Arviot

Raphael Saadiq viihtyy soulin klassikkotemppelissä, mutta raottaa ovea myös rockille ja bluesille, Jukka-Pekka Ronkainen kirjoittaa.

Pää nytkyy, jalka nytkyy, aivot nytkyy, Kimmo K. Koskinen nytkyy.

Merrill Garbus on aidosti erilainen nuori, joka tekee indie-massasta erottuvaa musiikkia, Santtu Reinikainen kehuu.

Bluegrassin supertähden yhdestoista albumi on paluu arkeen, Juha Merimaa kirjoittaa.

Kotoisien Sävyjen on helppo kuvitella näiden miesten soittavan rockia vielä kahdekymmenen vuoden päästäkin, Jukka-Pekka Ronkainen kirjoittaa.

Animal Collectivesta tutun Noah Lennoxin soololevyllä vallitseekin kauhun tasapaino, Hannu Linkola kirjoittaa.

Arvioituna Alela Dianen, Starfuckerin ja Wild Palmsin uudet albumit.

Guillemots sulloo kaikki teatraalisen popmusiikin suosikkiyhtyeesi samaan valtamerijahtiin, Samuli Knuuti kirjoittaa.

Mielipiteitä jakava rap-kaksikko on onnistunut tekemään itsensä näköisen levyn, Mervi Vuorela kirjoittaa.

Tennesseen honkytonk-Ramones onnistuu kiillottamaan soundiaan menettämättä rakastettavaa riehakkuuttaan.

Arvioituna The Dodosin, Dropkick Murphysin, I’m from Barcelonan, Pet Shop Boysin ja Rainbow Arabian uudet albumit.

Jarkko Martikaisen soolotrilogiassa usko nousee toivon edelle mutta taipuu rakkaudelle, kirjoittaa Hannu Linkola.