Anna ei ole vientitoivo.
Kuolema pukee Anna von Hausswolffia – ei ehkä niittivöin, kasvokalkein ja sianverellä, vaan pölyisillä pöytäliinoilla, kyläkirkon uruilla ja vaatimattomuudeksi naamioidulla kunnianhimolla.
Ceremonylla Anna von Hausswolff pilaa lopullisesti mahdollisuutensa olla Ruotsin seuraava vientikelpoinen ja soikeaksi hiottu artistilupaus. Sen sijaan hän on tehnyt poikkeuksellisen kunnianhimoisen levyn, jonka ansiosta hänet muistetaan pitkään.
Von Hausswolffin debyytti Singing from the Grave oli arkkuun suljetun ja maan alle tai uuniin joutuvan henkitoreen tilintekoa ja katumusta. Ceremony soittaa pinnalle ja luukun toiselle puolelle jääville. Uskonnottoman ulkopuolisuus saa kalvata nyt hautajaiskansaa.
Kun von Hausswolff toisen arkunkantoalkusoiton, Deathbedin, lopussa nousee viimein ääneen, Ruotsin ehdottomimman popartistin itsevarmuus kylmää kotisohvan itkukramppiseksi kivikirkon penkiksi.
Levyn ainut popkappaleeksi asti tehty suruvirsi Mountains Crave on upein uruilla ja laiskoilla taputuksilla säestetty hitti, jota Beach Boys ei ikinä tehnyt. Von Hausswolffin valtava, sävystä ja rekisteristä toiseen ja takaisin kuin itsestään taipuva ääni ei edes tarvitse ketään laulamaan harmonioitaan. Ohimennen se muistuttaa myös, että von Hausswolff taitaa halutessaan moitteettoman ja kananlihaisen popkappaleen. Ceremonylla hän keskittyy silti kaikkeen muuhun: sointiin, värittömyyteen ja tunnelmaan, jota kukaan ei varta vasten haluaisi kokea.
Epitaph for Daniel soi kuin Calexicon Luulajaan kanttoriksi muuttaneen serkun sormista: haikeana ja leutona, kuivat urut muistuttamassa pitämään selän suorana ja pidättelemään parkua.
Liki kaikki kappaleet ovat likellä lipsua hurmioksellisiksi piikeiksi, mutta von Hausswolff pitäytyy kaavassa. Jännite säilyy koko ajan, sen koomin lohdutusta kuin romahdustakaan ei tule. Viimeinen raja ei ylittynyt Singing from the Gravella, ja ylittämättä se jää nytkin. Tyylirikkohan se olisi, mutta silti sitä jää kaipaamaan.
89 Uusia fanaatikoita Ceremony tuskin tekijälleen tuo. Singing from the Graveen varauksetta rakastuneille se on kuitenkin viimeinen naula arkkuun: von Hausswolffia on seurattava loppuun asti.
