Vuoden 1982 popklassikot: Curt ja Roland janosivat hittejä, jotta heillä olisi varaa mennä psykoanalyysiin.
Vuoden 1982 popklassikot: 1980-lukulaisen uusromantiikan kaukokaipuuta, eksotiikkaa ja vierauden glamouria huokuva hitti oli kummajainen Toton tuotannossa.
Vuoden 1982 popklassikot: Single, joka paremmassa maailmassa olisi markkeerannut uuden uljaan aikakauden alkua.
Gravity the Seducer lienee yhtyeen uran tähän mennessä yhtenäisin, parhaiten sommiteltu ja viettelevin kokonaisuus, jonka kuuntelu on kuin selaisi viereisestä maailmankaikkeudesta pöydälle putkahtanutta lomamatkaesitettä, Samuli Knuuti kirjoittaa.
Vuoden 1980 popklassikot: Salaperäinen ranskankielinen puheosuus jo syntsaintron aikana, videossa eksoottista ihomaalia ja liikuttavia erikoistehosteita – it’s eighties all right!
Vuoden 1980 popklassikot: Midge Uren haltuunsa ottaman Ultravoxin neronleimaus oli unohtaa hetkeksi jälkimoderni syntikkarock ja ammentaa menneen Euroopan glamourista.
Vuoden 1979 popklassikot: brittiläisen konepopparin suurin hitti on lohdullinen laulu siitä, kuinka neljälle pyörälle nostettu peltikoppi tarjoaa omistajalleen turvapaikan ja suo tälle haavoittumattomuuden tunteen.
The Killers -laulaja on 2000-luvun kaikista vähiten vastahakoisimpia tähtiä, Samuli Knuuti kirjoittaa.
Vuoden 1979 popklassikot: David Sylvian yhtyeineen keksii soundin, jolle Duran Duran kaksi vuotta myöhemmin rakentaa miljoonia myyneen esikoislevynsä.
Hannu Linkola ja Oskari Onninen vääntävät kättä melankolisen rockin mestareiden paremmuudesta, ensimmäinen kyynerpäillä tuuppien, jälkimmäinen kansallismielisyyttä uhkuen.
Vuoden 1978 popklassikot: Das Model toimi nimensä mukaisesti mallina kaikelle myöhemmin julkaistulle syntikkapopille.
Kun Born This Wayta soittaa, ei voi välttyä huomaamasta kaiuttimien vieressä seisovaa Madonna-nimistä mammuttia, Samuli Knuuti kertoo.
Guillemots sulloo kaikki teatraalisen popmusiikin suosikkiyhtyeesi samaan valtamerijahtiin, Samuli Knuuti kirjoittaa.
Nuorgam
