Syyskuussa kuuntelimme vuoden 1992 huimaavimpia kappaleita. Klassikko per päivä!
”Kantrirockin Nirvana” yhdisteli college rockin rohkean nuorekkaita ja suoraviivaisia linjoja Neil Youngin viitoittamiin, maukkaan kaurapuuromaisiin folkrock-oppeihin.
Connected oli riittävän etäällä varsinaisesta hiphopista ollakseen ärsyttämättä musiikkityyliä vielä karsastavia ihmisiä, mutta samalla tarpeeksi lähellä, että uutuudenviehätystä voitiin käyttää myyntivälineenä.
Elämä on paitsi kovaa, niin myös täynnä kompromisseja. Pebankin pitää olla iso, muttei liian tiukka.
12-kielinen akustinen kitara. Ilman sitä tätä kappaletta ei olisi.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Nas astui parrasvaloihin omalla kappaleellaan. Jos se ei ole rapin kaikkien aikojen paras debyyttisingle, se on ainakin pirun lähellä.
Brittipopin ulkopuolinen luo viidessä minuutissa melankolisen mutta jylhän äänimaailman klassisia antisankareita varten.
Viimeinen mandariini paskameressä on syöty ja ne vähäisetkin mahdollisuudet tyttöön, joka hymyili kirjastossa ja katsoi suoraan kohti, ovat menneet.
Kauppatieteiden opiskelija A. Bardilla oli ongelma: häntä ei kiinnostanut kanssaopiskelijoiden kuppaiset kotibileet, vaan seurapiirit ja kokaiininveto Tukholman eksklusiivisimmissa pintapaikoissa.
Showbisnes on kamala narttu. Se ei kanna leipää pöytään ja siihen sitoudutaan iäksi.
Kahden uuskristillisen herätysliikkeen parissa sielukasta sointiaan hioneen veljesparin muodostaman ryhmän nousu r’n’b:n uuden soundin kärkeen oli tarkan suunnittelun ja kovan työn tulos.
Dreamsin viipyilevä ja hyväntahtoinen toivekkuus määrittää hetkeä ennen kuin oikeasti tajuaa, että juuri tässä rakkaudessa joutuu pettymään.
Nuorgam
