Dear UMK, here are the votes from the Nuorgam jury!

UMK

Hello internet! Suomi on tänä talvena lähettämässä edustajaansa Eurovision laulukilpailuihin jo neljättäkymmenettäkuudetta kertaa. Maamme soivaa kunniaa on lähdetty puolustamaan ensin asiantuntijaraadin, sitten kansan ja nykyään sekä kansan että raadin toimesta, mutta koskaan ei ole mielipidettä kysytty Nuorgamin rautaisilta viisuasiantuntijoilta. Muistettakoon silti, että viime vuonna Azerbaidzanin viisufinalisteja ruoti Nuorgamin viisuekspertti Anna Muurinen.

Vuosi sitten ensimmäistä kertaa järjestetty Uuden Musiikin Kilpailu onnistui ehkä laventamaan kilpailijoiden musiikillista spektriä, mutta nakersi yleisön kiinnostusta – ikään kuin Euroviisujen diggailu olisi viime aikoina siistien juttujen kärkipäässä ollutkaan. Siltikin on Malmön pan-euoroppalaisille camp-karnevaaleille seulottu 12 kynnelle kyennyttä kokelasta, ja heistä etevin pokkaa matkalippunsa euroviisuihin lauantaina 9. helmikuuta.

Sitä odotellessa kuulemme Nuorgamin juryn äänet! Raadissa istuivat Mikael Mattila, Oskari Onninen, Antti Lähde, Joni Kling, Juuso Janhunen, Vilho Pirttijärvi ja Santtu Reinikainen (huom! ei yhtään naista, vt. toimittaja huomauttaa). Pisteet jaettiin perinteiseen euroviisutyyliin yhdestä kahteentoista. Eipähän kukaan jää nollille ainakaan!

12. sija: Arion – Lost

Pisteitä: 21

”Hevillä hävitään”, ainakin jos Nuorgamin raatia on uskominen. 17–18-vuotiaista helsinkiläisistä koostuva, vuonna 2011 perustettu melodisen metallin nimeen vannova pumppu sai kauttaaltaan nihkeähkön vastaanoton.

”Miksi pojat ovat käyneet kaivamassa Sonata Arctican tuotannosta juuri ne unohdettavimmat hetket?” -Mikael Mattila, 2 pistettä

Richard Marx kohtaa teatterihevin. Miksi. En ole eläissäni pitänyt yhdestäkään musiikkiesityksestä, joka on vähänkään tämän kaltainen, enkä pidä tästäkään.” -Antti Lähde, 3 pistettä

”Epäpyhä yhdistelmä huonoa englantia, Nightwishiä, Foreigneria ja Nickelbackia, jonka kuunteleminen on kuin kurlaisi reilun kolmeminuuttisen liian vahvalla suuvedellä.” -Santtu Reinikainen, 3 pistettä

”Kyseessä on ihan toimiva iskusävelmä. Metallimusiikin kontekstissa tämä on minun ymmärrykseni mukaan ihan linjakas kokonaisuus ja nuorten musikanttien näytönhalun kuulee aivan selkeästi biisistä.” -Vilho Pirttijärvi, 7 pistettä

11. sija: Last Panda – Saturday Night Forever

Pisteitä: 35

”Vahvasti kemiläisväritteisen”, discojytää ja pop-punkia sekoittelevan viisikon lauantain ylistys sai raadilta pisteitä maanantain verran.

”Eiköhän tämä YleX:ään pyrkivä kotimainen landfill-punkpoppi ole kuultu jo.” -Mikael Mattila, 1 piste

”Aina kun Ylen viihdeohjelma alittaa DDR-tason, yritän muistuttaa itseäni siitä, että tehtiin Syksyn säveleenkin biisejä joskus kolmen tunnin varoituksella. Paitsi että ne olivat hyviä biisejä.” -Joni Kling, 2 pistettä

”Oululaisen Last Pandan ansiosta Lucy Was Drivingin nimi ei olekaan kisan typerin. Last Panda yhdistää 1990-luvun kaupallisen punk-popin ja turboahdetut ruotsinlaivasyntikat. Yhtye on Suomen Wheatus.” -Santtu Reinikainen, 6 pistettä

”Onko tämä The Sounds? On! Paitsi, että kertosäkeen perusteella tämä onkin Green Day!” -Antti Lähde, 9 pistettä

10. sija: Atlético Kumpula – Paperilyhty

Pisteitä: 37

Scandinavian Music Groupistakin tutun Kyösti Salokorven folk-yhtye ei luomuisella puutaloestetiikallaan taida päästä näissä kekkereissä Vallilaa edemmäs.

”Jos väkisin yritän keksiä jotain hyvää sanottavaa, niin kertosäkeessä on jotain J. Karjalaisesta muistuttavaa. Karjalainen ei varmaan olisi toteuttanut tätä näin tokkuraisena hyssyttelynä. Kuin desin puuromitalla löylyä heittäisi.” -Joni Kling, 3 pistettä

”Aika irvokkaalla tavalla menivät nyt lastenlaulumelodiat, luomufolk ja silkka laimeus sekaisin. Jos kuulin oikeasti alussa balalaikkaa, niin se on aika halpa tapa tavoitella slaavilaisääniä viisuissa.” -Oskari Onninen, 4 pistettä

”Tässä on korvaani miellyttäviä sovituksellisia ratkaisuja ja Kyösti Salokorven laulutapa on mukavan persoonallinen, mutta biisinä tämä on harmillisen yhdentekevä. ” -Vilho Pirttijärvi, 5 pistettä

”Olen aina antanut ekstrapisteitä Atlético Kumpulalle, koska sen nimi muistuttaa minua espanjalaisesta jalkapallosta ja se on aina iloinen asia. Niin teen nytkin. Kuitenkin tämä ’me asutaan Helsingin Puu-Vallilassa ja meillä on mahtavia puutarhajuhlia, paperilyhtyjä ja kaikki meidän kaverit on sivistyneitä ja fiksuja ja me tehdään täydellistä ruokaa, jota sitten syömme luomuvalkoviiniä siemaillen’ -meininki, jota kaikki yhtyeen kappaleet henkivät, saa toivomaan, että jostain kulman takaa niihin ilmestyisi juoppohullu kirvesmurhaaja, joka pilkkoo koko porukan palasiksi yön pimeinä tunteina. Kun kappaleeseen ei kuitenkaan ilmaannu edes pienintäkään säröä, on pettymys aika suuri.” -Juuso Janhunen, 8 pistettä

9. sija: Lucy Was Driving – Dancing All Around the Universe

Pisteitä: 38

Helsinkiläisen, ”amerikkalaisen punkpopin ja stadionrockin” maastossa seikkailevan kvartetin stephenhawkingmaisissa sfääreissä lentelevä viisukokelas jäi pistemäärällään tämän galaksin lähiöihin.

”On vaikea uskoa, että tällaista soitettaisiin edes jossain paikallisradiossa, jonka toimitusjohtaja on laulajan isä. Jopa alun jytinärummut kuulostavat jotenkin ponnettomilta. Sääli on halpaa, joten en sääli heitä yhtään, vaikka melkein mieli tekisi.” -Juuso Janhunen, 1 piste

”Jos haluan kuulla teorioita maailman synnystä, katselen mieluummin tiededokumentin.” -Vilho Pirttijärvi, 4 pistettä

”Äärettömän kankeasti ja epäsvengaavasti klenkkaava kolmijakoinen rockrallatus, jossa on kuitenkin ihan oikea kertosäe ja asiaankuuluva soundimaailma. Hyvän tuulen musaa.” -Antti Lähde, 6 pistettä

”Aiemmista Lucy Was Driving -kokemuksistani on kyllä selvästi edistytty. Kiva loppuaikojen mychemicalromance-viba, joka onnistutaan nickelbäkkäämään kertsissä.” -Oskari Onninen, 8 pistettä

8. sija: Mikael Saari – We Should Be Through

Pisteitä: 41

Komeaääninen lahtelainen täyttää vuoden ehdokaskatraan balladikiintiön. Laulussa pauhaava draama jakoi raadin mielipiteet.

”Mikael Saari väittää, ettei ole mikään pelle. Pirullisen tylsä ja anteeksiantamattoman herkkäitkuinen itsesäälissä rypijä hän sen sijaan on. Lievään karheuteen puhkeava ääni on hiottu syväanalysoimalla Josh Grobanin kaltaisten futisäitien suosikkien keikkataltiointeja. Kamalaa, Mikael, kamalaa.” -Santtu Reinikainen, 1 piste

”Olematon melodia. Mitätön kertosäe. Laulaja, joka kuulostaa siltä, että alkaa itkeä, jos sen kengännauhat aukeaa kävellessä. Eikö siitä Paradise Oskarin yhdentekevyydestä opittu mitään?” -Juuso Janhunen, 5 pistettä

Phil Collins versioimassa James Bluntia vai toisinpäin? Tosin tämä heppu huutaa lujempaa kuin molemmat yhteensä. Voisihan tämä viisuissa olla ihan kovaa kamaa, kun sen noin surusilmäinen poika esittää. Tosin punainen lanka tipahti ihmeellisesti puolivälin kliimaksin jälkeen. Silti en välttämättä häpeäisi tätä.” -Mikael Mattila, 9 pistettä

”Liipataan pelottavan läheltä ’nillittävät miehet’ -laulugenreä, mikä ei yllätä, kun Saari kertoo tykkäävänsä Damien Ricesta. Hyvä ja kunnianhimoinen sävellys, sovitus on halvahko ja banaalilla tavalla mahtipontinen.” -Oskari Onninen, 11 pistettä

7. sija: Elina Orkoneva – He’s Not My Man

Pisteitä: 46

Niin ikään Helsingistä kotoisin olevan laulajattaren jonnekin valkoisen motownin, soulin ja jazzin suuntaan kiemurteleva veto sai raadilta suopeahkon vastaanoton.

”Jos tehdään retroa, niin tehdään sitten kunnolla, eikä tällaista muovista ja modernisoitua vayacondiosia. Ei tunnetta, ei svengin tynkääkään.” -Antti Lähde, 1 piste

”Kappale on jonkinlainen yritys naittaa yhteen taannoisen Saksan viisuvoittaja Lenan nenäkäs charmi ja miedon kohteliaasti 1960-lukulainen soundimaailma. Suuren filosofin sanoin: meh.” -Santtu Reinikainen, 5 pistettä

”Footstompia ja vähän latotansseja, selvästi tavoitteena #aitous. Onko tällainen mainstream-kantrijuttu jokin tän vuoden juttu? C-osassa melkein on jopa jännite ja sielua! HYVÄ! Dööz pöönz tai ainakin melkein.” -Oskari Onninen, 9 pistettä

”Tutusta melodiasta vaikea saada kiinni, Simon & Garfunkelin We’ve Got a Groovy Thing? Retroisa tuotanto sopii viisuihin. Valikoiman kärkikastia.” -Joni Kling, 11 pistettä

7. sija: Ilari Hämäläinen – Sytytä mut vaan

Pisteitä: 46

Orkonevan kanssa samoille luvuille leiskauttanut pitkän linjan laulaja-näyttelijä kirvoitti glam-hassuttelullaan raadilta värikkäitä luonnehdintoja.

”Haluaisin henkilökohtaisesti tavata kaikki ne naiset, jotka tämä biisi ’sytyttää’.” -Oskari Onninen, 1 piste

”Urheiluruudun tunnariyhtye muuttuu 1990-luvun alun Popedan heikkolahjaiseksi pikkuveljeksi heti alun jälkeen. Kuuntelin ensimmäisen kertosäkeen kolmeen kertaan, ja minusta kuulostaa edelleen siltä, että tässä lauletaan ’että vittuasi pääsisin jo pois riisumaan’, mikä toki naurattaa kaltaistani lapsellista spedeä. Ei tällä kyllä Euroopassa pärjätä.” -Juuso Janhunen, 2 pistettä

”En tiedä, kuka Ilari Hämäläinen on, mutta hän kuulostaa Seminaarinmäen mieslaulajien jäseneltä, joka esittää tässä Seppo Hovin 1980-luvun Sisu-mainokseen säveltämän tulkinnan heavy metalista. Kuka nyt sellaista voisi vastustaa?” -Santtu Reinikainen, 10 pistettä

”Vaadin, että Jim Steinman tuottaa Ilari Hämäläisen kokopitkän!” -Joni Kling, 12 pistettä

5. sija: Great Wide North – Flags

Pisteitä: 52

Kokkolalainen kvartetti yhdistää ehdokasbiisissään gospelin ja maailmojasyleilevän AOR:n. Raati nyökytteli sopuisasti mukana.

”GWD yrittää kirkasotsaista julistusviisuilua ja sotkee mukaan myös ripauksen opportunistista pseudo-irkkuluritusta. Talouskriisin ikeessä tuskailevia eurooppalaisia yritetään kosiskella herttaisen yhdentekevillä ’tsempataan yhdessä’ -kliseillä. Hirveää.” -Santtu Reinikainen, 2 pistettä

”Turvallisuushakuinen poppi on UMK:ssa ollut hyvin edustettuna. Ties vaikka kotisohvaltakin katsoessa alkaisi muuten henkeä ahdistaa.” -Joni Kling, 5 pistettä

Flags on kappaleena selkeästi joukon parempaa puoliskoa, vaikka ei mikään erikoinen nyt olekaan. Sanoisin, että yhtyeen stadionfolk on vähän limaista ja turhan turvallista. Kappaleen loppupuolella on kuitenkin sellainen oikein ihastuttava kitarahilutilu alleviivaamassa paisuttelua. Se saisi kuulua kovempaa!” -Vilho Pirttijärvi, 8 pistettä

”Gospelrockin suomenmestarit Kiviniemi, Kiviniemi, Kiviniemi ja Kiviniemi säväyttävät häpeilemättömällä AOR-fiilistelyllään! Laulaja kähisee ja ähkii kuin Don Henley ja muuten meininki on väkevää kuin Bostonilla tai Journeyllä! Ja vielä Hooters-mandoliinit kaupan päälle! Niin sitä pitää! Kultaa!” -Antti Lähde, 12 pistettä

4. sija: Diandra – Colliding Into You

Pisteitä: 53

Diandra Flores yrittää uhmata Idols-voittajien kirousta (eli suosion äkillistä katoamista) kilvoittelemalla UMK:ssa. Raati oli ainakin kohtelias.

”Biisi on vähän liukuhihnamainen ja Diandran pitäisi harrastaa enemmän parisuhteita, jotta tulkinnassa olisi enemmän kokemusta ja vähemmän taidoilla briljeerausta.” -Vilho Pirttijärvi, 2 pistettä

”Diandralla on edelleen kovasti yritystä Suomen katyrihannaswiftiksi, mutta biisi on rasvatonta kolesterolinalentajaa semi-okeista kertosäkeestään huolimatta.” -Santtu Reinikainen, 9 pistettä

”Pikkusievää rytmipoppia sunnuntain lakanapyykin seassa arkiseksi valkopestynä. Viisulava kaivannee tätä enemmän spektaakkelia ja tunnetta, mutta muiden kandidaattien rinnalla Diandra selviytyy oikein hyvin.” -Joni Kling, 10 pistettä

”Sähkönsinistä tunnelmointia. Hakua Lana Del Reyn ja Jessie Waren kaltaisten artistien tyylikkyyteen kenties. Huokoisia taustahuokailuja ja Join Me -pianokilkatuksia. Ihan oikea kertosäe. Positiivinen yllätys ja niin sanotusti kansainvälinen meininki. Hopeaa!” -Antti Lähde, 11 pistettä

3. sija: Krista Siegfrieds – Marry Me

Pisteitä: 57

Pronssia pokkasi vuonna 2009 Daisy Jack-yhtyeessä aloittanut, ja nyt yleisöä kosiskelevaan (sic!) tanssijytään luottava bilehirmu.

”Kuin muutaman vuoden takainen Islanti-edustaja Silvia Night olisi innostunut harmaan viidestäkymmenestä sävystä tai Twilightin uuskonservatismista. Miinusta tosin ’my inner goddessin’ sekä brostep-dropin puutteesta. Jälkimmäiselle olisi kahden minuutin kohdalla ollut tilausta.” -Mikael Mattila, 4 pistettä

”Tässä on hitunen yritystä tuotannon puolella. Löytyy kelloja ja kaikkea. Onomatopoeettinen kertosäe on sopivan löyhämielinen. Kosintamenoissa en lähtisi käyttämään.” -Joni Kling, 6 pistettä

”En ole ehtinyt nähdä tämän videota, mutta jos siinä on tarpeeksi greisibailausta ja hassun dorka meininki, niin tästä saa oivan nettihitin teineille. Ei tämä mikään Call Me Maybe ole, mutta kyllä tätä kuuntelee.Hidas C-osa kyllä vähän latistaa tunnelman, ja miksi pitää sanoa ding dong, kun se jo kuuluu tuolla taustalla? Olen vähän liian vanha tällaiselle sekoboltsiudelle, mutta tässä joukossa tämä on suorastaan loistava.” -Juuso Janhunen, 11 pistettä

”Ding dong! Lauletaanko tässä fuck you? Ihanan radikaalia! Ding dong! Onko Krista Siegfrieds Suomen Kesha! Tässä seurassa tämä on ihan sympaattinen tai ainakin sympaattisella tavalla dingdong!” -Oskari Onninen, 12 pistettä

2. sija: Rautakoura – Ilmalaivalla

Pisteitä: 58

Myös kuumailmapallolla matkustamisesta laulanut, vuonna 2004 perustettu bluegrass-henkinen helsinkiläispoppoo selvisi leppoisalla poljennollaan Nuorgamin raadin kakkoseksi.

”Bluegrassilla Jukka Poika -yleisösegmentin sydämiin? Laskelmoivan oloinen ja varsin vihattava kappale. Sanoitus niin sanotusti tuubaa.” -Antti Lähde, 2 pistettä

”Turkasen rasittava, mutta jää myös päähän. Hipit ovat nykyään urakalla sovittamassa kansanomaisia heinähattuja päähänsä ja valtaamassa alaa paikallisradioista. Bluegrass ja junttisäpinä eivät tässä myöskään hautaa psykedeelistä pohjavirettä, siksi satsin parhaimmistoa.” -Joni Kling, 9 pistettä

”Rautakouran bluegrass-henkinen kappale vastaa tästä teosten joukosta eniten omia mieltymyksiäni. Kappale ei ole ehkä suuri hitti, mutta siltikin siinä on imua. Kappale toki myös erottautuu kontekstissa ollessaan lempeä vastalause koko Euroviisu-meiningille maanläheisyydessään, vaikka yläilmoissa tekstitasolla liikutaankin.” -Vilho Pirttijärvi, 11 pistettä

”Hillittömän sympaattinen ralli, jonka tarttuvuus on sitä luokkaa, että voisin kuvitella sen jonnekin Aku Ankan sivuille, Itkevän merimiehen ja muiden sarjishittien oheen. Olisiko tässä uusi Pihasoittajat?” -Mikael Mattila, 12 pistettä

1. sija: Iina Salin – Last Night

Pisteitä: 61

Ja voiton vie helsinkiläisen Iina Salinin house-hymni! Komeasti Salin Malmöhön lähtisikin, sillä seitsemästä raatilaisesta kolme antoi sille täydet 12 pistettä. Disko, vintage ja soul ovat nyt se juttu!

”Klubitunnelmaa kuin ala-asteen mehudiskossa. Tulkitsijassa on paljon potentiaalia, mutta biisi ei kihahda hattuun millään.” -Joni Kling, 4 pistettä

”Tämä oli vähän kuin joisi makeaa kuoharia amis-corollan takapenkillä, mutta kuvittelisi tilalle nahkapenkit ja pullollisen Dom Perignonia. Silti tässä on jotakin viehättävää.” -Mikael Mattila, 7 pistettä

”Miellyttävän brittityylinen, ysäristi soulahtava klubibängeri on yllättävän vähän euroviisu ja hämmentävän hyvä. Joukon yllättäjä!” -Santtu Reinikainen, 12 pistettä

”Pidän tästä kappaleesta kovin. Housepianot ja sykkivä diskobiitti tenhoavat oikein mukavasti. Osaksi kyllä pidän kappaleesta ihan televisiossa nähdyn esityksen vuoksi. Siinä oli roikku-Roland, ujot viikset ja kömpelö, mutta hyvin sympaattinen koreografia.” -Vilho Pirttijärvi, 12 pistettä

”No nyt! Onko tämän kirjoittanut joku ranskalainen? On meinaan daftpunkit ja modjot kuunneltu. Voittaja-ainesta, eikä vähiten Iinan mahtavan tulkinnan ansiosta. Epäilen, että tämä ei uppoa slaavilaista melankoliaa palvovaan kansaamme, mutta jos tämä jollain kumman konstilla onnistuu euroviisufinaalin asti pääsemään, niin saattaa jopa pärjätä.” -Juuso Janhunen, 12 pistettä

Iina Salin on paras!

Iina Salin on paras!

Muista myös Uuden musiikin nelikenttämme!