Depeche Mode, auliisti käpälöitävissä.
Depeche Mode on maailman remiksatuimpia bändejä – ellei remiksatuin. Muokkaustalkoisiin bändi on palkannut levy levyltä aikansa kiinnostavimpia elektronisen musiikin tuottajia, joista monet ovat osin menestyksensä velkaa Depeche Moden pioneerityölle synteettisen ilmaisun saralla. Bändin omat tuotantoihanteet ovat myös vaihdelleet voimakkaasti: 1980-luvun stadionpopin kaikukammioista 1990-luvun usvaiseen konerockiin ja 2000-luvun alun digitaalisesta minimalismista nykypäivän rouheaan industrial-poppiin.
Remix-tehtailua lienee lietsonut myös bändin pääasiallinen biisintekijä Martin Gore, jonka viehtymys marginaaliseen konemusiikkiin ja tanssikulttuuriin on tullut selväksi esimerkiksi hänen dj-seteissään. Taannoin Gore julkaisikin yhdessä Vince Clarken kanssa varsin kiinnostavan teknolevyn VCMG-nimellä. Vanha bändikaveri Clarke oli biisintekovastuussa vielä Depeche Moden ensimmäisellä albumilla, mutta poistui pian riveistä ja tuli paremmin tunnetuksi muun muassa Yazoosta ja Erasuresta.
Artistilla kuin artistilla remixit ovat usein hengettömiä tilaustöitä alkuperäisversioihin verrattuna. Depeche Moden kohdalla pooli on kuitenkin niin valtava, että puhtaita täysosumiakin on joukossa useita. Seuraavassa kymmenessä remixissä on onnistuttu luomaan jopa jotain alkuperäistä hienompaa.
#10 The Darkest Star (Monolake Remix, 2011)
Monolake eli Robert Henke on saksalainen teknotuottaja. Remixillään hän kääntää alkuperäisen kolean industrial-balladin vainoharhaiseksi alkuillan teknoksi. Yksi kiinnostavimmista elementeistä Monolaken kolkossa ilmaisussa on suhisevan puhesyntetisaattorin käyttö, joka voimistaa jo ennestään toismaailmallista tunnelmaa.
Kuuntele alkuperäinen versio Playing the Angel -levyltä (2005) tästä.
#9 Puppets (Röyksopp Remix, 2011)
Depeche Moden varhaisvaiheen naivistinen pop on varsin ärsyttävää musiikkia, etenkin jos bändiin tykästyi sen goottilaisimman ilmaisun kautta. Röyksoppin versiossakin rallatteleva tunnelma on läsnä, mutta samalla siinä on 2000-lukulaista raikkautta. Röyksoppin tapauksessa poikkeavaa Depeche Mode -uudelleenmiksausten valtavirtaan nähden on se, että vahvasti käsitelty laulu ei juuri kunnioita alkuperäistä vokaaliraitaa.
Kuuntele alkuperäinen versio Speak and Spell -levyltä (1981) tästä.
#8 Lie to Me (Dominatrix Remix, 2009)
http://youtu.be/wJWWdh5kdDU
Vuonna 1984 julkaistulla Lie to Me -biisillä Martin Goren mollivetoinen, ihmiselämän varjoja valaiseva ilmaisu oli jo löytänyt uomansa. Dominatrix eli saksalainen Andy Motke teki kappaleesta vuonna 2009 majesteettisiin syntikkasoundeihin nojaavan versionsa, joka siirtää alkuperäiskappaleen lakonista dramatiikkaa kohti tehdashallireivien tunnelmaa. Remix lienee jonkin sortin bootleg, koska minkäänlaisia julkaisutietoja ei ole saatavilla.
Kuuntele alkuperäinen versio Some Great Reward -levyltä (1984) tästä.
#7 Enjoy the Silence (The Quad – Final Mix, 1990)
Enjoy the Silence lienee Depeche Moden tunnetuin kappale, jolla sing along -stadionekstaasi saavutti kliimaksinsa. Klassikon alkuperäinen noin neljän minuutin radiopituus ansaitsee kuitenkin lihaa luiden ympärille. The Quad -versio on kreditoitu yhteensä kuuden hengen tuotantotiimille, ja pitkitettyä autuutta riittääkin massiiviset viisitoista ja puoli minuuttia.
Kuuntele alkuperäinen versio Violator-levyltä (1990) tästä.
#6 Little 15 (Ulrich Schnauss Remix, 2004)
Ulrich Schnauss kuorruttaa Music for the Masses -albumin barokkisen Little 15 -kappaleen tunnusomaisella vellovalla ambientillaan. Schnaussin versio ei varsinaisesti yllätä millään tavalla, mutta se yhdistää kaksi erilaista visiota silti ihailtavan saumattomasti ja onnistuu olemaan enemmän kuin osiensa summa.
Kuuntele alkuperäinen versio Music for the Masses -levyltä (1987) tästä.
#5 In Chains (Tigerskin’s No Sleep Remix, 2011)
http://youtu.be/b0gffjo_eLI
#4 In Chains (Alan Wilder Remix, 2009)
In Chains on Depeche Moden viimeisimmän albumin introraita, joka ei sellaisenaan jaksa aivan kantaa. Alkuperäistekele onkin selätetty ainakin kahdesti. Alex Krügerin eli Tigerskinin elegantisti rullaava versio tuo biisin sadomasokistiseen flirttailuun roimasti ryhtiä. Biisistä on tehnyt voimakkaan remixin myös Depeche Moden kultakauden soundinikkari Alan Wilder, joka erosi bändistä sen kaoottisimmassa vaiheesa vuonna 1995. Wilderin remix alleviivaa karusti sen faktan, että Depeche Mode menetti hänen lähdössään paljon.
Kuuntele alkuperäinen versio Sounds of the Universe -levyltä (2009) tästä.
#3 The Sinner in Me (Ricardo Villalobos Conclave Remix, 2006)
Chileläis-saksalainen Ricardo Villalobos on yksi minimalistisen teknon suurimmista tähdistä. The Sinner In Me -versiossa Villalobos on uskollinen riisutulle tyylilleen, luoden hienovaraisilla perkussioilla äärimmäisen vetävän grooven. Kolmentoista minuutin remix rakentuu verkkaisesti ja saavuttaa parhaan tehonsa noin 110 desibelin äänenvoimakkuudella.
Kuuntele alkuperäinen versio Playing the Angel -levyltä (2005) tästä.
#2 Precious (Sasha’s Spooky Mix, 2005)
Precious on kenties kaunein Depeche Moden 2000-luvun tuotoksista. Kuulin brittiläisen trancetuottaja Sashan tekemän version ensimmäisen kerran pietarilaisella Tunnel-klubilla 2000-luvun puolivälin tienoilla. Eteerisesti pumppaava Spooky Mix on edelleen niin sanottua kananlihakamaa – ilman vodkapaukkujakin.
Kuuntele alkuperäinen versio Playing the Angel -levyltä (2005) tästä.
#1 I Feel Loved (Danny Tenaglia’s Labor of Love Mix, 2001)
http://youtu.be/I_Kcm4SEB1o
I Feel Loved oli Depeche Moden seestyneen ja olemukseltaan etäisen Exciter-albumin sinkkuleka, josta puuttui kuitenkin yksi asia: napakka bassorumpu. House-legenda Danny Tenaglian miksaus vie biisin rytmiikan täysin uudelle tasolle, ja syntisesti junttaava lopputulos onkin yksi aikansa upeimpia klubiraitoja.
Kuuntele alkuperäinen versio Exciter-levyltä (2001) tästä.
