävellyksenä piirun verran hienompi) on hänen sarjan päähenkilön James ”Sonny” Crockettin teemaksi säveltämänsä Crockett’s Theme.

Vuonna 1948 Prahassa, silloisessa Tsekkoslovakiassa syntynyt Hammer oli paennut 1960-luvun lopulla kotimaastaan neuvostojoukkojen miehitystä Amerikkaan. Hän opiskeli arvostetussa Berklee College of Musicissa Bostonissa ja musisoi valmistuttuaan muun muassa sellaisten jazz-suuruuksien kuin Sarah Vaughanin, Elvin Jonesin ja Jeremy Steigin kanssa.

Vuonna 1971 pääasiallisena instrumenttinaan koskettimia soittanut Hammer perusti kitaristi John McLaughlinin, viulisti Jerry Goodmanin, basisti Rick Lairdin ja rumpali Billy Cobhamin kanssa fuusiojazzyhtye Mahavishnu Orchestran, josta tuli genrensä tunnetuimpia ja arvostetuimpia kokoonpanoja.

Hammerin jätettyä Mahavishnu Orchestran vuonna 1974 hän teki levyjä ja soitti konsertteja sekä soolona että Jan Hammer Group ja Hammer -yhtyeissä, joista ensiksi mainittu toimi myös Jeff Beckin taustayhtyeenä. Muita Hammerin yhteistyökumppaneita olivat muun muassa fuusiosuuruudet Al Di Meola ja John Abercrombie, Journey-kitaristi Neal Schon sekä Mick Jagger.

1980-luvun alussa Hammer jatkoi pitkälti sillä jazzin ja rockin välisellä maaperällä, joka piti hänet aina piirun verran musiikillisen valtavirran parrasvalojen ulkopuolella –yhtenä suurena tuntemattomana laulujen tekijätiedoissa tai levyjen kansiteksteissä. Kaikki tulisi kuitenkin muuttumaan vuonna 1984.

Huhun mukaan Michael Mannin tuottama ja Don Johnsonin ja Philip Michael Thomasin tähdittämä Miami Vice alkoi muistiosta, jossa luki “MTV-kytät”. Oli miten oli, kuvaus sopi sarjaan kuin pastellivärinen pikkutakki ja havaijipaita kasarihurmurille.

Sisällöllisesti sarja oli perinteinen – se kertoi kahdesta jalosta, mutta esimiehelleen kurittomalla käytöksellään harmaita hiuksia aiheuttavasta poliisista ratkomassa rikoksia Miamin paratiisimaisemissa. Sarjan ulkoisissa piirteissä oli jotain aivan uudenlaista ja aikaansa ikonisesti määrittelevää. Se oli täynnä säihkettä, hohtavia neonvärejä ja karamellimaisia pastellisävyjä.

Sen nopeat leikkaukset, trendikäs puvustus ja popmusiikin käyttäminen ääniraitana muistuttivat elokuussa 1981 aloittaneen Music Televisionin hektisestä uuden aallon musiikkia tursuavasta videovirrasta. Vaikutelmaa vahvisti, että sarjassa vierailivat sellaiset 1980-luvun alun MTV:n vakiokasvot kuin Sheena Easton, Phil Collins ja Glenn Frey.

Miami Vice oli edelläkävijä, jonka nopea syke tulisi määrittämään sitä seuraavien televisiosarjojen tahdin, mutta yhtä tärkeää oli sen musiikki. Kenties parhaiten sarjasta muistetaan siinä soineet popkappaleet, mutta vähintään yhtä olennaisessa osassa oli Hammerin säveltämä ja soittama synteettinen taustamusiikki.

Hammer käytti säveltämissään kappaleissa perinteisten orkesteri-instrumenttien sijaan ulvovaa sähkökitaraa ja aikansa moderneja syntetisaattoreita. Lopputuloksena oli musiikkia, joka sykki virtaviivaisen modernistisena ja kuumeisen pahaenteisenä kuin suurkaupungin sähköiset yöt.

Surumielisessä Crockett’s Themessä Hammer maalaa aaltoilevan trooppista yömaisemaa. Sen heleästi helkkyvä ja välittömästi tunnistettava melodinen teema epäilemättä kuvaa sarjan päähenkilö Sonny Crockettin rehvakkaan ulkokuoren takana piilevää surumielisyyttä ja ahdistusta. Kappaleen puolivälin tienoilla Hammer heittää soppaan syntetisaattorien rinnalle korskeasti vinkuvan ja muhkeasti särötetyn sähkökitaran, peilaillen aikansa popsoundeja (”kitarasoolo” tosin saattaa sekin olla soitettu syntetisaattorilla tai jopa kaulassa roikkuvalla ”keytarilla”, kuten alla olevassa livevideossa).

Crockett’s Themen soundi syöksee ajatukset välittömästi 1980-luvulle yhdistelmällään ajalleen leimallista hevikitaraa ja syntetisaattoreita, mutta sen vahvaa tunnelmaa ja kaunista melodiaa ei ole kieltäminen. Se onnistuu täydellisesti vangitsemaan musiikilliseen muotoon 1980-luvun puolivälin pinnallisen, naiivin ja pröystäilevän, mutta samalla elähdyttävän positiivisen, rohkean ja pelottomasti uusia polkuja etsivän tunnelman. Jotain näin perustavanlaatuisen amerikkalaista voi saada aikaan vain maahan siirtolaisena tullut ja sen kulttuuria sekä ihannoiva että ulkopuolelta katseleva säveltäjä.

Crockett’s Theme on mainio esimerkki musiikista, joka määrittää kokonaista vuosikymmentä. Se nappasi vaikutteita aikansa popmusiikista samalla, kun se löi oman kiistämättömän leimansa vuosikymmenensä kulttuuriin. Tässä on kappale, joka ei ole pelkkä poplauluklassikko, vaan se on todellinen populaarikulttuuriklassikko – aika hyvin jazziin hurahtaneelta kaverilta Prahasta.

http://youtu.be/s0QMGNYD5rI

Bonus!

Miami Vicestä ja Jan Hammerista puhuttaessa on toki muistettava tämä klassinen tunnusmusiikki (tässä kappaleen myöhäisempi versio, jossa on mukana ulvova sähkökitara).

http://www.youtube.com/watch?v=M1JTj6rssW4

Bonus II!

Ikonisimpia esimerkkejä popmusiikin käyttämisestä Miami Vicessä nähtiin heti sen pilottijaksossa, jossa Crockett ja Ricardo ”Rico” Tubbs ratsastavat Ferrari Daytona Spyderillään kohti yhteenottoa rikollisten kanssa kuin cowboyt kohti viimeistä taisteluaan – Phil Collinsin In the Air Tonightin soidessa taustalla.

http://www.youtube.com/watch?v=b5C4N7UwVS4

Bonus III!

Tässä Hammer tiluttelemassa Mahavishnu Orchestran kanssa vuonna 1972. Epäselvyyksien välttämiseksi hänellä lukee selässä ”Jan”.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus IV!

Miami Vicen jälkeen Hammer teki paljon musiikkia elokuviin ja sarjoihin. Vuonna 1991 hän laajensi myös tietokonepeleihin. Tässä tunnelmapala Police Quest 3: The Kindredin soundtrackilta.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!