Huhtikuu on omistettu vuoden 1999 kimaltelevimmille pophelmille.
Vuoden 1999 parhaat popkappaleet Touch Sensitivestä Windowlickeriin parin klikkauksen päässä!
Tältä kuulostaa ja näyttää, kun digitaalinen maailmamme lahoaa käsiin.
Hetki, jolloin näiden hullujen tiedemiesten 16 vuotta kestänyt musiikillinen tutkimusretki johti voitokkaaseen “heureka”-huudahdukseen.
Eminem oli samaan aikaan harmittoman viihdyttävä South Park -jakso ja uhkaava kuin lähiössä vastaan hurjasteleva rattijuoppo.
Musiikkia, joka kätkee alkuperänsä ja murtaa kaikki sidokset paikkaan.
Neitseelliseen valkoiseen pukeutunut Lopez tanssii ja laulaa suoraan katsojalle huoneistossa, johon nettikansalla on reaaliaikainen videoyhteys: ”Jennifer’s Rooms”.
Singolla laukaistu päihdetrippi toiseen ulottuvuuteen.
Ratcliffe ja Buxton ovat aina olleet eräänlaisia kilttejä kauhukakaroita ja ilmaisseet kapinaansa musiikin välityksellä. He tekevät popmusiikkia, mutta sopivan epäsovinnaisesti.
Dre on mies, joka ymmärtää rariteetin arvon.
Kimmo Vanhatalo haastatteli Milkyä, Blurin ikimuistoisimmasta musiikkivideosta tunnettua maitotölkkiä ja brittiyhtyeen salaista taustavaikuttajaa.
Onneen ei vaadita klimaattista Hollywood-suudelmaa, vieroitushoidon kautta löytynyttä uutta elämää tai uskoa Jeesukseen. Siihen riittää pieni ja varovainen lupaus siitä, että toinen jaksaa rinnalla.
Eli tarina Ericistä, joka varasti shown.
Dj-biisien klassikko, kappale jota ei tarvitse tuntea ennalta mutta joka silti nykäisee aivot kevyesti mukaan ja jättää tahmaisen narikkalapun kallonpohjalle.
Sing It Back on niitä kappaleita, joilla ei omissa muistoissani ole varsinaista julkaisuvuotta. Tiedättehän ne kappaleet, jotka vaikuttavat olleen olemassa aina?
Oma inspiraatio ja elämä vastaan kumppani saattaa sittenkin olla toisensa poissulkeva yhtälö.
Ei se oikeastaan ollut bändi, vaan kaksi jätkää, jotka sekosivat studioon.
Pete Seeger on lausunut, että kuka tahansa voi tehdä monimutkaisen laulun ja onnistua siinä. Tässä onnistuminen tulee hymninhiljaisena ja tarvitsee vain kolme sointua.
Fiona Applen suussa mieliala vaihtuu maanisesta latelusta leutoon ja kaihoisaan vereslihaan, kunnes puhkuu keuhkot tyhjäksi käskien lähteä karkuun, kun vielä omin jaloin pääset.
Laulu henkilökohtaisista demoneista ja lopullisen tieltä suistumisen mahdollisuudesta.
Päivän popklassikossa Santtu Reinikainen kertoo siitä, kuinka hänestä tuli räpkäännynnäinen.
