Rakkaudella sinulle, hyvä lukija: 111 kuluvan vuosituhannen toistaiseksi parasta kotimaista popkappaletta.
Jos pelottavasta maatilan nokkaeläimestä saa aikaan biisin, joka saa kuulijan korvanapeissa toisella puolella palloa täysin uuden merkityksen, on kyseessä oltava yksi 2010-luvun kotimainen merkkiteos, Niina Virtanen kirjoittaa.
Helsinkiläisyhtyeen pakahduttavin poplaulu ei auta meitä ymmärtämään maailmaa vaan tulee salakavalasti osaksi sitä, Markus Hilden kirjoittaa.
Musiikin muotoon puettu novelli, joka kruunasi esittäjänsä kehittymisen merkittäväksi pop-yhtyeeksi.
Vaikka Marko Haaviston tunnetuin kappale on erottamaton osa Aki Kaurismäen menestyselokuvaa, pärjää se myös erinomaisesti omillaan.
Kuten Otis, Aretha ja monet muut, myös Tuomo vaatii kunnioitusta – ennen kaikkea itsekunnioitusta.
Jessika Rapo ja Henry Ojala tekevät arktista versiota baleraarisesta popista, kirjoittaa Jani Järvinen.
Turpeaksi käyneen säröelektrogenren helmi, joka saa väen todistetusti tamppaamaan niin Flow’ssa, Tuskassa kuin valtameren toisellakin puolen.
Vain Deep Turtlella on kyky tehdä jazzpunkista poppia, Tero Uuttana kirjoittaa.
Kun en osannut aamuyöllä nukkua, kuuntelin Ultra Brata, tunnustaa Markus Hilden.
Veimme Ruotsilta jo sauvakävelyn, nyt on aika viedä baleaarinen indiepop, ajattelivat Sami Suova ja Mikko Pykäri.
J. Karjalaisen roolileikki puhalsi uutta eloa porstuaan unohdettuun kansanlauluun.
DJ Kriddlokk tarjosi juuri sitä, mitä aurinkoisena alkanut kesä 2011 kaipasi: painostavan kuumaa ja hien lailla ihmiseen tarttuvaa likaista soundia.
Jarkko Martikainen kertoo ihmisyydestä jotakin. Ja rakkaudesta vielä enemmän.
Häsleri oli kertaheitolla valtin pöytään lyövä pelinavaus, joka ei jättänyt kenellekään epäselväksi mistä tässä hurtassa on kyse.
Alisaarien veljeskatraan kuopus otti vuonna 2001 Penniless-yhtyeen keulamiehen paikan piirakantuoksuisin tuloksin.
Five Corners Quintetin avulla jokainen voi löytää salasanansa jazzin ihmeelliseen maailmaan, Joonas Kuisma lupaa.
Kuten monessa French Filmsin kappaleessa, tässäkin reilun kahden minuutin pyrähdyksessä piruillaan kevyesti yhteiskunnan mielettömyyksille ja ihannoidaan oravanpyörästä hyppäämistä.
Lempee on Reino & The Rhinosin rakkauslauluista paras.
Täsmäosumasamplen ympärille rakennettu kappale 2000-luvun urbaania sosiaalirealismia, esittäjinä dynamiikaltaan täydellinen suomirap-duo.
On aika pelastaa maailma, mutta millä? Ehkä vastaansanomattomalla rocktrion svengillä, upeasti poukkoilevalla sähkökitaralla ja melodialla, joka aina uudestaan saa pään pyörälle. Se riittää.
Husky Rescuen ensisingle Summertime Cowboy yhdisti tuoreella tavalla elokuvatunnelmaa ja pop-musiikkia, Sami Nieminen kirjoittaa.
Suomiräppärin aidosti myönteinen kappale on ainoa self-help-teos, jonka tarvitset, Santtu Reinikainen kirjoittaa.
Muuan Mies nimeltä Ismo Puhakka teki itseilmaisun vaikeudesta vaivattoman laulun.
Konekiväärisarjojen lailla hakkaavilla rummuilla käynnistyvät 50-sekuntinen on modernin hardcoren huipentuma, Tero Uuttana kirjoittaa.
Milla tiivistää kahteen säkeistöön kypsymättömyyden, jonka kertomiseen Minä ja Morrison -elokuvalta menee puolitoista tuntia.
Samae Koskisen esikoissinglellä Kauko Röyhkän wajdamainen tarina kohtasi Sister Flon huumavan ja ihmetystä täynnä oleva popin.
Tuomio & Kone nosti 2000-luvun alussa espoolaisen Olarin lähiön räp-fanien Suomen-kartalle, ellei suorastaan pääkaupungiksi, Teemu Kivikangas kirjoittaa.
Popstars-trion esikoissingle on intermediaalinen kertomus modernin parisuhteen kommunikaatio-ongelmista, Iida Sofia Hirvonen linjaa.
Jokainen kesä synnyttää renkutuksen, joka soi niin etkoilla kuin jatkoillakin. Human Torch oli julkaisunsa jälkeen juuri tällainen kappale.
Notkea Rotta raivasi tietä suomalaisille räppäreille, jotka eivät halunneet kopioida Rähinä-artistien teinihybristä, Santtu Reinikainen kirjoittaa.
Nuorgam
