Small talk: vieraana Father John Misty

Hengen valo lankeaa Joshua Tillmanin kasvoille.

Joskus teknologia on ihmeellistä. Father John Misty -nimellä toukokuussa debytoinut Joshua Tillman on juuri ryhtynyt kertomaan, miksi lähtisi Jean-Paul Sartren kanssa oluelle, kun puhelinyhteys vääristää Suomeen tulevan äänisignaalin vokoderimaiseksi murinaksi. Aluksi luulen, että kyse on Tillmanin jäynästä, mutta hänkin vaikuttaa yllättyneeltä. Kokemus muuttuu surrealistiseksi. Aivan kuin kuulisin Tillmanin ajatuksia Stephen Hawkingin puhumana – kaksi neroa yhden hinnalla.

Sinnittelemme hetken, mutta vuorovaikutteisesta kommunikoinnista ei tule mitään. Robottiäänen lauseet soivat tulkintakelvottomina ja Tillmanin naurahdukset vääristyvät huonon tieteiselokuvan kalseaksi efektiikaksi. Haastatteluaikakin alkaa loppua. Kiitän kohteliaasti ja kuulen, kuinka sanani katoavat jonnekin konemaisen tyhjyyden sisään. Vokoderi toivottaa hyvää jatkoa ja lupaa polttaa kotikaupunkini. Katson taivaalle nähdäkseni vihreän valojuovan.

Aamulla löydän nauhuristani kummitustarinoita. Jotenkin tämä kaikki sopii siihen omituiseen maailmaan, jota Tillman päätyy luomaan kirjoittaessaan lauluja omasta elämästään. Tästä maailmasta on mahdollisuus päästä osaksi 11. marraskuuta, kun Father John Misty järjestää isänpäivämessun Tavastialla. Luvassa lienee hurmahenkisyyttä, karismaa ja kielillä puhumista.

Hengen valo lankeaa Joshua Tillmanin kasvoille.

Marraskuista keikkaasi on mainostettu Suomessa Fleet Foxesin ex-rumpalin keikkana. Millaisia terveisiä lähetät niille, jotka tulevat katsomaan ensisijaisesti Fleet Foxesin ex-rumpalia?

”Enpä tiedä. Ainakin sen, että rumpusoolo tulee olemaan uskomaton.”

Olet tehnyt pitkän soolouran J. Tillmanina. Miksi päätit yhtäkkiä rakentaa Father John Mistyn alter egoksesi?

”Ei se ole alter egoni. Kasvoin kirjoittajana ja päätin muuttaa nimeä, koska aloin kyllästyä aiempaan. Olin aluksi laittamassa levyä ulos J. Tillmanina, mutta päätin viime hetkellä keksiä jonkun täysin naurettavan nimen. Ajattelin, että John Misty on kyllin typerä.”

Sitä se tosiaan on.

”Se on oikeastaan eräänlainen pila. Laulut kertovat luonnollisesti minusta sen sijaan että ne kertoisivat jostakin keksitystä hahmosta. Father John Misty on minun kertojaääneni. Samalla se on kunnianosoitus typerille nimille.”

Oliko sinun kuitenkin helpompi lähestyä elämääsi eri nimellä?

”Kyse ei ollut siitä. Nimi oli viimeinen asia, jonka keksin ennen levyn julkaisua. Levy oli jo valmis siinä vaiheessa kun valitsin nimen. Eli en tosiaankaan ajatellut, että luonpa jonkun kuvitteellisen hahmon ja kirjoitan täysin vapaasti nipun kappaleita, joissa voin piiloutua hänen aiheuttamiensa mielleyhtymien taakse.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Kaikki syntyi siis varsin spontaanisti?

”Siltä minusta ainakin tuntuu. Valtaosa kappaleista on kirjoitettu noin kymmenessä minuutissa, aivan kuin olisin kirjoittanut kertomuksia. Kun laulut alkoivat tulla ulos, tuntui että en mahtanut niille mitään. Ne syntyivät juuri niin naurettavina kuin syntyivät. Kirjoitin niitä lähinnä huvin vuoksi. Aluksi en edes ajatellut levyn tekemistä.”

Toukokuussa ilmestynyt Fear Fun -levysi kuulostaa kiehtovan monisyiseltä ja utuiselta sekoitukselta monia amerikkalaisen kulttuurin myyttejä. Onko mielessäsi joitakin myyttejä, jotka inspiroivat tai ärsyttävät sinua?

”Voi luoja, monet kulttuuriset narratiivit ärsyttävät minua. Muun muassa banaalius ja eskapismi. Jos tarkastelen asiaa musiikin näkökulmasta, niin tuntuu että kukaan ei sano nykyisin mitään. Kaikki on niin kohteliasta ja epämääräistä. Ihmiset suhtautuvat esteettisyyteen pakkomielteisesti ja koettavat rajata tekemisensä ajan hengen mukaisesti.”

Onko Fear Fun vastareaktiosi näihin trendeihin?

Fear Fun oli tapani sylkäistä päin sitä modernia musiikillista maisemaa, jossa ihmiset kuvittelevat tekevät jotakin omaperäistä. Päätin tehdä mahdollisimman epäomaperäistä paskaa, mutta tosissani.”

Epäomaperäisyytesi tarkoittaa vahvaa sitoutumista countryn ja folkin perinteisiin. Mitä nämä perinteet merkitsevät sinulle?

”Tuntuu hieman liioittelulta puhua perinteistä. Nehän ovat vasta noin 60 vuoden ikäisiä. Se ei ole ajallisesti mitään. Joku Ottomaanien valtakunta oli kauan sitten, mutta rock-musiikki on vielä nuorta. On typerää ajatella että jokainen vuosikymmen olisi jotain uutta. En pidä vuosikymmen-ismeistä. En usko siihen, että elämä on pirstottavissa vuosikymmeniksi, jotka ovat itsenäisiä, toistumattomia aikayksikköjä”

Silti tuntuu, että musiikkisi henkinen koti on 1960- ja 1970-luvuilla.

”No, valtaosa kuuntelemastani musiikista tulee 1970-luvulta tai kauempaa. Kuten vaikkapa jotkut Waylon Jenningsin kappaleet. Ne on levytetty 40 vuotta sitten, mutta voisivat yhtä hyvin olla tätä päivää. 40 vuotta on niin lyhyt aika.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Oletko koskaan valehdellut musiikkimaustasi esittääksesi coolimpaa kuin todellisuudessa olet?

”Heh, enköhän. Sikäli kun cooliudella on mitään tekemistä musiikin kanssa.”

Mitä kappaleita pyydät todennäköisimmin dj:ltä kun olet todella, todella humalassa?

”Katsotaanpas. Todennäköisesti jonkun biisin A Little Touch of Schmilsson in the Nightilta. Se on hyvä kännilevy. Tai sitten vaadin Waylon Jenningsin Honkey Tonk Heroesia.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Päihteistä puheen ollen, olet kertonut että Fear Fun syntyi, kun lähdit ajelemaan pitkin länsirannikkoa pakettiautolla, joka oli täynnä sieniä. Tapahtuiko tuolla matkalla mitään erikoista?

”Olin muutaman päivän yksin eräässä majassa, jossa kummitteli. Meinasin seota siellä. Se oli rakennettu 1900-luvun alussa ravintolaksi pienen joen päälle. Kokin tytär hukkui siihen puroon joskus vuonna 1915. Se oli melkoinen paikka.”

Olisiko levystä tullut erilainen, jos olisit ajanut itärannikolle tai keskilänteen?

”Ei. Enpä usko.”

Yhdessä laulussasi mainitaan Sartre, Martin Heidegger ja Neil Young. Se kiteyttää mielestäni sanoitustesi olemuksen ja musiikkisi maailman kokolailla täydellisesti. Kenet ottaisit noista kolmesta kernaimmin olutseuraksesi?

”Sartren. Pidän ranskalaisten eksistentialistien meiningistä. Mennään baariin, juodaan ja filosofoidaan.”

Tuleeko marraskuinen keikkasi noudattamaan tuota metodia?

”Luulen että aiomme vain polttaa koko Helsingin matalaksi. Siitä tulee hauskaa.”

Jim Morrison – nero vai pölvästi?

”Ei kumpaakaan. Hän oli lähinnä omituinen eksentrikko, josta on keksitty paljon tarinoita. Tuollaiset hahmot ovat käyttäytyneet varmaan sekä nerokkaasti että typerästi.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Father John Misty ja NO Helsingin Tavastialla isänpäivänä 11.11.2012.