Popklassikot 1998

#18 Beastie Boys – Intergalactic

tumblr_m3ig6e0Dth1qzyfvyo1_500

Mitenkä niin tyhjän jauhajia?

Mennäänpä tällä kertaa videoiden ehdoilla, sillä ne olivat tärkeä osa Beastie Boysin monimediaista projektia, jonka tarkoitus oli tehdä maailmasta yhtyeen yksityinen leikkikenttä.

Beastiet tekivät humoristisia, popkulttuuriviittauksia pursunneita genreparodiavideoita jo kauan ennen kuin niistä 1990-luvulla tuli suosittuja.

Ne eivät jättäneet pienintäkään epäilystä Beastie Boysin poikamaisesta vetovoimasta tai ehtymättömästä halusta pitää hauskaa itsensä ja muiden kustannuksella. Jo ensi levyn Fight For Your Right to Party ja No Sleep Till Brooklyn olivat kerronnallisia, itseironisia musiikkivideoita, joissa löytiin nuoruuden innolla auktoriteeteille kakkua naamaan ja pilailtiin muun muassa tukkahevibändien kustannuksella.

Suosiohuippunsa Beastie Boysien videohassuttelut saavuttivat 1970-luvun kyttäelokuvia parodioineella Sabotage-videolla. Ei ole varmaankaan sattumaa, että video julkaistiin samana vuonna, jona Quentin Tarantinon Pulp Fiction esitteli postmodernin retroestetiikan elokuvayleisölle. Aika oli ottanut kiinni Beastareiden mieltymykset.

Intergalactic-videossa tähtäimessä ovat vanhat pienen budjetin tieteisleffat – erityisesti japanilaiset kaiju-elokuvat, joista tunnetuimpia ovat Godzilla ja King Ghidorah. Nämä perinteisen nörttikulttuurin peruspolttoaineet eivät vuonna 1998 olleet vielä Rillit huurussa -sarjan kaltaisesta valtavirtakulttuurista tuttua vakiotavaraa.

Teeman mukaisesti video on kuvattu Shibuyan ja Shinjukun juna-asemilla Tokiossa. Beastiet viuhtovat videolla tavaramerkkityyliinsä japanilaisten kadunrakennustyöläisten hilpeisiin keltavalkoisiin univormuihin sonnustautuneena. Pahvirobotti ja rapuhirviöpukuinen mies taistelevat – ja välillä tanssivat – harrastelijateatterimaisissa kulisseissa.

Video sopii kappaleeseen kuin naulattuna, sillä kappale on läpeensä hykerryttävää, paksusti narisevaa elektrohiphopia, jonka ainoa tehtävä on viihdyttää. Ja voi hyvä tavaton, kuinka se viihdyttääkään. Kappaleeseen on muun muassa samplatty vuoden 1985 roskaklassikon The Toxic Avenger tunnusmusiikkia. Kuinkas muutenkaan.

Musiikin lisäksi myös sanoituksissa Beastiet suuntavat takaisin korttelibileiden aikaan. Niissä puhutaan biiteistä ja riimeistä ja mikin rockaamisesta ja tyyleistä ja bileiden starttaamisesta. Kertosäkeessä ollaan menossa toiseen ulottuvuuteen.

Yhtye kietoo yhteen eri taiteenlajit ja genret yhteisen aikatason – menneisyyden – kautta simppelisti mutta varsin nokkelasti. Lopputulos on siivu jälkimodernia popkulttuuria parhaimmillaan – hedelmällisesti eri lähteistä ammentavaa, hauskaa, itsetietoista, leikkisää ja fiksua.

Muistinko sanoa, että kappaleessa on lisäksi paras robottikertosäe sitten Mr. Roboton?

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!