Poliittisessa markkinoinnissa on aina käytetty musiikkia, vaihtelevalla menestyksellä. Kuninkaiden ylistyslauluista neuvostopropagandaan, kaikenlaiset renkutukset ovat olleet kätevä tapa levittää omaa viestiä.
Yhdysvalloissa oli pitkään tapana säveltää jokaiselle kampanjalle oma renkutuksensa… Jos nämä kiinnostavat, kuunnelka tämä levy.
Tällä saralla kovimmat pisteet vetää kotiin John Quincy Adams. Vuonna 1828 hän hävisi vaalit intiaanien massamurhaajana ja isorokolla saastutettujen huopien levittäjänä tunnetulle Andrew Jacksonille, vaikka Adamsin kampanjaa varten sävellettin Little Know Ye Whos’s Coming. Kappaleen mukaan Yhdysvaltoja tulevat koettelemaan monenlaiset vitsaukset ja väkivallanteot, jos Johnia ei äänestetä takaisin Valkoiseen taloon. Andrew Jacksonhän sai enemmän ääniä jo 1824, mutta Yhdysvaltain edustajainhuone päätti nimittää Adamsin pressaksi… Aivan kuten korkein oikeus teki Bushin tapauksessa 176 vuotta myöhemmin.
Vuonna 1840 siirryttiin jo kilpailijan mollaamiseen. William Henry Harrisonin kampanjaa varten sävelletty Tippecanoe and Tyler Too ylistää whigien Harrisonia ja Henry Tyleria sekä haukkuu vastaehdokasta Martin Van Burenia.
Franklin Delano Roosevelt oli tiettävästi ensimmäinen ehdokas, joka käytti olemassaolevaa laulua omana teemamusiikkinaan. Kyseessä oli Happy Days Are Here Again.
Biisinsä käyttämisestä omaa politiikkaa vastaan sotivassa kontekstissa (tai poliittisessa kontekstissa yleensä) protestoiva poppari on nykyään osa jokaista kampanjakautta, kuten myös kampanja,t joissa ei osata kuunnella, mitä heidän käyttämissään biiseissä oikeasti sanotaan.
Republikaani John McCain käyttämässä ikiliberaali Jackson Brownen Running On Emptyä on esimerkki edellisestä, yltiöpatrioottinen Ronald Reagan luukuttamassa Bruce Springsteenin kohtalaisen kriittistä Born in the USA:ta jälkimmäisestä. Joskus valinnat ovat olleet tahattoman osuvia, kuten Ross Perot’n käyttäessä Patsy Clinen Crazya.
Kaikki nämä ja paljon muuta löytyvät Nuorgamin presidentinvaalien toisen kierroksen äänestyspäivän kunniaksi koostamalta soittolistalta. Lisäksi mukana on aimo jytky muita Yhdysvaltain presidenttiydestä kisailtaessa luvalla tai luvatta käytettyjä lauluja sekä Iso-Britannian pääministerin pallille pyrkiessä käytettyjä rainoja Sham 69:stä D:Reamiin.
Lista huipentuu Saddam Husseinin yhdessä voitokkaista presidentinvaalikampanjoistaan käyttämään Whitney Houston –klassikkoon I Will Always Love You.
Jos haluaa sunnuntaiksi kivan oksennuksen maun suuhun, kannattaa ennen soittolistaa kuunnella tämä pizzakeisari Herman Cainin esivaalikampanjassa soinut ja Tea Partyn epäviralliseksi anthemiksi halajava ongelmajäte:
- Oscar Brand – Little Know Ye Who’s Coming
- Woody Guthrie – This Land is Your Land
- Patsy Cline – Crazy
- Kid Rock – Born Free
- Fleetwood Mac – Don’t Stop
- Los Del Rio – Macarena
- Paul Simon – You Can Call Me Al
- Van Halen – Right Now
- Tom Petty – I Won’t Back Down
- Bachman-Turner Overdrive – You Ain’t Seen Nothing Yet
- The Call – Let The Day Begin
- Brooks & Dunn – Only In America
- Pat Green – Wave on Wave
- Bruce Springsteen – No Surrender
- Soundtrack/Cast – They Like Ike
- U2 – Beautiful Day
- Jack Hylton and his Band – Happy Days Are Here Again
- Creedence Clearwater Revival – Fortunate Son
- Abba – Take A Chance On Me
- Heart – Barracuda
- Bruce Springsteen – Born In The U.S.A.
- Survivor – Eye Of The Tiger
- John Mellencamp – Our Country
- Ben Harper – Better Way (War Mix)
- Stevie Wonder – Signed, Sealed, Delivered (I’m Yours)
- Bruce Springsteen – The Rising
- Jackson Browne – Running On Empty
- K’NAAN – Wavin’ Flag
- John Mellencamp – Pink Houses
- They Might Be Giants – Tippecanoe And Tyler Too
- Sting – Brand New Day
- Orleans – Still The One
- Boston – More Than A Feeling
- Lighthouse Family – Lifted
- D:Ream – Things Can Only Get Better
- Sham 69 – If The Kids Are United
- Fatboy Slim – Right Here, Right Now
- Eric Prydz – Call On Me
- P!nk – Get The Party Started
- Whitney Houston – I Will Always Love You
Kuuntele soittolista tästä.