Popklassikot 1994

#21 Nick Cave & The Bad Seeds – Red Right Hand

Nick Cave, ennen kuin hänestä tuli itseään reflektoiva viiksivallu.

Keinuvasti hiippaileva rytmi. Viekkaita, varovaisia askeleita kielletyllä maaperällä. Yökerhomaisen likainen orgaani, joka pauhaa välillä hylätyn kirkon urkujen voimalla. Jossain kaukana kumisevat kellot kohtalokkaasti kuin vanhassa westernissä ikään. Red Right Handiin on kuvattuna paholaisen hetki:

”Take a little walk to the edge of town
Go across the tracks
Where the viaduct looms
like a bird of doom
As it shifts and cracks
Where secrets lie in the border fires
in the humming wires
Hey man, you know
you’re never coming back
Past the square, past the bridge
past the mills, past the stacks
On a gathering storm comes
a tall handsome man
In a dusty black coat with
a red right hand”

Let Love Inin ilmestyessä 1994 entisestä post punk -häiriköstä oli tullut alternativen ikoni, kirjallisesti suuntautuneiden goottien kotitalousnimi ja kriitikoiden kehuma rocklyriikan pelastaja. Suosiosta todisti sekin, että Red Right Hand -single löysi tiensä lukuisiin elokuviin ja televisiosarjoihin. Nick Cave oli ansaitusti muotoutumassa instituutioksi.

Jälkeenpäin tarkastellen kaksi perässä seurannutta albumia näyttävät tutkielmilta siitä, mihin ulottuvuuksiin Cave pystyisi henkilöhahmoaan venyttämään. Murder Ballads synkeili kuolemateemoilla ja väkivallalla niin mässäilevästi, että hieno laulukokonaisuus sai myös itseparodisia sävyjä. Tuon paisuneen projektin jälkeen mestarillinen The Boatman’s Call riisui kaikki ylimääräiset tehokeinot ja esitteli nöyrtyneen Caven kumartuneena hartaana pianonsa ääreen.

Näitä vastakkaisia lähestymistapoja Cave on sittemmin pyrkinyt yhdistelemään kaikessa myöhemmässä tuotannossaan – välillä kuin tasapainoon pyrkivä jakomielitautinen. Grindermanin räjähtävä energia ja Nocturaman juustoisat radioballadit ovat kaksi eri puolta kokonaisteoksesta, joka hajosi Let Love Inin aikoihin.

Tuo teos oli artisti itse. Sisimmässään Cave on ollut aina tarinankertoja, eikä hänen suurinta luomustaan, romanttista lyyrikkosankaria, ole nähty sitten Red Right Handin. Samalla ovat kadonneet hänen mittavuudessaan lähes novellimaisina purskahtelevat veriset kertomuksensa, elokuvallisen tarkkaan maalatut tunnelmakuvansa ja kaikkialla leijuva, mahtipontinen mutta tehokas dekadenssi.

Red Right Hand on on matka kaupungin pimeälle puolelle, missä painajaismaisia asioita tapahtuu ja rappio koristellaan (miehen nykytuotannossa jatkuvasti vaimentuvalla) arkaaisen bluesin kuvastolla. Sielun myyminen, vihreä paperitukku, maisemakuvaus kuin syvän etelän gotiikasta. Mielessään kuulija voi seurata päähenkilön jokaista askelta syvemmälle varjoihin.

Tärkein hahmo tässä kuvaelmassa on juuri Nick Cave: ei kaikkitietävä, vaan kaiken jo nähnyt kertoja, jonka silmät seisovat liian syvällä riivatuissa kasvoissa kuin varoittaen, että sinä voit olla seuraava. Tässä ei esiinny elämäänsä ja kokemuksiaan summittaisen sentimentaalisesti kertaava lauluntekijä, vaan kokonaisvaltaisen fantasian kirjoittava ja siinä itsekin sisällä elävä, detaljeihin tarraava demoni, joka ohjailee jokaista yksityiskohtaa tuomitussa äänimaalauksessaan.

Red Right Hand on Nick Caven auteur-kauden viimeinen mestariteos.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Cave on mieltynyt ”punaisen, oikean käden” kielikuvaan. Miltonilta lainattu motiivi esiintyy myös Murder Balladsilla. Levyn avaavan Song of Joyn on arveltu olevan eräänlainen Red Right Handin jatko-osa.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!