Levyraati #32 / Nuorgam

Notkea Rotta – Paluu betoniin

Notkean Rotan nimetön albumi julkaistaan 18. huhtikuuta. Mukana nyt myös Rane Raitsikka! Paluu betoniin -videon on ohjannut Pablo Films.

Best Coast – The Only Place

Kevään odotetuin indiealbumi? Vai vain yksi tuhannesta samankuuloisesta kitaranrämpytysturhakkeesta? The Only Place on paitsi ruodittavaksenne tarjottavan kappaleen, myös Best Coastin kakkosalbumin nimi. Se ilmestyy 15. toukokuuta.

Edward Sharpe & the Magnetic Zeros – That’s What’s Up

Alex Ebertin 60-lukuinen indiefolkyhtye julkaisee toukokuun lopussa seuraajan kolmen vuoden takaiselle Up from Below -esikoisalbumilleen, josta muodostui kohtalaisen iso hitti. That’s What’s Up on levyn ensimmäinen single.

Saint Etienne – Tonight

Saint Etinenne julkaisee toukokuussa Words and Musicin, joka on yhtyeen ensimmäinen studioalbumi sitten vuoden 2005 Tales from Turnpike Housen. Albumilla tuotantoapua antavat niin bändin pitkäikäinen yhteistyökumppani Ian Catt sekä 2000-luvun popin kultasormi Richard X.

Patti Smith – April Fool

Rockrunoilijoiden kuningatar on tehnyt yhdennentoista albuminsa Bangan tutun taustabändinsä säestämänä. Keäskuussa julkaistavan albumin kappaleet käsittelevät niin Amy Winehousea, Johnny Deppin syntymäpäivää kuin viimevuotista Japanin tsunamia. April Fool -kappaleessa kuullaan kitarassa Televisionin Tom Verlainea.

Raadin tuomiot

Antoinette Olivia

Notkea Rotta – Paluu betoniin Elämänkoulujen Etonin lukujärjestys näyttää mukavalta. Taidanpa hakea.

Best Coast – The Only Place Onnistuin unohtamaan sen ekan levyn nopeasti. Tässä on musiikillisesti jotenkin nöyrempi meno mutta Cosentinolla (sp?) on tuplasti karismaa. Mutta, en jaksa tuota iih, cali! -menoa just nyt.

Patti Smith – April Fool Mukavan melodinen, mutta jää hieman epäselväksi. Melko rauhallinen esitys, Verlainen soolo piristää.

Saint Etienne – Tonight Okei: paria biisiä vaille nämä on aina olleet inhokkeja. Tässä biisissä osutaan onneksi mukavaan kohtaan - mutta tämä on myös ihan helvetin persoonaton tapaus.

Edward Sharpe & the Magnetic Zeros – That's What's Up Nyt on kuunneltu Simon & Garfunkelia urakalla. Melko pirteä mutta menee nyt ohi.

Anton Majava-Corbijn

Notkea Rotta – Paluu betoniin En tiedä olenko koskaan Rotan tyylistä kauheasti pitänyt, ja juuri nyt nuo old school -sähkökitarat eivät miellytä.

Best Coast – The Only Place Kiva pehmeä rallatus kyseessä.

Patti Smith – April Fool Sympaattinen vanhan naisen laulu tosi juustoisella kitaralla. Ei ole sitä Pattia, joka minua kiinnostaa.

Saint Etienne – Tonight Jos tämä olisi Madonnan uusi sinkku, tykkäisin paljon enemmän.

Edward Sharpe & the Magnetic Zeros – That's What's Up Tämä kuvan perusteella varsinainen rakkauskollektiivi tekee varsin hienon biisinraakileen tässä.

Lauri Rikkonen

Notkea Rotta – Paluu betoniin Aika jees. Tiukkaa riimiä, mutta Rotan soundi ei ole omimpiaan minun korvilleni. Taustassa potentiaalia huikeuksiin, jäi kuitenkin pliisuhkoksi.

Best Coast – The Only Place Tytöllä kiva ääni. Muuten turhake.

Patti Smith – April Fool Ei herätä tunteita. Koitin etsiä jotain pidettävää, C-osan kitara oli ihan kiva. Mitäänsanomattomuutta alleviivaa tasainen sähköpianomuhju.

Saint Etienne – Tonight Huoletonta nostatusta tarjosi tämä. Ei palani kakkua, mutta en keskenkään lopettanut.

Edward Sharpe & the Magnetic Zeros – That's What's Up Tämähän pumppasi hienosti. Tuli mieleen kevätauringon lävistämä huoneilmassa leijaileva pöly, kun sen näin.

Ville Anttonen

Notkea Rotta – Paluu betoniin rotalla on oma oikeasti originelli tyylinsä. kappalekin on hyvä ja tarttuva

Best Coast – The Only Place olin jo pelkästään biisinesittelyn perusteella vetämässä mittaria miinukselle, mutta kyllähän tämä oli ihan ok. mitäänsanomaton mutta ok

Patti Smith – April Fool hienoa että patti on vielä voimissaan. kiva biisi, muttei ehkä ihan tuotannon särmintä kärkeä

Saint Etienne – Tonight tämä jäi nyt aikas tylsäksi. bändin muusta tuotannosta pidän joistain paljonkin

Edward Sharpe & the Magnetic Zeros – That's What's Up hipit rautaa

Mikael Johannes Mattila

Notkea Rotta – Paluu betoniin Tässä SMC-poppoon aloittamassa, lähiö-Helsingin romantiikkaa lyhytelokuvin kuvaavassa meiningissä on jotakin tosi sympaattista. Mutta hyvä biisihän tämä oli muutenkin, tymäkkä flow ja vastustamattoman svengaava biitti. Erottuu tässä porukassa ehdottomasti edukseen.

Best Coast – The Only Place Heleää poppista. En ole varma tykkäänkö laulajasta, mutta kitarasoundi oli mukavan kotoisa. Mutta ei tämä kyllä oikein sen kummempia tunnelmia jätä.

Patti Smith – April Fool Tässäkin on ihan mukavan kepeä svengi, mutta samalla vähän huonolla tavalla AOR-mainen. Verlainekin päästettiin irti vähän turhan myöhään, vaikka kitarakuviot selkeästi biisin mielenkiintoisinta antia ovatkin. Itse soundissa oli tosin vähän Nels Cline-pastissia.

Saint Etienne – Tonight Tämä oli juurikin sellainen biisi, joka tarvitsee videolle öisiä kaupunkikuvia ja palloiksi sumennettuja katuvaloja. Toisaalta se ei paranna sitä seikkaa, että itse biisi oli melkoisen joutavaa jumputusta. Tai no niissä kertsin uu-uu'issa oli sentään jotakin kivaa.

Edward Sharpe & the Magnetic Zeros – That's What's Up Tässä oli aika jännän rempseä pelimannipoppoo meets motown -henkinen asetelma. Vähän Mamas and Papasiakin olin kuulevinani, tamburiinisäksätyksessä ainakin. Ihan kiva biisi, mutta jää vähän värittömäksi.

Antti Lähde

Notkea Rotta – Paluu betoniin Hyvähän tämä on. Lähtökohtaisesti livenä soitettu hiphop kiinnostaa vähemmän kuin ohjelmoitu ja/tai sampleihin perustuva, mutta tämä toimii. Vähän pelotti biisin alkaessa, että mennäänkö tässä sanoinkuvaamattoman kauhean funkmetalin puolelle, mutta kertsiä edeltävä rumpu/kitarabreikki olikin yksinkertaisuudessaan biisin parhaita puolia.

Best Coast – The Only Place Miellyttävä kepeydessään ja melodisuudessaan, mutta kokonaisuutena (odotetun) valju. Rumpalin soitto on mahdottoman tylsää, laulajan ääni persoonallinen, mutta vähän kaksijakoisella tavalla. Kitarat helisee kivasti, mutta niinhän ne ovat tietysti tehneet jo 50 vuotta. Paras meininki oli c-osassa. Ehkä Best Coast on jollekin tärkeä bändi, en tiedä, mutta hirmuisesti kimallusta ja puhtia kaipaisi, jotta erottuisi massasti – saati nousisi edes jonkun Primitivesin kaltaisten menneisyyden umpikeskinkertaisuuksien parhaiden biisien tasolle.

Patti Smith – April Fool Vähän tukkoinen, muut Patti kuulostaa raikkaalta ja kivan melodiselta. Ei mitenkään ikimuistoista, mutta jättää sympaattisen olon. Mutta: saako sanoa, että soitto kuulostaa itse asiassa ihmeellisen amatöörimäiseltä, kun kerran instrumenttien varressa toinen toistaan legendaarisempaa kaiffaria?

Saint Etienne – Tonight Hyvä soundi, ihana Sarah. Biisissä ei juuri mitään mieleenjäävää, vähän kuin heikossa hapessa olevaa Goldfrappia. Ei asiaa Saint Etiennen seitsemänkymmenenviiden parhaan joukkoon, joten käyttöarvo universumille nolla.

Edward Sharpe & the Magnetic Zeros – That's What's Up En saanut biisistä oikein mitään irti. Sellaista kiva-kivaa Mamas and Paps -meininkiä ja vähän puolivillaista soul-tamppausta. Bändin levy kyllä ihan kiinnostaa.

Jukka Kuusisto

Notkea Rotta – Paluu betoniin Kerran kuunneltuna ihan viihdyttävä. Minulle tämän tyyppisellä musiikilla ei vain ole toistoarvoa. Kun lyriikat on kerran kuullut, ei kappaleessa ole enää mitään löydettävää.

Best Coast – The Only Place Kivat kitarat. Vähän turhan harmitonta ja särmätöntä. Soljuu sujuvasti sisään ja ulos.

Patti Smith – April Fool Odotukset olivat korkealla, eivätkä ne ihan täyttyneet. Vähän koukkua olisi kaivattu lisää. Ei huono, mutta ei toivottavasti tulevan albumin paras raita.

Saint Etienne – Tonight Liian tasapaksu tausta tappoi kiinnostuksen ja rupesin ajattelemaan muita asioita. Sympaattisen kuuloinen laulaja ei pelastanut kappaletta.

Edward Sharpe & the Magnetic Zeros – That's What's Up Vaikka tuo retrosoundi ei henkilökohtaisesti iskenytkään, pakko antaa Pirkko vilpittömästä tunnelmasta.

Joni Kling

Notkea Rotta – Paluu betoniin Onko Rotta oppinut jo liian sisäsiistiksi? En oikeastaan välitä, koska kaikki tässä biisissä pelaa. Toi lähiörapin videokieli sen sijaan kaipaisi vähän tuulettamista

Best Coast – The Only Place Lähtikö se toinen tyyppi kävelemään bändistä? Ei vissiin, koska Bethany ei biisejä osaa kirjoittaa. Ehkä tämän kirjoitti Snacks-kissa? Tai Wawwwes?

Patti Smith – April Fool Tässä kuuluu kaikki Pattin maneerit hyvällä tavalla hymistelybiisiin piilotettuina. AOR- ja sähköpianosaundi ovat ehkä niin tutun turvallisia, että tästä nauttii, vaikka musiikilliset intohimokkuudet jäävätkin taka-alalle

Saint Etienne – Tonight Vallan upea video saatu kengännauhabudjetilla tehtyä... NOT! Oli aika, kun Etienne oli Euroopan chicein yhtye. Miten heistä kehittyi tämä mikrolämmitetty annos lasagnea?

Edward Sharpe & the Magnetic Zeros – That's What's Up Helvetissä on erityinen paikka ihmisille, joilla oli maallisen vaelluksensa aikana tapana kantaa akustista kitaraa mukanaan puistoissa. Heidän vartaloitaan keitetään hiljaisella tulella maustamattomassa nuudelikeitossa. Toisinaan tämä bändi heittää keikan.