Dancing On My Own on epätavallisen sykähdyttävä popkappale, sellainen joita syntyy ehkä vain yksi vuodessa tai kahdessa. Mikä tekee siitä erityisen?
Yksinkertainen ja koruton rakkaudentunnustus tanssimusiikille.
Eläinkollektiivi tapailee tanssiaskelia mutta epäsuoralla poljennolla, kuin alkuasukkaat nuotion ympärillä.
Rob Davisin ja Cathy Dennisin täysosuma erittää hittiferomoneja niin sankkana usvana, että sitä ei moni rokkisonnikaan kykene vastustamaan.
Kovat tyypit tekevät avantgardea. Kaikkein kovimmat tyypit tekevät avantgardea, joka saa valtavirran tarkistamaan suuntaansa.
Jos Sweet Harmonysta saisi suodatetuksi saksofoninluimutuksen, sen voisi jättää soimaan luuppina elämänsä taustalle. Kaikki olisi ihanaa, yhtä luomuhattaraa.
Jonnalla on uusi käsilaukku. Sen väri on tumma kulta, vaikka Maiju sanoi bussissa että onpa erikoinen ruskea, ”aika jännä”. Maiju osaa olla rasittava, mutta tiukassa paikassa siihen voi aina
Harri Palomäki tonki Sparks-katalogista viisi biisiä tai värssynpätkää, joissa Maelit tuntuvat puhuvan epätavallisen avoimesti – ikään kuin he olisivat tunnustuksellisia lauluntekijöitä.
Amerikkaan katseensa kääntänyt oxfordilaisyhtye kaahasi yksisuuntaista väylää vastavirtaan rastat lepattaen.
Se sumenee, kun sitä yrittää tarkastella läheltä. Se artikuloi tomerasti mutta epäselvästi. Se lepattaa kuin kaitafilmin loppuriekale.
M/A/R/R/S oli kahden tuntemattoman britti-indiebändin yhteistyöhanke, joka poiki kansainvälisen megahitin ja nuorgamilaisen popklassikon.
Eli kun Prince kääriytyi vanhemman valtiomiehen viittaan ja käänsi katseensa sukupuolten välisistä asioista sukupolvikokemukseen.
Kun dj laittoi Maria Magdalenan pyörimään, se tulkittiin merkiksi valua parketille suorittamaan lumentamppausrituaalia, jossa siirreltiin jalkaa vaivautuneesti toisen viereen.
Saksa on suurten säveltäjien ja filosofien maa. Ehkä siksi korkeakulttuuri ja käsitteellinen pohdiskelu eivät ole kirosanoja paikallisille musiikintekijöille.
Vuoden 1983 popklassikot: Lehmänkelloa, juuri sopivasti lehmänkelloa.
Vuoden 1982 popklassikot: Maailmanvalloituksesta vielä haaveileva glasgowlaisyhtye nakuttaa suoraa kiskoa niin pitkälle horisonttiin, että määränpää menettää merkityksensä.