Musiikin ongelmakäyttäjien keskuudessa minimalismista on muodostunut kätevä porttihuume klassisen musiikin maailmaan. Arttu Tolonen menee portista sisään – uskallatko sinä?
Tansanialainen Andrew Ashimba teki levyn helsinkiläisten muusikoiden kanssa ja soittaa syyskuussa Lapissa.
Yhdet tekee hienon kappaleen ja sitten tulee joku Arttu Tolonen ja väittää sen kertovan masturboinnista. Joku roti!
PM Dawn hönkyi hippi-ikonografiaan uppotettua kristillisyyttä ja keitti kokoon kunnon henkisen elämän paéllan, johon paeta itse tai toisten aloittamia mellakoita.
Pettäminen kiinnostaa. Se on generoinut huiman määrän kulttuurista sisältöä: ooppeeraa, kirjallisuutta, pornografiaa – ja popmusiikkia.
Arttu Tolonen vaan pogoo tämän rokkiklassikon tahtiin.
Tamikrestin kiertue juuri nyt on kuin Sibeliuksen vastaava 1900-luvun alun Skandinaviassa ja Keski-Eurooppassa, Arttu Tolonen kirjoittaa.
Miten lyhyestä ja kaljuuntuvasta rumpalista tuli 1980-luvun suosituin sooloartisti ja yli 100 miljoonaa levyä maailmanlaajuisesti myyneen, sangen harvalukuisen jengin jäsen? Arttu Tolonen kertoo.
Deee-Lite oli ottanut tehtäväkseen viedä joitain vuosia aiemmin alkanen 1970-lukuretroilun loogisen drag queen -lakipisteen valtavirtaan. Sitä ei voinut sivuuttaa kuvina eikä äänenä.
Toista maata voi kertoa pakolaisuudesta, vainon kohteeksi joutumisesta tai ulkopuolisuudesta siinä mielessä kuin kasvava ihminen sen kokee, Arttu Tolonen kirjoittaa.
Aika ei ollut kypsä Pixiesille vuoden 1990 elokuussa. Aika oli kypsä sen seattlelaiselle pikkuveljelle noin vuotta myöhemmin.
Olet uskomaton! Arttu Tolonen popkulttuuripenetroi pystymetsästä lyhyeksi tähdenlennoksi nousseita siloposkipoppareita.
Jos A Tribe Called Quest olisi ollut yritys, Can I Kick It? olisi ollut sen visio ja missio, rullattuna biittiin, joka on rasvaisempi kuin turkulainen kebab neljältä aamulla ja jazzahtavampi kuin kuin käry Jeff Spiccolin pakussa.
Slintin Britt Walford on pöljä.
Se olikin vain poseerausta…
Bach Afrikassa happopäissään!
Soul II Soul pelasti Arttu Tolosen kuuman kesän.
Arttu Tolonen esittää hartaan toiveen: ”Toivottavasti tiensä takaisin ihmisten yhteisöön löytävät sekä maailmankuvaansa syyttä ’kovaksi’ tieteeksi luulevat taloususkovaiset että monoteistisen uskontonsa nimeen kanssaihmisiään räjäyttelevät, pyhää sotaa käyvät ’soturit’.”
”Public Enemyyn kuuluvat höyryävät katukaivot, avoimet ikkunat, jostain elämääsi hiipivä röökinhaju. Tämä musiikki tunkeutuu tajuntaan kuin naapuriesi elämä kuumana kesäpäivänä.”
Olavi ja Oddarrang maalaavat kuvia pääsi sisään.
Nuorgam
