John Foxx & the Maths – Interplay

Metamatic

Syntetisaattoriajan dandy väläyttelee tuttuja tavaramerkkejään, mutta löytyykö kasaritopatusta takista muutakin kuin vanhoja temppuja?

John Foxx imitoi yhä Bryan Ferryn laulutyyliä samalla kotikutoisella paatoksella, joka tuli turhankin tutuksi jo Ultravoxin vuoden 1977 debyytillä.

Foxxin alkuperäisen ryhmän ura tunnetusti lähti nousuun vasta vokalistin väistyttyä. Uuden The Maths -taustabändin kanssa levytettyä Interplay-levyä kuunnellessa on ajoittain helppo ymmärtää syyt.

Biisinikkarina Foxx on aina ollut korkeintaan hieman keskinkertaisen yläpuolella. Tuotokset perustuvat vähemmän eleganttiin lainailuun ja kieli poskessa rustattuihin lyriikoihin.

Teiden erkanemista Ultravoxin kanssa seurannut Metamatic (1980) onnistui aikoinaan heijastamaan Foxxin omaa luomisvoimaa. Harkitun vieraantuneine äänimaisemineen se oli kylmä, nihilistinen ja äärimmäisen tyylitietoinen syntetisaattorisynkistelyn helmi.

Useampaan otteeseen uudelleenjulkaistun klassikon kaavaa artisti on sittemmin yrittänyt vaihtelevalla menestyksellä toistaa. Aikalaisensa Gary Numanin tavoin Foxxilla oli jäätävä asenne hallussa, kraka ojennuksessa ja soundi kuin lasinleikkausveitsellä viimeistelty, mutta uusia vaikutteita konseptiin on sittemmin ollut hankalampaa tuoda.

Tähän kuvioon Interplay ei tarjoa muutosta. Kymmenen raitaa vedetään läpi tutuilla maneereilla. Watching a Building on Fire leikittelee jo Metamaticilla esiintyneillä J. G. Ballard -henkisillä teemoilla. Nimikappale ja popahtavampi Summerland luovat sinänsä kiehtovia atmosfäärejä, samoin A Falling Star, mutta lopputulos jää ohueksi.

Turhan monet albumin irrottelevammista hetkistä perustuvat taustalla puuduttavana pauhaavaan industriaalijytkeeseen. Äänimaailma kyllä särisee, kolisee ja säksättää niin kuin oikeaoppisen analogisyntikkalevyn kuuluukin, mutta parikymmentä vuotta liian myöhään. Tunnelma muistuttaa kulahtaneen goottiklubin tanssilattiaa, biisit on kuultu sen seitsemään kertaan ja jalka vipattaa laiskanlaisesti.

33Foxxin uutuudelle lienee kysyntää lähinnä murhaavan syntsadiskon niche-markkinoilla. Aina siihen asti, kunnes paatunut fani palauttaa parin soittokerran jälkeen Metamaticin levylautaselleen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!Klikkaa, jos haluat nähdä videon!

John Foxx & the Maths – Shatterproof

Samasta aiheesta

Minikritiikit, vko 39: Volcano Choir, Risto Juhani, John Foxx & Jori Hulkkonen…

John Foxx
#20 Synth Pop Never Forget

John Foxx, John Foxx & the Maths
#21 Ultravox – Vienna

Ultravox
© 2014 MUSIIKKIYHDISTYS HELSINGIN NUORGAM ry, tekniikka Tommi Forsström, alustana Wordpress