The Flying Lizards vuonna 1984, Sally Peterson ja David Cunningham.
The Flying Lizards täyttää yhden hitin ihmeelle säädetyn virallisen vaatimuksen: yhtyeen singleistä vain yksi ylsi Iso-Britannian listan top 40:een.
Tuo single, Deborah Evansin lakonisesta jutustelusta, atonaalisesti kilkattavasta pianosta ja tiskipöydältä putoilevilta kattilankansilta kuulostavasta rytmiraidasta koostuva cover-versio Barrett Strongin Motown-standardista Money (That’s What I Want), nousi syksyllä 1979 selittämättömästi brittilistan sijalle neljä.
Moneyn listamenestystä huikeampaa esimerkkiä avantgarden soluttautumisesta valtavirtapopin verenkiertoon on vaikea löytää. Semminkin, kun kappaleen keikkuessa singlelistan palkintopallin kynnyksellä listan kärkipaikkaa piti Sir Cliff Richard vaahtokarkinpehmeällä pehmopoprallatuksellaan We Don’t Talk Anymore.
The Flying Lizardsin lento päättyi viisi vuotta listamenestyksen jälkeen. Ennen hajoamistaan yhtye ehti julkaista vielä kolmannen albuminsa Top Tenin (1984). Pelkästään cover-kappaleista koostuvalla albumilla kuultiin versiot muun muassa Jerry Lee Lewisin Great Balls of Firestä, Jimi Hendrixin Purple Hazesta ja Leonard Cohenin Suzannesta.
Top Ten on hiukan väsähtänyt ja väljähtänyt albumi, mutta ainakin yksi helmi siltä löytyy. Sally Petersonin kalseasti tulkitsema Sex Machine saattaa itse asiassa olla The Flying Lizardsin lainakappaleista paras; syksyllä 1979 julkaistuna se olisi luultavasti jättänyt popkulttuuriin aivan yhtä lähtemättömän jäljen kuin Money.
Aivo The Flying Lizardsin takana oli David Dunningham, kaikesta poikkitaiteellisesta ja rockin konventioita rikkovasta humaltunut vapaa sielu. Cunningham oli varma siitä, että musiikillinen koulutus kahlitsee ja että taiteilijan tulee pyrkiä puhtaaseen, lapsenomaiseen tilaan vapauttaakseen kaiken luovuutensa.
Ennen dadaistisen popyhtyeensä perustamista Cunningham hääräsi Fluxus-päissään muun muassa taidemusiikin asiaa ajavassa London Musician’s Collectivessa sekä Portsmouth Sinfonia -orkesterissa, jonka jäsenet (mm. Brian Eno) saivat tarttua vain soittimiin, joita eivät hallinneet. Vielä parempaa oli, jos he eivät hallinneet ensimmäistäkään soitinta.
The Flying Lizardsin hajoamisen jälkeen Cunningham on ansioitunut muun muassa äänitaiteen ja installaation parissa ja työskennellyt muun muassa elokuvasäveltäjä Michael Nymanin, näyttelijätär Ute Lemperin ja ikioman Pan Sonicimme kanssa.
Bonus!
The Flying Lizards pääsi läpimurtohittinsä ansiosta myös Top of the Pops -ohjelmaan.