Keuhkot jatkaa kompromissitonta ja vaikeasti sulavaa linjaansa. Niin pitääkin.
Eli kirjoitus siitä, kuinka vanha ystävä oli vähällä pettää, mutta aiheuttikin vain väärinkäsityksen.
Eli kuinka me turhaan toivomme ja odotamme, että joku muu tekisi ratkaisevat siirrot puolestamme ja kykenisi ennakoimaan omat tavoitteemme ja suunnitelmamme.
Pohjoismaiden pelimannimestaruuden marraskuussa voittanut Hohka rakentaa tarinoita, jotka kuulostavat olevan täynnä käänteitä, kirjoittaa Mikael Mattila.
Värttinän jäsenten mielestä Värttinä tekee tärkeintä musiikkia maailmassa.
Tarunhohtoinen folk-retkue teki suurteoksensa, jolla pakahduttavan kaunis sointi ilmenee kypsimmässä ja kunnianhimoisimmassa muodossaan.
Elifantree on kielisoittimeton yhtye, joka sanoo keikkojensa olevan kuin calamariunionilaisessa hengessä kuljettu matka Kalliosta EIraan.
Tammikuun 11. päivänä Kuudennella linjalla esiintyvä sähkökitarasäveltäjä kauhistelee Dylania ja kiittelee Nancy Sinatran tapakasvatuksellisia ansioita.
Justin Sullivanin mestariteos on yhtä kylmä kuin neljältä aamuyöllä ikkunasta avautuva masentava brittiläinen esikaupunkilähiö.
Uudelleen julkaistu satulevy on kuin alakouluikäisen kynästä: vastaan tulee hirmunoidan ja jättiläishyttysen kaltaisia kammotuksia, ja välillä noustaan maihin Suklaamantereella.
Laulu itsenäisyyden tarpeesta parisuhteesta ja rakkaudesta, joka jää vaille vastausta. Ja video söpöistä eläimistä!
Arvioituina Byetonen, Rihannan, Slussenanalysin, Steel Mammothin, Carter Tantonin ja Thee Oh Seesin uudet albumit.
”Välittäjäaineet eivät välitä, me välitetään”, lupailee noisepunk-tulokas katharttisella debyytillään.
Vuoden 1983 popklassikot: Mitä teki Yes, kun proge oli syönyt itsensä hengiltä?
Vuoden 1983 popklassikot: Moonlight Shadow’ta ei olisi voinut tehdä kukaan muu kuin Mike Oldfield.
27-vuotias trubaduuri on kuin siististi pukeutunut kulkuri, eksyneenä ProToolsin ja Steve Jobsin maailmaan.
Speaking in Tongues -albumin avaava villi funk-tykitys kun on talkkareita tanssittavimmillaan, Mikael Mattila kirjoittaa.
Voiko black metalia diggailla ja tehdä olematta tippaakaan ideologinen, kysyy amerikkalaisen bläkkiksen maailmaan sukeltava Mikael Mattila.
Kun Wolves in the Throne Roomin Aaron Weaver peltotöiltään ehtii, hän soittaa black metalia. Suomeen saapuvan duon toinen jäsen kertoi Nuorgamille muun muassa viisitoistametrisestä kokosta.
Muun muassa Portisheadin, Suiciden ja Stereolabin esikuviin kuuluvan proto-elektroyhtyeen elävä puolisko paljasti Nuorgamille inspiroituvansa turnipseista ja salamaniskuista.
Nuorgam
