Viiden albumin mittainen katsaus siihen, millaisia tuotoksia on syntynyt kilpajuoksussa noutajaa vastaan.
Sihauta korkki auki ja leikkaa viipale limettiä kyytipojaksi – ei Corona muuten miltään maistu.
Optimaalinen minimalismi on herkkä asia, jota ei parane mennä sorkkimaan.
Vuoden 1982 popklassikot: Pulssi koholla, sängyssä sotku ja itkevä tyttö? Voilà, tragikoominen myötähäpeä on tullut lihaksi.
Yksi neljännes neroutta, toinen potentiaalia, kolmannes täytemateriaalia ja neljännes täyttä kuraa, tuomitsee Jukka-Pekka Ronkainen.
Vuoden 1980 popklassikot: Maltainen vaahto pärskyy, ollaan kaulakkain, soitetaan ilmakitaraa ja karjutaan kertosäettä kurkku suorana.
Jos onnistuu kaivamaan esille poikkipuoleisen kommentin Wiren ensimmäisen elinkaaren tuotannosta, on ansainnut pullon Delamainea, Jukka-Pekka Ronkainen täräyttää.
Helmi Levyt -yhtiön toiminnan musiikkilähtöisyys peilaa sitä mädännäisyyttä, jonka paineessa äänitteitä kustannetaan euronkuvat silmissä välkkyen.
Leedsin postpunk-pioneerien mestariteos kuvaa masentuneesti siitä, kuinka rakkaudesta karisee romantiikka ja jäljelle jää vain esineellistävä vietti.
Ihmiset, eläimet ja bändinjäsenet eivät ole tasa-arvoisia. JP Ronkainen esittelee viisi kokoonpanoa, joissa ilmaisuvoima on ruumiillistunut yhteen ruumiiseen.
Giant Sand -lauluntekijän uutukainen on mielenkiintoinen lomadokumentti Espanjasta, mutta ei paljon muuta, toteaa Jukka-Pekka Ronkainen.
Jesse Sykesin ääni on raastettu mutta lumoava, toteaa Jukka-Pekka Ronkainen.
Raphael Saadiq viihtyy soulin klassikkotemppelissä, mutta raottaa ovea myös rockille ja bluesille, Jukka-Pekka Ronkainen kirjoittaa.
Kotoisien Sävyjen on helppo kuvitella näiden miesten soittavan rockia vielä kahdekymmenen vuoden päästäkin, Jukka-Pekka Ronkainen kirjoittaa.
Nuorgam
