Tamperelainen Rocket Records jatkaa kulttuuritekojensa sarjaa julkaisemalla cd:llä Anki Lindqvistin (1945–2007) kaksi ensimmäistä soololevyä. Pohjoismainen sähkö oy:lle levytetyt Anki yksin (1966) ja Sateen jälkeen (1967) sopivat tunnelmaltaan ja kestoltaan hyvin yhdelle cd-kiekolle.
Levyistä ensimmäinen alkaa varovasti. Anki, Bosse ja Robert -folktriossa läpimurtonsa tehnyt Lindqvist turvaa Anki yksin -levyn alkupuolella kansanlauluihin. Poissa ovat kuitenkin akustiset kitarat ja yhteislaulu. Tunnelma muistuttaa hienostunutta iskelmää, jolla spottivalo osuu yksin solistiin orkesterin pysyessä kohteliaasti taustalla.
Sama kohteliaisuus koskee myös sovituksia: Anki ja nimettömiksi jäävät muusikot käsittelevät kappaleita kuin hauraita muistoesineitä. Lauluista ei vaihdeta edes kertojan sukupuolta.
”Suru on mennyt sydämeeni eikä se sieltä lähde
Se on sinne istutettu nätin tytön tähden”
Levyn toinen puoli on selvästi pirteämpi. Käännöskappaleet tuovat mukanaan svengiä, ja Marianne Faithfullin ohjelmistosta napattu Summer Nights svengaa suorastaan hienosti. Ainoa harha-askel on Ei murheita mulla (You Don’t Know); blues tuntuu olleen liikaa niin Ankille kuin muusikoille.
Sateen jälkeen -albumi on selvästi yhtenäisempi, yökerhojatsiin kallellaan oleva kokonaisuus. Kahdentoista kappaleen levy on hallittu ja tyylikäs – ei ihan pieni saavutus, kun materiaalina on käännöksiä niin italiasta, ruotsista kuin englannista sekä muutama kotimainen laina ja kaksi levyn tuottaneen Esa Pethmanin originaalia.
Hienoimmat hetket ovat ruotsalaisesta traditionaalista sovitettu herkkä avauskappale Niin aikaisin ja levyn jälkipuolelle piilotetut kaksi Chydeniusta. Laulu kuolleesta miehestä ja Laulu rakastamisen vaikeudesta oli kuultu aiemmin elokuvassa Käpy selän alla, mutta Ankin riisuttu tulkinta tuo niiden sielun todella esiin.
”Vain katu helli puisto suojasi
Ja silta kaartui meri kohahti
ja linnut nauroi lensi pareittain
Se oli puolen tunnin hetki vain”
Mukana on myös yksi tuoreehko pop-laina, The Seekersin Walk With Me eli Päivän vain. Muuten levy on irrallaan aikansa musiikkitrendeistä. Rockin ja soulin vaikutteet puuttuvat tyystin. Tyylillisesti levy olisi voitu levyttää jo kymmenen vuotta aiemmin.
Sateen jälkeen on valittu mukaan teokseen 1001 levyä jotka jokaisen täytyy kuulla kerran elämässään. Puolen tusinan kuuntelun jälkeen pidän valintaa yhtä lailla hyvänä ja huonona.
Kansainvälisessä aikalaisvertailussa Sateen jälkeen jää auttamatta kakkoskastiin, eikä lisää mitään ennen kuulematonta musiikin kaanoniin.
Kotimaiseen musiikkihistoriaan suhteutettuna tilanne on kuitenkin toinen. Samaan kirjaan otetun Eero ja Jussi & The Boysin ensilevyn tapaan se on hieno dokumentti Suomen populaarikulttuurista aikana, jolloin Lontoo oli vielä kaukana.
Anki yksin ja Sateen jälkeen ovat kaunis dokumentti suomalaisesta populaarimusiikista hetkeä ennen kotimaisen rockin läpimurtoa. Levykaksikon uusintajulkaisu on pieni kulttuuriteko.
62 Anki yksin on varovainen, kohtelias ja iskelmällinen albumi, jolla eri lähteistä lainailtuja kappaleita kohdellaan kuin hauraita muistoesineitä.
84 Sateen jälkeen on melko yhtenäinen, yökerhojatsiin kallellaan oleva kokonaisuus. Kahdentoista kappaleen levy on hallittu ja tyylikäs.